Browsing by Title

Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää Suomen Nestlé Oy:n Valiojäätelöliiketoiminnan kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden taso käyttämällä hyväksi asiakkaiden odotetun ja koetun palvelun laadun välistä suhdetta. Tämä perustui näkemykseen siitä, että asiakastyytyväisyyttä syntyy kun koetun palvelun laatu kohtaa tai ylittää odotetun palvelun laadun. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka yritys voisi arvioida asiakkaidensa odotuksien ja kokemuksien tärkeyttä sekä painoarvoa asiakastyytyväisyyteen. Teemahaastatteluin toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteistyökumppanille kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden tason lisäksi asiakastyytyväisyyteen vaikuttavia asioita kattavasti koko kalustetoimitusprosessin osalta. Kalustepalvelulla tarkoitetaan jäätelöliiketoimintaan liittyvien kalusteiden hallinnoimiseen liittyviä asioita. Tutkielman aineisto kerättiin kaksivaiheisesti. Ensin aiheen kartoittamista varten suoritettiin kvantitatiivinen esitutkimus, jonka avulla pystyttiin ohjaamaan varsinaista tutkimusta vastaamaan paremmin tutkimusongelmaa. Tutkielman varsinainen empiirinen aineisto kerättiin syksyllä 2011 teemahaastatteluin. Yhdeksän teemahaastattelua kattava aineisto analysoitiin teemoittelulla, jonka tuloksena aineistosta pystyttiin muodostamaan kalustetoimitusprosessia mukaileva teemoittelukuvio. Saatujen tutkimustulosten pohjalta voidaan sanoa, että Suomen Nestlé Oy:n Valiojäätelöliiketoiminnan kalustepalvelun odotetun ja koetun palvelun laatu ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. Tutkijan näkemyksen mukaan kalustepalvelun palvelun laadun odotusten ja kokemusten välille ei muodostunut suurta kuilua. Tätä päätelmää tukee asiakastyytyväisyyden kokonaisarvosana sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmällä pystyttiin kartoittamaan kalustepalveluprosessista kriittisten tekijöiden lisäksi asioita, joiden avulla asiakastyytyväisyyden parantaminen on mahdollista. Tutkimustulosten mukaan yhteistyökumppanin on mahdollista parantaa kalustepalveluidensa asiakastyytyväisyyttä muun muassa kehittämällä informaation jakamista, laitetilausten onnistumista ja vikapalvelun puhelinpalveluita sekä kiinnittämällä huomiota vikatilanteiden hoitamisen nopeuteen. Lisäksi tutkimuksen avulla saatiin selville, että hinnaltaan kalliimman ja työlään kvalitatiivisen tutkimuksen tekeminen kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden selvittämiseksi ei välttämättä ole tarpeen.

Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.

Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää case-yritys Visma Solutions Oy:n PSA tuotteiden myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koettuja menestystekijöitä sekä haasteita. Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntämällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin yhteensä kuutta case-yrityksen työntekijää. Kolme haastateltavaa työskenteli PSA-tuotteiden myynnissä ja kolme markkinoinnissa. Teemahaastatteluilla haluttiin löytää mahdollisimman syvällistä tietoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön nykytilanteesta, sekä mahdollisia kehityskohteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu aiempien tutkimusten pohjalta yhdistämällä myyntiputki sekä markkinointimix. Tutkielmalle asetetut kaksi tutkimuskysymystä ovat: ”Mitkä ovat myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koetut haasteet?” ja ”Kuinka havaitut haasteet voitaisiin ratkaista?” Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön kehittämisen olevan tärkeää yrityksen kannalta. Tutkimuksen perusteella koetut haasteet liittyvät suurilta osin myynnin ja markkinoinnin väliseen kuiluun, joka on ilmennyt kommunikaation vähyytenä sekä tavoitteina, jotka eivät ole linjassa keskenään. Kuilun koettiin kuitenkin pienentyneen merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja tähän on vaikuttanut suuresti hyvä yhteishenki ja yhteinen halu kehittää yhteistyötä tiiviimmäksi. Yhteistyön kehittämisessä erityisesti esihenkilöillä on suuri vastuu. Kaikki koetut haasteet eivät suoranaisesti liittyneet yhteistyöhön, vaan esimerkiksi puutteet itse tuotteessa sekä kv-markkinat olivat tuottaneet haasteita. Tutkimusten mukaan B2B-myynti tapahtuu nykyään enenevissä määrin sosiaalisen median alustoilla. Myynnin ja markkinoinnin on luonnollisesti oltava siellä missä ostajatkin ovat, mikä pakottaa monet B2B-myyntiorganisaatiot muokkaamaan vanhentuneita toimintatapojaan.

