Browsing by Title

Väestön ikääntyessä myös muistisairaiden määrä kasvaa tulevina vuosina. Hyvinvointia tukevat lähiympäristöt voivat vaikuttaa positiivisesti iäkkään elämänlaatuun ja terveyteen edistäen pidempää kotona asumista. Muistisairaiden arjen sujuvuutta ja elämäntapojen jatkuvuutta voidaan tukea selkeällä ja helposti hahmotettavalla ympäristöllä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten iäkkäiden asumisen suunnitteluun osallistuvat tahot käsittävät lähiviheralueiden yhteyden asukkaiden hyvinvointiin ja miten hyvinvointia edistävät tekijät tulisivat nykyistä paremmin huomioiduiksi suunnitteluprosessissa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastatteluilla ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatteluja tehtiin yhdeksän ja ne toteutettiin yksilö- tai ryhmähaastatteluina. Tutkimuksen tulosten perusteella ihanteellinen lähiviheralue on monipuolinen ja siellä on mahdollisuus kokoontua sekä tavata muita ihmisiä. Pihalla on mahdollista sekä fyysisesti aktiivinen että passiivinen toiminta, ja jokainen voi osallistua haluamallaan tavalla. Esteettömyys on tärkeää niin hoitotyön kuin asukkaiden itsenäisen toiminnan kannalta. Pihan tulisi tarjota erilaisia aistikokemuksia ympärivuotisesti. Suunnitteluprosessin aikana on tärkeää viestiä säännöllisesti sidosryhmille sekä antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluun. Hyvinvointia tukeva viherympäristö on käyttäjälleen mieluisa ja monipuolisesti hyödynnettävissä. Pihan ei tarvitse välttämättä olla iso, kunhan se on suunniteltu toimivaksi. Onnistuneessa suunnitteluprosessissa hyödynnetään monialaista yhteistyötä ja osaamista.

Johdanto: Hyvä ravitsemus on keskeinen tekijä ikääntyessä, sairauksista toipumisessa sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpidossa. Iän myötä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen, avun tarpeen lisääntyminen sekä sairaudet ovat yhteydessä riittämättömään ravinnonsaantiin ja ravitsemustilan heikkenemiseen. Kulutusta vähäisempi energian ja tarvetta vähäisempi proteiinin saanti ovat tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä yleisiä. Myös joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla niukkaa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisessa, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien iäkkäiden asukkaiden energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saantia Helsingissä ja Espoossa vuonna 2007 ja Helsingissä vuonna 2017 osana Helsingissä ja Espoossa toteutettuja ravitsemustutkimuksia. Lisäksi tavoitteena on arvioida vuosien 2007 ja 2017 yhdistetyissä poikkileikkausaineistoissa energian ja proteiininsaantia saantia suhteessa ravitsemustilaan. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat olivat pääkaupunkiseudulla ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvia iäkkäitä. Hoitajat kirjasivat ruokapäiväkirjoihin asukkaiden aterioinnit 1–2 vuorokauden ajalta. Ruokapäiväkirjojen pohjalta tutkittavien ravinnonsaannit laskettiin AivoDiet-ravintolaskentaohjelman avulla. Ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA) -testillä. Tulokset: Ruokapäiväkirjatiedot ja ravitsemustilan arvioinnit kerättiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla 350 asukkaalta ja vuonna 2017 Helsingissä 476 asukkaalta. Vuonna 2007 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,4 (SD 7,4) ja naisia oli 83 %. Vuonna 2017 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,7 (SD 7,7) vuotta ja naisten osuus 77 %. Virheravittuja oli molempina vuosina noin 20 % ja virheravitsemusriskissä noin 65 % asukkaista. Vuonna 2007 keskimääräinen energiansaanti oli 1 695 kcal/vrk ja vuonna 2017 1 678 kcal/vrk (p=0,56). Vuonna 2017 proteiininsaanti oli miehillä 63,8 g/vrk ja naisilla 55,4 g/vrk. Proteiinia saatiin päivässä keskimäärin 0,9 g/painokilo. Proteiininsaanti oli merkitsevästi pienempää vain naisilla (p<0,001) ja painokiloon suhteutettuna (p<0,001). Keskimäärin vuonna 2017 kuitua saatiin 12,7 (SD 4,8) g, E-vitamiinia 