Browsing by study line "Agricultural Economics"
Now showing items 21-39 of 39
-
(2022)Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa asiantuntijayritys Envitecpolis Oy:n asiakkaista benchmarking-taulukko. Muodostettua aineistoa analysoitiin erilaisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin maidontuotantoon ja sen kannattavuuteen. Keskimäärin suomalaisen maatalouden kannattavuus on heikolla tasolla. Kannattavuuskerroin tarkastelee maatalousyrityksen palkka- ja oman pääoman korkotavoitteen täyttymistä samanaikaisesti painottaen yhtä paljon molempia. Luvun ollessa alle yhden, ei yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkotavoite täyty. Suomalaisilla maatiloilla kannattavuuskerroin on jo pitkään ollut keskimäärin alle yhden. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta tarkasteltiin nettotulokseen asti. Maitotilayritysten tunnuslukuja tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä: lypsytavan, liikevaihdon ja lehmien keskituotoksen mukaan. Lypsytavan mukaan tarkasteltuna automaattilypsyä käyttävät tilat osoittautuivat tehokkuudeltaan ja kannattavuudeltaan parhaiksi. Yleisesti suurempi yrityskoko tarkoitti parempaa kannattavuutta sekä tehokkuutta samoin korkeampi keskituotos. Huomioitavaa on, ettei automaattisesti tietty lypsytapa, keskimääräistä korkeampi liikevaihto tai lehmien keskituotos tarkoita parempaa kannattavuutta tai tuotannon tehokkuutta. Maitotilayritysten tuotantoa tutkittiin lisäksi Cobb-Douglas tuotantofunktion avulla sekä DEA-menetelmällä. Cobb-Douglas tuotantofunktiosta muodostettiin korjatun pienimmän neliösumman (COLS) menetelmällä maitotilayritysten tekninen tehokkuusluku. Tekninen tehokkuus määritettiin myös DEA:n muuttuvien skaalatuottojen (VRS) menetelmällä. DEA-mallin tuotosorientoitunut tekninen tehokkuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi muun muassa nettotuloksen, maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen ja liikevaihdon kanssa. COLS-tehokkuusluku korreloi tilastollisesti merkitsevästi maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen, nettotuloksen sekä ostorehukustannuksen kanssa. COLS-mallissa yksi yritys on teknisesti tehokas muihin nähden, mutta DEA-mallissa tehokkaita yrityksiä voi olla useita. Toisaalta pienessä aineistossa DEA erottelee tehokkaimpia yrityksiä heikosti toisistaan. Aineiston maitotilayritykset olivat sekä taloudellisesti että peltopinta-alaltaan isompia ja nettotulosta verrattaessa kannattavampia kuin Luonnonvarakeskuksen aineiston yritykset. Tutkimuksen aineisto oli pieni (36 maitotilaa), joten luotettavuus jää alhaiseksi, jolloin tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä Suomen tasolla. Benchmarking-taulukko helpottaa yritysten tuotannon sekä kannattavuuden analysointia. Tuotannon vertaaminen ja oppiminen esikuvayrityksiltä voi auttaa tuotannon kehittämisessä. Jatkossa tekninen tehokkuusluku voisi olla osa yritysten analysointia perinteisten osatuottavuusmittareiden yhteydessä.