The aim of the literature review was to examine barley’s (Hordeum vulgare) alcohol-soluble proteins – hordeins and their technological attributes. Additionally, applicability of flow field flow fractionation (FFF) separation method as well as spectrophotometric and light scattering methods for protein characterization was under investigation. The objective of the experimental research was to determine a suitable extraction method for hordeins and subsequent analysis of their molecular weight distribution, size and conformation by the use of AF4 (asymmetric flow field flow fractionation) in combination with MALS-, UV- and RI-detectors. 40 % 1 propanol combined with mild sonication treatment proved to be the most efficient method to extract hordeins from barley flour. In order to prevent deterioration of the FFF channels the solvent had to be diluted to 20 %. Same dilution was used to measure hordeins’ extinction coefficient and to calculate ?n/?c theoretically. Berry plot was found to be the most suitable fit for the data analysis. Extracted hordeins were analysed with SDS PAGE. Extracts contained monomeric C, B and ? hordeins and polymeric B, D and ? hordeins. Also, small amounts of albumins, globulins and hydrolysed proteins were present. Extracts’ fractograms had five distinctive peaks. All of the peaks’ mass fractals and polydispersity indices were above 1, which means analysed aggregates were polydisperse and shaped as complex rods. This can be explained by 1 propanol influenced protein aggregation. Some inference in light scattering was identified in the MALS detector signal. This and the use of measured extinction coefficient and calculated index of refraction caused some errors in the data. The low sample yield (19–26 %) can be explained by the hordeins’ adhering to a syringe filter and adsorbing to the surface of AF4’s ultrafiltration membrane. Also, the use of over simplifying mathematical model to calculate the results and yield could cause some errors in the results. This study showed that it is possible to study Mw, size and conformation of polymeric hordeins with AF4 combined with MALS/UV-detectors and that hordeins form big aggregates in 20 % 1 propanol. For MALS proteins should be extracted in a solvent that will not interfere with subsequent analysis and proteins net charge, which creates a challenge to find proper solvent for hordeins. Nevertheless AF4 proved to be useful and delicate tool for characterizing cereal polymeric proteins.

Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri säilöntäainekäsittelyt vaikuttavat ohrasta (Hordeum vulgare) valmistetun kokoviljasäilörehun käymislaatuun korjattaessa rehu eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin säilöntäajan pituuden vaikutusta käymislaatuun. Tutkimukseen kuului kaksi säilöntäkoetta, jotka suoritettiin heinä-elokuussa vuosina 2005 (koe 1) ja 2006 (koe 2) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla. Ohrakasvusto kerättiin Punkalaitumelta. Rehut korjattiin viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Ensimmäisellä korjuukerralla ohrakasvusto oli tähkälletulovaiheessa. Ensimmäisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli taikinatuleentumisvaiheen ja keltatuleentumisvaiheen vaihteessa. Toisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli keltatuleentumisvaiheessa. Säilöntäkäsittelyitä oli viisi, painorehu (ei säilöntäainetta), muurahaishappo 2, 4 ja 6 l/tn ja Lactobacillus plantarum maitohappobakteeri (ymppi). Koerehut tehtiin 120 ml:n lasisiin minisiiloihin. Säilöntäajat olivat 3, 12 ja 24 viikkoa. Raaka-aineiden koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu määritettiin. Tutkimus suoritettiin MTT:n hankkeen ”Häviääkö hukkakauran siementen itävyys säilönnässä” yhteydessä. Ohrakasvuston koostumus muuttui kasvukauden edetessä. Käymislaatuun vaikuttavat erityisesti muutokset kuiva-ainepitoisuudessa, vesiliukoisten hiilihydraattien määrässä ja puskurikapasiteetissa. Kasvukauden edetessä kasvuston kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus sekä puskurikapasiteetti vähenivät. Käyminen oli voimakkaampaa kasvukauden alkupuolella, jolloin kasvuston kuivaainepitoisuus oli pieni ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus oli suuri. Rehuihin muodostui runsaasti maitohappoa ja niiden pH oli matala. Kasvukauden lopussa kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja mikrobitoiminta oli vähäisempää. Rehuihin muodostui vähemmän maitohappoa ja pH jäi korkeammaksi kuin aikaisemmissa kehitysvaiheissa korjatuissa rehuissa. Painorehujen käymislaatu ei aina vastannut hyvälaatuisen rehun vaatimuksia erityisesti ammoniumtypen ja voihappopitoisuuden osalta. Säilöntäaineet vähensivät ammoniakin sekä haihtuvien rasvahappojen (VFA) muodostumista. Kaikki säilöntäainekäsitellyt rehut olivat käymislaadultaan pääasiassa hyviä. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Käyminen oli homofermentatiivista, maitohappoa muodostui runsaasti ja rehujen pH-arvot olivat pieniä. Ymppirehuihin muodostui vain vähän VFA:ta ja proteolyysi oli vähäistä. Kaikki muurahaishappoannokset tuottivat hyvälaatuista säilörehua. Erityisesti neljää ja kuutta litraa käytettäessä maitohappokäyminen oli vähäistä. Myös kahden litran annos muurahaishappoa rehutonnille tuotti hyvälaatuista säilörehua, mutta fermentaatiohappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin muissa muurahaishapolla säilötyissä rehuissa. Toisessa kokeessa aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa kaikkiin muurahaishapolla säilöttyihin rehuihin muodostui runsaasti käymishappoja, jolloin etikkahappopitoisuus oli liian korkea laatuvaatimusten mukaan. Laboratoriomittakaavassa suoritetun tutkimuksen perusteella ohrakasvusto voidaan korjata kokoviljasäilörehuksi tähkälletulovaiheesta keltatuleentumisvaiheeseen ja saada hyvälaatuista säilörehua. Maatilamittakaavassa rehun tiivistäminen voi olla vaativaa erityisesti tähkälletulo- ja keltatuleentumisvaiheissa, jolloin hapettomia olosuhteita on vaikeampi saavuttaa. Suositeltava korjuuajankohta ohrakasvustolle on taikinatuleentumisvaiheessa, kun ohrakasvuston D-arvo on suurin. Painorehussa käyminen ei aina riitä takaamaan hyvälaatuista rehua, ja sen vuoksi kokoviljasäilörehun valmistuksessa tulisi käyttää säilöntäaineita parantamaan käymislaatua. Eri säilöntäaineita käytettäessä säilörehun käymisen voimakkuus vaihtelee ja myös kehitysasteiden erot näkyvät käymislaadussa. Muurahaishapolla säilötyissä rehuissa käyminen on vähäistä, ja niiden jäännössokeripitoisuus on suuri, kun annostus on 4 tai 6 litraa rehutonnille. Myös muurahaishappoannos 2 l/tn riitti tuottamaan hyvälaatuista säilörehua, vaikka siinä käyminen oli voimakkaampaa. Aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa korjattua kasvustoa säilöttäessä muurahaishappo ei aina riittänyt estämään melko voimakasta etikkahappokäymistä. Muissa kehitysvaiheissa muurahaishapolla säilötty rehu oli hyvälaatuista. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Ymppirehuissa homofermentatiivinen maitohappokäyminen on voimakasta ja rehujen pH on matala.

Finding new plant-based protein sources is important from a sustainable development perspective. Ethanol and starch production from barley results in fiber and protein side-stream fractions that are currently utilized for animal feed. Nonetheless, it would be more profitable if the barley protein side-stream was used as a human food ingredient. The main storage proteins in barley are known as hordeins. They are polymeric proteins and have low solubility, due to their inter-chain and inter-molecular disulfide bridges and hydrophobic side-chains. In food technology applications protein solubility is an important property for emulsifying and foaming functionality. Proteins are sensitive to the surrounding environment, especially to pH, which could be used to alter the solubility. In this thesis the literature review examined barley (Hordeum vulgare) proteins, especially the hordeins, functionality and effect on food materials. The review includes previous studies concerning cereal proteins functionality in general and their effect on food materials and a discussion on protein stabilized emulsions. The aim of the study was to determine the protein composition of two barley protein concentrates, OP1 and OP2, and to evaluate protein solubility and emulsifying properties. Furthermore, the aim of the study was to compare the functionality of the concentrates. According to SDS gel electrophoresis the protein concentrates consisted mostly of hordeins, especially C-hordein and some B-hordein. Minor amounts of other proteins where also identified. The protein solubility was determined by Lowry’s method. The proteins were more soluble in sodium phosphate buffer than in deionized water. In sodium phosphate buffer at pH 3,8 the solubility of OP1 proteins was 100 mg/g ± 11 mg/g and in deionized water at pH 3,9 the solubility was 45 mg/g ± 1,1 mg/g. The solubility of the OP2 proteins in sodium phosphate buffer at pH 3,8 was 47 mg/g ± 1,5 mg/g and in deionized water at pH 3,7 the solubility was 45 mg/g ± 1,1 mg/g. In both samples the proteins solubility increased as the pH increased. Most proteins were solubilized at pH 11: the solubility for OP1 and OP2 proteins were 240 mg/g ± 11 mg/g and 140 mg/g ± 12 mg/g respectively, which is problematic regarding food products, but could be used as a treatment to improve solubility. The smallest oil droplets were formed in emulsions were the pH was adjusted to 7 with sodium phosphate buffer. The stability of emulsions was however poor in all samples because of phase separation, which was already significant after one day of storage. The phase separation was considered to be flocculation which finally resulted in creaming or sedimentation. The flocculation may have occurred due to hydrophobic interactions between the proteins on the oil/water interface. However, shaking of the emulsion causes the flocculated oil droplets to separate, forming an even emulsion. No coalescence was observed in all samples, except for OP1-emulsions with 1 % (w/v) dry matter. These results confirm that these protein concentrates can be used in food products, especially in milk type drinks that need to be shaken before usage.