7,4 (SD 4,6) mg ja folaattia 228 (SD 83,9) µg. D-vitamiinia saatiin ruoasta sekä valmisteista 26,1 (9,0) µg. Vuoteen 2007 verrattuna kuidun saanti oli matalampaa (p<0,001) ja E- ja A-vitamiinin ja D-vitamiinin kokonaissaanti sekä ruoasta saatu osuus suurempaa (p<0,001). Yhdistetyssä aineistossa MNA:n perusteella normaaliin ravitsemustilaan kuuluvista 17 % sai energiaa 1 200–1 500 kcal/vrk ja 10 % alle 1 200 kcal/vrk sekä 71 % proteiinia alle 1g/kg/vrk. Suurempi osa virheravituista sai proteiinia yli 1g/kg/vrk kuin virheravitsemusriskissä tai normaalissa ravitsemustilassa olleista (p<0,001). Asukkaan ikä, sukupuoli sekä energian- tai proteiininsaanti selittivät heikoimpaan ravitsemustilaan kuulumisesta kuitenkin vain 1–3 %. Painoindeksi sekä dementia nostivat selitysastetta 27 %:iin. Vain BMI, dementia ja energiansaanti olivat merkitseviä selittäjiä kaikissa malleissa. Johtopäätökset: Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olevilla ikääntyneillä energian, proteiinin sekä kuidun, folaatin ja E-vitamiinin saanti oli niukkaa. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tarvetta vastaavan proteiininsaannin suhteen myös virheravitsemusriskissä sekä normaalissa ravitsemustilassa olevilla.

Folate is a water-soluble vitamin that belongs to the vitamin B group. The most important function of folate is to participate in C1 metabolism, and folate deficiency can lead to megaloblastic anaemia, neural-tube defects or coronary diseases. In Finland the folate fortification of food products is not mandatory and the intake of folate is still too low. Based on previous studies, blue lupin (Lupinus angustifolius) seems to be a good source of folate, especially the Haags Blaue variety, which has shown to be suitable for cultivation under Finnish environmental conditions. The aim of this research was to study if the folate concentration of blue lupin could be increased with germination and fermentation. In addition, the purpose was to examine how these bioprocessing methods would affect vitamer distribution of folates. Three germination experiments were performed, two with seeds that were soaked overnight in water and one with seeds that were soaked in lactic acid solution. The duration was four or five days and the samples were collected daily. The fermentation experiment was performed with kernel flour from non-germinated seeds and kernel flour from seeds that were germinated for two days. The synthesis of folate was studied using two microbes: Streptococcus thermophilus and Saccharomyces cerevisiae. The fermentation with S. cerevisiae yeast was made both with and without glucose addition. Samples were taken at 0 and 24 h. Total folate concentrations of samples were analysed with a microbiological method and the vitamers were analysed with an ultra-high-performance liquid chromatography method (UPLC). The folate concentration of seeds increased 2-fold by germination. The proportion of 5-methyltetrahydrofolate increased significantly during germination, from 60 % in nongerminated kernel flour to 77–88 % in germinated dehulled seeds. S. thermophilus did not produce folates in lupin flours. The folate content of non-germinated flour was increased 1.8-fold by yeast fermentation between 0 and 24 h, and yeast needed the glucose addition. However, glucose addition did not have an impact on folate concentrations of kernel flour from germinated seeds. Germination significantly increased the folate content of lupin seeds, and the greatest proportion of folates were stable vitamers. Stability of vitamers is important for the folates of food products thus germination of lupin seeds appears to be an interesting processing method. On the basis of the fermentation experiment, S. cerevisiae is a promising folate producing microbe when using lupin flour as a matrix. The fermentation experiment should still be repeated and performed using sterilised flour so that the actual production of folate by S. cerevisiae could be studied.