-
(2023)Tutkimuksen taustalla oli Valion hankintaosuuskuntien siirtyminen raakamaidon sopimustuotantoon ja osuuskunta Maitosuomen tavoite kohdentaa meijerin jalostuskapasiteettia korkean lisäarvon tuotteisiin, mikä edellyttää meijeriin toimitettavan raakamaidon maltillista vähentämistä ja raakamaidon tulovirran ennustettavuutta pitkällä aikavälillä. Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maitotilayritysten määrä vähenee senkin jälkeen, kun meijerin optimimaitomäärä on saavutettu, jolloin lopettavien maitotilayritysten maitomääristä syntyy niin kutsuttua jakovaraa. Tutkimuksen tarkoituksena oli laskea maidon yksikkökustannus, rajakustannus, kustannusten jousto sekä katetuotto viidessä eri taloudellisessa kokoluokassa toimivalle maitotilayrityksille vuosina 2017–2021. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää ne maitotilayritykset, jotka ovat yksikkö- ja rajakustannukseltaan sekä katetuotoltaan kilpailukykyisimpiä. Tulosten perusteella tehtiin arvio siitä, kenelle meijeriosuuskunta Maitosuomen kannattaisi myöntää raakamaidon lisäsopimusmäärää raakamaidon tulovirran takaamiseksi ja ennustamiseksi tulevaisuudessa. Maidon yksikkökustannus laskettiin tavanomaisessa tuotannossa oleville maitotilayrityksille hyödyntämällä sivutuotemenetelmää, jossa päätuotteen yksikkökustannus saadaan vähentämällä sivutuotteiden arvo kokonaistuotantokustannuksesta ja jakamalla jäljelle jäävä tuotantokustannus päätuotteen määrällä. Rajakustannuksen estimoinnissa hyödynnettiin regressiomallia. Maidon katetuotto laskettiin pelkän maitotuoton perusteella, maitotuoton ja litraperusteisen tuotantotuen yhdistelmällä ja lopuksi huomioimalla kaikki maidontuotannolle kohdistetut maataloustuet. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Luke Taloustohtori ja Tilastotietokanta -palvelusivustoilta. Tulosten perusteella suurimmat maitotilayritykset ovat sekä yksikkökustannukseltaan että rajakustannukseltaan kilpailukykyisimpiä. Pienemmillä maitotilayrityksillä oli suurempi maidon katetuottomaitolitraa kohti, kun laskennassa huomioitiin kaikki maidontuotannolle kohdistettavat maataloustuet, mikä altistaa ne kannattavuuden muutoksille Euroopan unionin maatalouspolitiikan ja tukiehtojen muuttuessa. Maidon muuttuva yksikkökustannus oli kaikissa taloudellisissa kokoluokissa pienempi kuin maidosta saatava hinta, jolloin tuotantoa oli kannattavaa jatkaa kaikissa taloudellisissa kokoluokissa lyhyellä aikavälillä. Meijeriosuuskunnan tavoitteena on kuitenkin turvata raakamaidon saatavuus ja tulovirran ennustettavuus pitkällä aikavälillä, jolloin lisäsopimusmäärien myöntäminen yksikkö- ja rajakustannusperusteisesti suuremmille maitotilayrityksille olisi tarkoituksenmukaista. Tämä kiihdyttää maatalouden rakennemuutosta, jossa tuotanto keskittyy entistä suurempiin yksiköihin. Näillä maitotilayrityksillä on kuitenkin taloudellisesti parhaimmat mahdollisuudet jatkaa tuotantoa tulevaisuudessa, jolloin ne ylläpitävät myös maaseudun elinvoimaisuutta ja työllistämiskykyä
-
(2023)Mikroyrityksillä on merkittävä vaikutus kuntien elinvoimaisuuteen maaseutumaisilla alueilla, missä julkiset ja suuryritysten työpaikat ovat harvassa. Mikroyritykset luovat työpaikkoja ja tuottavat hyödykkeitä ja palveluita, mikä parantaa alueen vetovoimaa ja vahvistaa kuntataloutta. Kunnilla on huomattava rooli alueensa yritysten menestymiseen yrittäjyysympäristön kautta. Ne voivat vapaasti päättää elinkeinopolitiikkansa painopisteistä ja toteuttamiskeinoista, mikä saa aikaan eroja kuntien palveluntarjonnassa. Kerttu Saalasti Instituutin KasvuDATA-hankkeessa tutkittiin mikroyritysten menestystä kuntatasolla tarkasteltuna ja havaittiin erilaisia kehityssuuntia kuntien välillä. Hankkeen aineiston