Terveyttä ja hyvinvointia edistävien ruokatuotteiden kasvava kysyntä on lisännyt funktionaalisten proteiinituotteiden kiinnostavuutta ja niiden kehittämistä. Suomessa kasvipohjaisten elintarvikkeiden markkina on kasvanut, mutta kulutus on edelleen vähäistä. Maailmanlaajuisesti kasvipohjaisten tuotteiden markkinakasvu on kuitenkin ollut merkittävää, ja kasvun odotetaan jatkuvan. Siirtymällä kasviproteiinipainotteisempaan ruokavalioon voidaan edistää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Tämän hetkistä kasviproteiinimarkkinaa hallitsevat soija- ja vehnäproteiini, mutta palkokasvien ja muiden viljojen käyttö proteiininlähteenä on kasvanut viime vuosina. Viljoista ohran proteiiniominaisuuksia ei kuitenkaan ole vielä tutkittu perusteellisesti. Ohraproteiinin käyttö ihmisen ravinnoksi voisi tuoda merkittäviä taloudellisia ja ekologisia etuja. Suomessa Anora Group Oyj valmistaa Koskenkorvan tehtaalla ohrapohjaisia jalosteita, kuten etanolia, tärkkelystä ja rehujen raaka-aineita, teollisuuden käyttöön. Tällä hetkellä ohraproteiini hyödynnetään rehutuotannossa. Anoran tavoitteena on jatkojalostaa ohrasta erotellusta proteiinijakeesta ohraproteiinikonsentraatti ja tuotteistaa se elintarvikekäyttöön. Näillä toimilla pyritään vastaamaan kasvipohjaisten proteiinituotteiden kasvavaan kysyntään. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ohraproteiinin kysyntää elintarvikemarkkinoilla. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena, puolistrukturoidun haastattelun avulla. Aineisto kerättiin tammihelmikuun 2024 aikana. Haastateltavat henkilöt työskentelivät suurissa suomalaisissa elintarvikealan yrityksissä tuotekehityksen ja tutkimuksen parissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat elintarvikealan yritysten olevan kiinnostuneita uusista kasviproteiinipohjaisista raaka-aineista. Vaikka ohraproteiini nähtiin mielenkiintoisena kasviproteiinina, sen ominaisuudet vaativat vielä lisätutkimuksia ja sovelluskohtaista kehitystä.

The aim of the literature review was to research barley proteins, metal-catalyzed oxidation and subjects related to it, like antioxidants and oxidation reactions in beer. In addition ACE inhibition was looked into. The object of the experimental part was to find out if the proteins of a barley-based industrial side product can be modified by metal-catalyzed oxidation or enzymatic hydrolysis, and how these treatments affect the different proteins in the sample material. In addition, the possible ACE inhibition activity of the reaction products was determined. The sample material was a protein-rich side-product of barley starch production. Two protein fractions were extracted from the material; an alcohol soluble fraction and a reduced fraction. The modification of the proteins in the sample fractions by oxidation and hydrolysis was determined with gel electrophoresis and size exclusion chromatography. The ACE inhibitory activity of the small peptides from these reactions was determined with UV-VIS spectroscopy. Three protein groups were identified from the sample material; polymeric B hordein, monomeric B hordein and C hordein. Contrary to expectations metal-catalyzed oxidation did not break down any of the proteins in the sample; instead it aggregated the proteins into bigger units. The enzyme treatment hydrolyzed the proteins effectively. Small peptides from the enzyme hydrolysis had an ACE inhibition IC50 of 246 µg/ml, which is similar to gluten hydrolysates IC50 of 29 µg/ml. IC50 is the inhibitor concentration where 50% of enzyme activity is inhibited. Instead of breaking down the subject proteins metal-catalyzed oxidation aggregated them, and thus it could not be used to make ACE inhibitory peptides. Enzyme hydrolysis was found to be a valid method of inhibitor peptide production. The peptides produced had an ACE inhibition capacity similar to previously known ACE inhibitory food hydrolysates.