The architecture of inflorescence refers to the spatio-temporal arrangement of flowers on the reproductive branches. Flowering plants have evolved great diversity in such branching systems. Among which, the showy capitulum type inflorescence in the large Compositae (Asteraceae) species is regarded as a prerequisite factor for their wide spreading around the world. Different from the simple raceme and cyme, capitulum compresses hundreds of individual florets on its receptacle, but overall resembles a single, solitary flower. The ontogeny of capitulum also bears resemblance to a single flower, with regard to the meristem determinacy, floral sequence and histological configurations. Recent molecular studies have revealed that a plant specific transcription factor LEAFY (LFY), is required for both the floral initiation and floral patterning, the two essential steps to form an inflorescence. The thesis elaborates Gerbera hybrida as a model to elucidate functions of the LFY ortholog during the development of inflorescence/flower in a capitulum background. In addition to the conserved functions in regulating floral meristem identity and floral patterning, three specified functions were revealed by transgenic Gerbera with down-regulated expression of GhLFY. Firstly, GhLFY is involved in the regulating the floral initiation of marginal ray florets. Down regulation of GhLFY resulted the marginal ray florets revert into a branching patterm that shown on the capitulum of Calyceraceae, the close relatives of Asteraceae. Secondly, the determinacy of IM is disrupted when GhLFY loses its functions, suggesting that GhLFY may function at both the flower and inflorescence interfaces. Thirdly, different flower types show specific responses to GhLFY down-regulation in floral patterning, indicating that there exist a potential genetic gradient among different flower types. At protein level, the LFY functions are specified by formation of versatile protein complexes with its transcriptional co-regulators. In Gerbera, GhLFY proteins tend to form homodimers and they were also capable to interact with a conserved transcriptional co-regulator, the UNUSUAL FLORAL ORGANS (UFO) ortholog GhUFO. Taken advantage of the forward Y2H library screening, 6 additional proteins were identified to interact with GhLFY, including several novel potential co-regulators of LFY that has not yet been identified in other species. Additionally, a bimolecular fluorescence complementation assay (BiFC) was optimized to verify the GhLFY self-interaction in planta.

S. aureus infections are prominent worldwide, and with the rapid increase in antimicrobial resistant variants such as methicillin-resistant MRSA, the need for new treatment alternatives is imminent (Monaco et al., 2017). Lytic bacteriophages are continually evolving new methods for the destruction of bacterial cells while avoiding their defence mechanisms. Screening hypothetical proteins of unknown function (HPUFs) from bacteriophages for toxic activity against bacteria may provide new and potentially life-saving approaches to combat bacterial infections (Liu et al., 2004, Singh et al., 2019). The Stab21 phage of Staphylococcus is a recently described lytic phage with over 85 % of its open reading frames annotated as HPUFs (Oduor et al., 2019). The successful identification of potentially toxic gene products could facilitate the discovery of novel bacterial targets for the development of new antimicrobials. It could also provide treatment options to multi-drug resistant S. aureus caused infections where no effective drugs are currently available. To reduce unnecessary screening of phage particle associated yet poorly annotated proteins, total proteins of phage particle were previously identified by LC-MS. Similar studies have previously been performed with Yersinia phage fR1-RT and Klebsiella phage fHe-Kpn01, where a handful of toxic proteins were discovered (Mohanraj et al., 2019, Spruit et al., 2020). To accelerate the screening process, a next-generation sequencing (NGS) high-throughput screening method was further developed by Kasurinen et al. (2021). In this study, 96 true HPUFs were selected and screened for their bactericidal activity in E. coli using the NGS-based approach. Fourteen potentially bacteriotoxic Stab-21 gene products were identified through toxicity screening in E. coli. Of these, three had a particularly low ratio of isolated plasmid after transformation while having a significant number of reads over each joint sequence, indicating their potentially high toxicity. The three most promising candidates were the gene products of g008, g081c and g175 of the Stab21 bacteriophage.