perusteella valittiin kaksi kuntaa, Kärsämäki ja Oulainen, joiden mikroyritysten kehityseroihin etsittiin selityksiä vertailevan tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko tapauskunnissa tunnistettavissa eroja yrittäjyyden edistämiseen suhtautumisessa, edistämisen painopisteissä ja keskeisissä keinoissa. Lisäksi selvitettiin minkälaisia tapahtumia, vaikutteita ja strategisia ratkaisuja erilaisten kehityskulkujen taustalta löytyy ja koetaanko käytössä olevien keinojen edistävän mikroyritysten tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kontingenssiteoriaan, joka pyrkii ymmärtämään yritysten ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Halu ryhtyä yrittäjäksi ja saada yritys menestymään ovat monien tekijöiden summa, jossa yhdistyy sekä yrityksen sisäisiä että yritykseen ulkoapäin vaikuttavia tekijöitä. Kontingenssiteorian mukaan yrityksen menestys perustuu yrityksen kykyyn sopeuttaa rakenteitaan ja toimintatapojaan ympäristöön. Yrittäjyysympäristö voi joko edistää tai rajoittaa yritysten syntymistä ja kasvua. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla tapauskuntien kokeneita kuntatoimijoita ja yrittäjiä. Lisäksi vastauksia etsittiin kuntien lähimenneisyyden tilinpäätös- ja strategia-asiakirjoista. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysi-menetelmän keinoin. Tulosten perusteella Kärsämäen ja Oulaisten yrittäjyysympäristöissä oli havaittavissa eroja elinkeinotoiminnan edistämisen strategisissa painotuksissa, yrityspalveluiden järjestämisessä ja paikkakunnalla vallitsevassa yrittäjyysilmapiirissä. Tapauskunnissa todettiin olevan erilainen suhtautuminen mikroyritysten merkitykseen kunnan toiminnalle ja monet elinkeinopoliittiset ratkaisut heijastivat näitä näkökulmia. Tutkimustulokset osoittavat yrittäjyysympäristöllä olevan merkitystä mikroyritysten menestymiseen. Kasvua tukevassa ympäristössä yritysten on helppo laajentaa toimintaansa, kun taas kasvua tukematon ympäristö on ristiriidassa kasvuhaluisten yritysten tavoitteiden kanssa. Tilanteeseen sopivilla strategisilla ratkaisuilla, aktiivisilla yrityspalveluilla ja myönteisen ilmapiirin edistämisellä havaittiin olevan merkitystä mikroyrityksille suotuisan yrittäjyysympäristön muodostumiseen.
-
(2024)Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.
-
(2022)Tässä työssä pyrittiin selvittämään monialaisuuden ja yrittäjämäisen orientaation yhteyttä toisiinsa, sekä niiden ilmenemistapoja suomalaisilla lammastiloilla. Tutkimustapana oli kvalitatiivinen tutkimus, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta monialaisen lammastilan yrittäjää. Työssä pyrittiin selvittämään miksi ja miten yrittäjät olivat monialaistaneet liiketoimintaansa, sekä millaiset asiat vaikuttivat heidän päätöksentekoonsa. Tehtyjä päätöksiä ja valintoja analysoiden, pyrittiin selvittämään esiintyykö toiminnassa yrittäjämäiselle orientaatiolle ominaisia piirteitä, ja jos esiintyy, niin millaisia. Tämän analysoinnin jälkeen pyrittiin vielä löytämään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia tilojen toiminnan, monialaisuuden muodon ja yrittäjämäisen orientaation ilmenemisen välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella monialaisuutta voisi pitää yhtenä yrittäjämäisen orientaation ilmentäjänä tutkimukseen osallistuneilla lammastiloilla. Tutkimukseen osallistuneilla yrittäjillä monialaistamispäätöksen taustalla oleviksi motivaattoreiksi useimmin esiin nousivat halu hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaasti sekä lisätulojen hankkiminen. Lisäksi tärkeänä pidettiin perheen ja läheisten merkitystä, joko työllistämisen kannalta tai tehokkaan työn vapauttaman ajan kannalta. Tehokkaaseen työhön ja ajankäyttöön liittyen voidaan tuloksista