The objective of this thesis is to examine and compare, both theoretically and empirically the private profitability and social desirability of subsurface drainage and drainage by open ditches, under cultivation in Finland. Private and social optimums for cultivation are examined for (1) field without any drainage system, (2) field with subsurface drainage and (3) field with open ditch drainage. The results of optimum solutions are compared with each other to define the optimal drainage system. Incentives for fertilizer use and intensiveness of open ditch drainage are then set accordingly. In defining the social desirability, environmental externalities are taken into account. Within the framework of this study, the environmental externalities are the social costs of nutrient runoffs and the social benefits of maintenance of biodiversity by open drainage ditches. The approach to biodiversity herein is twofold. First, biodiversity is perceived as local species richness (alpha diversity) and then as landscape diversity (gamma diversity). Landscape diversity is defined within an area of 1 km2 and it takes into account the spatial autocorrelation of species diversity at landscape level. Numerical results show that subsurface drainage is privately a more profitable drainage system than open ditch drainage. When comparing the social desirability, calculations show that open ditch drainage is more desirable, but that is mostly due to the difference in nitrogen leaching compared with subsurface drainage. The empirical data used in calculations, concerning the nitrogen leaching, is partly insufficient and based on crude assumptions. Therefore it is not possible to conclude that open ditch drainage is socially more desirable. If biodiversity is perceived as landscape diversity, the value of social benefits of maintenance of biodiversity by open drainage ditches is 22.523 % higher than if biodiversity is calculated as local species richness. Based on the results, a cultivated field with either drainage system will lead to higher private profitability and social desirability than cultivation without a drainage system. Monte Carlo simulation shows that the results are stochastically sensitive. If the values of empirical parameters are drawn from normal and lognormal distributions with the standard deviations of 10 % of expected values, the standard deviations of the results can be as high as 38 % of the expected values.

Elintarvikealalla vastuullisuus on tärkeä teema, koska arvoketju on pitkä pellolta pöytään. Vastuullisuus on nykyään monella tapaa arkipäivää, varsinkin yrityksille. Vastuullinen toiminta ei yksinään riitä, vaan siitä pitää pian myös raportoida, sekä toiminnan vaikutuksia pitää mitata ja seurata. Euroopan unionissa on kehitetty vastuullisuusraportointiin liittyvää lainsäädäntöä, jonka myötä vastuullisuusraportointi tulee pakolliseksi yhä useammalle yritykselle. Uuden lainsäädännön myötä vastuullisuusraportit tulevat pohjautumaan olennaisiin teemoihin. Yrityksen tulee selvittää sidosryhmiltään olennaisuusanalyysillä oman toimintansa olennaisimmat vastuullisuusteemat. Kullakin yrityksellä tulee olemaan omat yksilölliset olennaiset teemat, joiden mukaan vastuullisuusraportin runko muodostuu. Kaikkien yritysten on raportoitava tietyt pakolliset aiheet, mutta olennaisuuksien avulla voidaan keskittyä oman toiminnan kannalta merkityksellisimpiin aiheisiin. Tässä maisterintutkielmassa tehtiin olennaisuusanalyysi eräälle elintarvikealan maahantuontiyritykselle. Toimeksiantaja ei ole ennen tehnyt vastuullisuusraportointia tai olennaisuusanalyysiä toiminnastaan. Aluksi määriteltiin sidosryhmät, joilta kerättiin aineistoa sähköisellä kyselylomakkeella Webropol-työkalun avulla. Lisäksi selvitettiin toimeksiantajan oma näkemys oman toimintansa olennaisista vastuullisuusteemoista. Toimeksiantajan osalta aineisto kerättiin teemahaastatteluina ja kyselylomakkeen avulla. Aineistot analysoitiin pääosin laadullisilla menetelmillä ryhmittelemällä avoimia vastauksia. Tuloksena saatiin selville toimeksiantajan toiminnan olennaisimmat vastuullisuusteemat sekä sidosryhmien että toimeksiantajan näkökulmista. Kyselylomakkeesta ja haastatteluista kerätyn ja käsitellyn aineiston perusteella luotiin olennaisuusmatriisi toimeksiantajan olennaisista vastuullisuusteemoista. Olennaisuusmatriisista käy ilmi kunkin vastuullisuusteeman merkitys toimeksiantajalle ja sidosryhmille. Tuloksista saatiin selville, että ympäristövastuun teemat ovat tärkeitä sekä toimeksiantajalle että sidosryhmille, kuten myös tuotevastuuseen liittyvät teemat.