Raspberry is prone to virus infections but diversity and occurrence of different raspberry viruses in Finland is still largely unknown. The purpose of this thesis work was to reveal which viruses are troubling raspberry varieties that are part of Finnish raspberry genetic resources and have been maintained in vivo on the field. The study also examines and compares siRNA diagnostics to traditional PCR method in detection of raspberry viruses. PCR, cloning, and traditional Sanger sequencing are used to get more detailed information of the virus strains, and scratch the surface of phylogenetic diversity of raspberry viruses that were detected in this study. siRNA detection of was accurate and effective with Black raspberry necrosis virus (BRNV), Raspberry bushy dwarf virus (RBDV) and Rubus yellow net virus (RYNV), but VirusDetect program couldn’t find Raspberry vein chlorosis virus (RVCV) that was positive in Velvet analysis and molecular diagnostics. Sequencing and phylogenetic analysis revealed RYNV strain that was like Canadian isolate (KF241951.1). Many new Badnavirus-like sequences were detected, but possible integration of Badnaviruses into raspberry genome was not excluded in this study. BRNV isolates were closely related to previously detected Finnish BRNV isolates. RVCV isolates grouped to three clades where RVCV from sample 21 was the most similar to formerly sequenced Scottish isolate (FN812699.2). Multiple viral infections were detected in one sample amongst these raspberry varieties, which may indicate different kinds of virus-virus interactions. The most important finding of this study was that RYNV and RVCV are present in Finland. Secondly all the detected raspberry viruses are genetically diverse and multiple infections of detected virus species are common.

Bacteriocins are ribosomally synthesized antimicrobial proteins or peptides that inhibit growth of other bacteria. Bacteriocins can be divided into three classes based on their characteristics. Bacteriocins from the genus Lactococcus have only been found from the classes I and II. These two classes include small heat resistant peptides. Class III includes larger heat sensitive proteins. Bacteriocins have different ways to inhibit bacteria. They can either kill the bacteria or prevent them from multiplying. Due to their safe properties, bacteriocins can be used in food production to prevent the growth of harmful bacteria. In this Master’s thesis, antimicrobial compound produced by Lactococcus lactis LAC460 isolated from idli batter, was studied. Based on inhibition tests it was found that the LAC460 prevented the growth of some lactic acid bacteria by forming an inhibition zone on indicator plate. Uncommon to bacteriocins, the zone expanded during several weeks of incubation. This indicates that the antimicrobial compound can also kill inactive non-growing target cells. Based on the enzymatic tests the antimicrobial compound turned out to be a protein, probably a bacteriocin. The LAC460 bacteriocin lost its activity already at 53 °C, as well as both in low and high pH. This indicates that the compound was not a peptide but rather a bigger protein. The strain LAC460 produced more bacteriocin when the growth media was strongly buffered at least to pH 7. The bacteriocin was produced only at later growth phase. Based on the results from the ribosomal 16S rDNA sequencing, API-test and whole genome sequencing, LAC460 turned out to be a mixed culture of two bacteria, L. lactis and Enterococcus faecium. These bacteria were separated from each other with selective media and it was found out that Lactococcus was the actual producer of the bacteriocin. No obvious bacteriocin gene was found from the genome sequence, but the results suggest that the LAC460 bacteriocin belongs to class III bacteriolysins. As Lactococcus strains have not been found to produce class III bacteriocins, the antimicrobial protein characterized in this study seems to be a new bacteriocin.