nostaa esiin myös yrittäjien halu tehdä ekologista ja eettistä työtä. Tehokkaalla resurssien käytöllä ja toimintaa kehittämällä tavoiteltiin myös ekologista tuotantoa, johon yrittäjät usein lisäsivät tavoitteen eettisestä tuotannosta niin yrittäjien itsensä kuin eläintenkin osalta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yrittäjien toiminnassa havaittiin yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä olevia piirteitä. Erityisesti esiin nousivat autonominen ja proaktiivinen toiminta. Tuloksista pystyttiin nostamaan eroavaisuuksia yrittäjämäisen orientaation esiintymisessä monialaisten tilojen ja portfolio -yritysten välillä. Monialaisilla tiloilla yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta keskittyi vahvemmin alkutuotantoon liittyviin päätöksiin kun taas portfolio -yrityksillä yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta käsitti luonnollisesti laajemman kokonaisuuden heidän liiketoimintansa ollessa laajempaa. Portfolio -yritysten päätöksiin vaikutti vahvemmin esimerkiksi kuluttajakäyttäytyminen, koska asiakkailta saatu tulo oli suuremmassa roolissa kuin monialaisilla tiloilla. Portfolio -yrityksillä lammastuotanto oli usein koko liiketoiminnan keskiössä, mutta toisaalta se oli myös vain yksi liiketoimintakokonaisuuden osa-alue, jonka pohjalta ja jota hyödyntäen oli lähdetty rakentamaan laajempaa liiketoiminnallista kokonaisuutta. Monialaisilla maatiloilla tehtävä aktiivinen, ennakoiva ja tehokas toiminta, jolla pyritään luomaan kilpailuetua sekä parempaa taloudellista tulosta, kertoo yrittäjien vahvasta yrittäjämäisestä orientaatiosta. Yrittäjät pyrkivät omaamillaan resursseilla ja omilla päätöksillään vaikuttamaan yrityksensä tilanteeseen ja kehittämiseen. Tämä tukee yrittäjämäisen orientaation ajatusta, jossa keskiössä on yritys sekä yrittäjä itse. Näitä yrityksen sisäisiä toimintoja hyödyntämällä ja kehittämällä yrittäjät pyrkivät pärjäämään markkinoilla.
-
(2022)Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.
-
(2022)Lantbrukets lönsamhet är ett ständigt återkommande diskussionsämne. Åkermarkens pris är i sin tur en av de främsta faktorerna som påverkar jordbrukets lönsamhet. Målsättningen med den här magistersavhandlingen var att undersöka hur mycket det lönar sig att betala för åkermarken som man brukar och med betoning på arrende. Frågesättningen var vilka odlingsväxter det lönar sig att odla och ifall det finns skillnad mellan de olika CAP-perioderna som varit i kraft under åren 2011–2020, innan 2015 och efter. Data som används i avhandlingen är LIR-data från Nylands svenska lantbrukssällskap från åren 2011–2020. LIR står för lantbrukets individuella rådgivning och är en pakettjänst för växtodlingsgårdar som omfattar bland annat växtodlingsrådgivning och uppföljning av de ekonomiska resultaten som sedan utges i form av en publikation för medlemmarna. De ekonomiska nyckeltalen består av riktiga värden i mån av möjlighet och därtill bestämda kalkylvärden. Det fanns stora variationer mellan gårdarna i både ekonomiskt resultat samt i skördemängd. Bland annat präglades åren 2013 och 2018 av dåliga skördar. Optimeringen har gjorts med hjälp av linjär programmering. Genom att optimera växtföljden har så kallade skuggpriser tagits fram, det vill säga ett marginalvärde vad ytterligare en hektar åkermark skulle avkasta. Skuggpriset innebär i det här fallet täckningsbidrag c (TB C), det vill säga vinsten innan åkerkostnader dragits av. Som jämförelse till optimeringsmodellen gjordes också en modell som skulle motsvara den nuvarande växtodlingen på LIR-gårdarna. Avhandlingen har endast koncentrerats till odlingsväxter som kan odlas med de vanligaste jordbruksmaskinerna, således har potatis och sockerbeta lämnats bort, dessutom har kummin medvetet inte tagits i beaktande. Täckningsbidrag C maximerades genom att välja ut den kombinationen grödor som ger den högsta vinsten på en modellgård på 150 hektar med restriktionerna att det max fick vara 20 % oljeväxter, max 20 % proteingrödor samt max 40 % höstsäd, därtill måste gården ha minst 20 % vårspannmål för att vara representativ samt för perioden 2015–2020 ha minst 5 % i gröngödslingsvall för att simulera EFA-kravet. Det genomsnittliga skuggpriset för perioden 2011–2014 blev 449 euro per hektar efter maximeringen samt 413 euro per hektar för perioden 2015–2020. Motsvarande resultat för LIR-modellen var 383 euro per hektar respektive 299 euro per hektar. Den utarbetade modellen gav således 66 euro bättre resultat i medeltal för perioden 2011–2014 samt 116 euro per hektar för perioden 2015–2020. Den andra CAP-perioden (2015–2020) verkade ge ett något sämre resultat än den första, en möjlighet är att EFA-arealen har en negativ inverkan på vinsten. Gemensamt var att det överlag lönade sig att maximera arealen med höstsäd samt odla ryps och ärter eller bondböna. I den här avhandlingen har det använts medeltal för optimeringarna, vilket är ett riktgivande svar men förslag på vidare forskning är att på detaljnivå undersöka vinsten för enskilda gårdar i Nyland. En ekonometrisk forskningsmetod kunde således övervägas för att reda ut de bakomliggande faktorerna som påverkar betalningsmöjligheten.
-
(2021)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.
-
(2022)Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.
-
(2023)Maatalousinvestointien hinnankorotuksilla on olennainen merkitys myös maahantuojayrityksen toimintaan. Osa hinnannousuista johtuu panoskustannusten kasvusta, mutta toisaalta myös yhä kehittyvästä teknologiasta. Maatalouskoneiden merkittävä teknologinen muutos lisää myös riskejä koneiden vikaantumisesta koneiden takuun voimassaollessa. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena tilaajayritykselle ja sen tarkoituksena on esitellä takuuta käsitteenä sekä sen taloudellista merkitystä sekä takuuprosessia yleisesti osana yrityksen strategiaa ja erityisesti sen tavoitteena on tarjota työn tilaajalle optimaaliset toimintaedellytykset takuukäsittelyä ja takuuprosessin hallintaa varten. Työssä pyritään tunnistamaan yrityksen prosesseissa olevia ongelmia ja esittää niille ratkaisuja, jotta tilaajayritys voi toimia edelleen tehokkaammin jälkimarkkinaympäristössä. On havaittavissa, että maatalouskoneiden takuun merkitys osana yrityksen markkinointistrategiaa on kasvanut merkittävästi. Tuotteiden erojen ollessa pieniä voidaan todeta, että takuu sekä jälkimarkkinan toimivuus on yksi ostopäätökseen vaikuttavista avaintekijöistä. Kun aiemmin takuujohtamista ja hallinnointia on ajateltu vain hallinnollisena työnä ja pakollisena osana toimintaa, on siitä viime vuosina tullut yhä kiinteämpi osa yritysten strategiaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat tilaajayrityksen prosessissa olevan ongelmia, jotka aiheutuvat yrityksen sisäisistä sekä ulkoisista prosesseista. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen merkittävin riski prosessissa on puutteellinen informaation kulku sekä henkilöstön puutteellinen osaaminen liittyen takuutapauksiin. Vastaavia puutteita havaittiin myös tilaajayrityksen sekä kolmansien osapuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin luomaan yritykselle tehokkaampia toimintamalleja takuutapausten hoitoa varten esittämällä muutoksia yrityksen sisäisiin sekä ulkoisiin prosesseihin. Muutoksilla yritys pystyy pienentämään takuisiin liittyvää taloudellista riskiään tehokkaammin ja näin parantamaan osittain myös muiden osa-alueidensa toimintaa.