The populations of several birds have declined in Finland and overall, in the boreal zone during the last centuries. There is not only one reason behind this decline in the populations of the birds, because it is a result of many different factors and combinations of these factors. Especially, the nesting success of birds affects the size of the bird population. Artificial nest experiments are commonly used for measuring the nesting success of ground-nesting birds worldwide. Artificial nests are done with eggs of some bird species, and the meaning of this is to mimic the real nests of the chosen ground-nesting birds. Usually, the aim with artificial nests is to figure out the number of predations and the distribution of predator species in the research area. Nowadays artificial nests are often monitored with trail cameras. The credibility and truthfulness compared to the situation of real nests have awakened a lot of discussion among researchers (ex. Skagen et al. 1999, Weldon 2022). Especially, the human scents and subjectivity in the setting stage is believed to decline the credibility and the comparability of artificial nest experiments. This master's thesis, figured out with artificial nests and signposts, does the human scent work as a source of bias in artificial nest experiments. The subjects of this research were decided to be mammal predators because these animals search for food mostly with olfaction. From a scientific perspective, the experienced mammal predator group included both small and medium-sized predators. In this master's thesis, the directions from where the mammal predators came to the experimental setups in relation to where the research came from were analysed. The data of this study was collected from a large area where there is human impact in Finland, during the spring and early summer of 2021. Three kinds of experimental setups were used: experiment nests, control nests and signposts. All experimental setups were monitored with trail cameras during a seven-day period, during this time researchers do not visit the area. The experiment and control nests were made in natural nesting places. Depending on the habitat the nests would have been nests of waterfowl, ring-necked pheasant (Phasianus cochicus) or capercaillie (Tetrao urogallus). The experiment nests were done in the ground by digging as natural nest holes as possible with wood stick, and after this, four pheasant eggs were placed in the nest holes. Control nests were done same way as experiment nests but without any eggs. The signposts were done by setting commercial predator lure made from the scent gland of grey fox (Urocyon cinereoargenteus) with 20cm wood stick to the underside of small flat stone (rain cannot wash the lure away). After this the stick was placed upright next to the stone to spread the smell. The purpose of signposts was to mimic natural territory signs of predators, and to attract predators to the experimental setups. The signposts were made in the same areas as the experiment and control nests. The data consist of 178 experiment nests, 75 control nests and 79 signposts, so in total the data were collected from 332 experimental setups. The modelling of the data was done with R -program and Microsoft Excel. The situation of the first visits (sector analyses) and the survival of experiment nests was analysed by using Generalized linear model (GLM). The situation of all visits was analysed by using G-test (Goodness of Fit). For the analyses, the directions where the mammals came from, were divided into four sector categories. The directions were imagined as a circle around the setup and the circle was divide into four equal-sized sectors (90 degrees each). The sector that the researcher used was always the number one and trail camera was set up in the middle of the sector. There were four most common mammal predators included in the analyses of the directions: raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), red fox (Vulpes vulpes), European pine marten (Martes martes) and European badger (Meles meles). This research showed that despite the common beliefs, scent of a researcher does not lead the mammal predators to the experimental setups. According to the results the cues of human scent did not increase the risk of setups found by predators. Neither the passage of time did not change the relation of used sectors in the situation of the first visits. In the situation of first visits mammal predators preferred side sectors (sector two and four) in the experiment nests and signposts, but in the control nests mammal predator did not prefer any sector. There is obvious need of further research because the reason why mammal predators preferred side sectors stayed unclear. The species-specific analyses showed that raccoon dogs, pine martens and badgers arrived in the experimental setups from random directions. However, as expected red foxes were sceptical and avoided the human used sector and the opposite sector three. This research showed that the predatory behaviour of mammal predators is not completely known and there is still need for further research.