-
(2022)Food and Forest Development Finland (FFD) and Tanzania Horticultural Association (TAHA) have a project called “Quality standards for enhanced market access for smallholder farmers in Tanzania” and it aims to improve Tanzanian smallholder farmers access to GLOBALG.A.P. certification. This master’s thesis study is made as a part of the project and the main aim of this study is to answer the following research questions. “What are the strengths, weaknesses, opportunities and threats of GLOBALG.A.P. certification to smallholder farmers in Tanzania?” and secondly, “What is the cost of certification and do farmers get premium price for certified products?”. This study is carried out as a qualitative case study. Data is sourced from a farmer survey in Tanzania and from an interview with Finnish certification specialists. As theoretical basis, Resource-based theory and the concept of competitive advantage is utilized. Previous studies and literature are also reviewed. Horticulture has an important role in Tanzania’s national economy and demand for fruits and vegetables is increasing. Tanzanian fruit and vegetable production is characterized by small-scale farming, poorly organized farm management and issues with market access and product quality. International export markets, especially in Europe, are demanding quality certification by third party. GLOBALG.A.P. (GAP= Good Agricultural Practice) is the largest agri-food certification scheme and the most demanding certification used in fruit and vegetable production. All big multinational retailers are demanding certification to ensure food safety and sustainability of the production. Getting GLOBALG.A.P. certification is a challenging task for smallholders in developing countries such as Tanzania. Farmer surveys were conducted in three different agricultural areas in Tanzania and over 360 farmers are represented in the results. A SWOT analysis was based on the survey results. Results revealed that smallholders have high expectations for the benefits of certification. Expectations of gaining access to local and global markets and for gaining improved negotiating position are confirmed by previous studies. Group certification is also revealed as a strength, as well as improved farm management skills. According to experts and previous studies, increase in prices is not guaranteed with certification. Instead, a wider customer base and economic benefits compared with non-certified farmers are likely to be achieved. GLOBALG.A.P. certification can be seen as a source of competitive advantage to smallholders. The greatest weaknesses of certification are, according to smallholders, the costs of certification, extra work and expensive investments on their farms. Poor infrastructure raises concerns. As external opportunities smallholders expect to gain higher profits, gains in exports and contracts with buyers. They are aiming towards commercial farming. The threats that worry farmers the most, are issues with re-certification, volatile returns in the markets and losing contracts with buyers due to quality issues.