Hallitusohjelmaan (2011) on kirjattu tavoitteeksi alkoholin saatavuuden ja hinnan säätely alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi Suomessa. Tämän pohjalta on ollut viime vuosina keskustelua alkoholilain muuttamisesta niin, että III-oluen myynti siirtyisi Alkoon, ja päivittäistavarakaupassa myytävä olut laimennettaisiin II-olueksi. Samaan aikaan päivittäistavarakaupan ja panimoiden edustajat ehdottavat, että myös vahvempien oluiden myynti vapautettaisiin päivittäistavarakauppaan. Tämä tutkielma käsittelee kuluttajien suhtautumista mahdollisiin muutoksiin oluen vähittäiskaupassa. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisella survey-kyselyllä. Lumipallo-otantaa hyväksikäyttäen vastauksia saatiin 1112:ta oluen kuluttajalta ympäri Suomea. Tulosten analysoinnissa on käytetty frekvenssianalyysi- ja ristiintaulukointimenetelmiä. Monivalintavastausten lisäksi vastaajilta saatiin suuri määrä (n=386) kommentteja ja perusteluita tutkittavaan aiheeseen liittyen. Nämä kommentit otettiin huomioon myös tutkimustulosten analysoinnissa ja johtopäätöksissä. Tutkimustulosten perusteella mikäli III-olut siirtyisi Alkoon, ja kauppoihin tulisi tilalle miedompaa II-olutta, kuluttajat ostaisivat selvästi nykyistä enemmän olutta Alkosta, sekä III- että IV-olutta. II-oluelle riittäisi jonkin verran kysyntää päivittäistavarakaupassa, mutta nykyisen kaltaiset oluen myyntivolyymit päivittäistavarakaupassa jäisivät historiaan. Lisäksi oluen matkustajatuonti lisääntyisi huomattavasti. Mikäli IV-oluen myynti vapautettaisiin päivittäistavarakauppaan, vähentyisi alkoholipitoisuuden määrittämien rajojen ja jaottelun merkitys puhuttaessa oluesta. Vanhat veroluokat voitaisiin unohtaa, ja oluesta puhuttaisiin todennäköisesti oluena, vahvana oluena sekä erikoisoluina. Lisäksi pienpanimoiden toimintamahdollisuudet paranisivat jakeluverkoston laajetessa, jolloin niin sanotun bulkkilagerin markkinaosuus pienentyisi erikoisempien olutvaihtoehtojen hyötyessä tilanteesta.

Muuttunut yhteiskunta ja digitaalinen toimintaympäristö asettaa uusia vaatimuksia sekä ikääntyneille että yrityksille. Yritysten tulee kilpailussa mukana pysyäkseen onnistua digitalisaation hyödyntämisessä ja ikääntyneiden pitää oppia käyttämään uutta teknologiaa ja digitaalisia palveluja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miksi ja miten ikääntyneet käyttävät internetiä ja digitaalisia palveluja. Lisäksi tavoitteena oli saada selville niitä verkkopalvelun ominaisuuksia, joilla ikääntyneiden asiakaskokemusta voidaan parantaa ja saada yhä useampi ikääntynyt palvelun käyttäjäksi. Digitalisaatio tuo yritykselle mahdollisuuksia kasvattaa tuottavuutta ja tuottaa asiakkaalle paremman asiakaskokemuksen. Uuden palvelun kehittäminen vaatii asiakasymmärryksen luomista ja asiakkaan ottamista mukaan kehitysprojektiin. Onnistunut uuden palvelun kehitysprojekti on systemaattinen ja yhtenäinen. Uuden palvelun kehitysprosessin tärkeimmät vaiheet ovat palvelun ideointi ja kaupallistaminen. Ainoastaan huolellisella suunnittelulla voidaan varmistua onnistuneen palvelun luomisesta. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin viidellä puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut litteroitiin kokonaisuudessaan ja analysoitiin teorialähtöisesti teemoittelemalla. Tutkimuksen perusteella yleisin syy käyttää internetiä ja teknologiaa on tiedonhaku ja ikääntyneet käyttävät internetiä sekä älypuhelimella että tietokoneella. Joidenkin palveluiden käyttäminen, esimerkiksi pankkiasioiden hoitaminen verkkopankissa, koetaan pakolliseksi. Apua käyttöön saadaan tuttavilta ja sukulaisilta, mutta omaa käyttöä hallitsee keskeisesti epävarmuuden tunne. Myös turvallisuus epäilyttää eli verkkokauppojen käyttö on vähäistä, koska tietojen pelätään joutuvan vääriin käsiin. Keskeisimmät syyt digitaalisen palvelun vähäiseen käyttöön ovat henkilökohtaisen palvelukokemuksen puute ja se, että ikääntyneet eivät koe tarvetta käyttää palvelua. Ikään liittyviä haasteita aiheuttavat näytön pieni koko ja pienet näppäimet, mutta nämä haasteet ratkeavat toistaiseksi laitevalinnalla.