-
(2023)Tutkimus tehtiin toimeksiantona A-Tuottajat Oy:lle. Tavoitteena oli tarkastella Atrialla vuosina 2017–2020 teurastettujen sonnien teuraspainojen vaihtelua sekä selvittää teuraspainoon ja tilakohtaiseen teuraspainon hajontaan vaikuttavia tekijöitä. Toimeksiannon taustalla oli teuraspainojen osittain ongelmallinen nousu ja toukokuussa 2021 voimaan tullut kärkipainohinnoittelumalli, joka erosi entisestä, mahdollisimman suuria teuraspainoja suosineesta hinnoittelumallista. Täten haluttiin myös selvittää, miten tutkimusaineisto asettui uuteen hinnoittelumalliin. Tutkimukseen rajattiin tilat, jotka olivat myyneet Atrialle vähintään 400 sonnia tarkasteluajanjakson aikana. Teuraspainoon vaikuttavia tekijöitä analysoitiin kaksitasoisen monitasomallin avulla, jossa ensimmäisellä tasolla oli sonni ja toisella tasolla loppukasvatustila. Tilakohtaiseen teuraspainojen hajontaan vaikuttavia tekijöitä selvitettiin teuraspainon variaatiokerrointa selittävän lineaarisen regressiomallin avulla. Sonnien asettumista painohinnoittelumalliin testattiin sekä koko aineistosta että neljän esimerkkitilan avulla. Esimerkkitilat valittiin satunnaisesti neljästä eri luokasta, joiden teuraspainojen hajonnat erosivat toisistaan. Teuraspainoon vaikuttavia sonnikohtaisia tekijöitä todettiin olevan teurasikä, ensimmäinen välityspaino sekä teuraspäiväkasvu. Kunkin tekijän vaikutus teuraspainoon oli positiivinen. Lisäksi aineiston sonnit jaettiin kolmeen luokkaan ja todettiin välikasvatettujen sekä suoraan maitotiloilta alle 90 päivän ikäisenä välitettyjen sonnien teuraspainojen olleen korkeampia kuin muiden sonnien. Tilatason analyysin perusteella teuraspainot näyttivät kasvavan, kun risteytysten sekä terni- ja puntarivasikoiden osuus tilan sonneista kasvoi. Tilan sisäistä teuraspainojen hajontaa näytti lisäävän tilan koon kasvaminen sekä loppukasvatusajan piteneminen. Tilan keskimääräisen päiväkasvun noustessa teuraspainohajonta väheni. 56 % aineiston sonneista asettui toukokuun 2021 hinnaston kärkipainoluokkaan. Neljän esimerkkitilan lihatuotto olisi ollut tuhansia euroja suurempi neljän vuoden tarkasteluajanjaksolla, jos kaikki sonnit olisivat osuneet kärkipainoluokkaan. Naudanlihantuotannon heikon kannattavuuden vuoksi kärkipainon tavoittelun tärkeys on korostunut.
-
(2021)The topic of this master’s thesis is the importance of CSR practices and their impact on corporate image in the outdoor advertising industry, focusing on two research questions: 1. What CSR practices are often adopted in the outdoor advertising companies? 2. Which CSR practices adopted most matter for their customers/business partners and how do the outdoor advertising companies’ CSR practices have an influence on their images? The study uses JCDecaux and Clear Channel as case studies which are the biggest outdoor advertising companies in Finland and belong on the list of biggest outdoor advertising companies worldwide. Desk research was conducted for the first research question by going through the provided CSR (corporate social responsibility) information shared on the case companies’ reports and websites. Following this was an investigation and designed questionnaire for the second research question, its target group being media and marketing agencies that had worked with outdoor advertising campaigns earlier. The questionnaire focused on the respondents’ attitudes towards CSR and on how important they regarded different CSR practices. The respondents were asked to rank the importance on a 5-point Likert scale and explain. These listed practices were from the outdoor advertising industry or from the advertising industry overall. The results of the first research question show that the case companies have a serious approach to CSR with different practices from the three CSR dimensions; environmental, social, and governance. Based on the information found, many CSR practices are highlighted but there could be some improvements made on reporting and sharing the information so that it would be easily accessible. The results of the second research question portray that CSR is regarded as an important matter and the listed CSR practices were rated on average above 3 on a 5-point Likert scale. A common explanation was that the matters are viewed as important on a personal level but when it comes to buying outdoor advertising it all depends on the type of client and campaign. There was a general interest in the information and more transparency and details were wanted. It is believed that the topic of CSR is not very common in Finland yet but that its importance may rise in the future. In the future more outdoor advertising companies could be compared amongst each other and more companies from the media industry could be surveyed and interviewed, which could make the study more comprehensive. The major limitations in the study are the number of contacts reached and the timing being during the Covid-19 situation in Finland.
-
(2023)This study presents the potential of insect frass, also known as insect waste streams (IWS), as a biofertilizer in Finland based on information collected from the participants in a survey. In Finland, the use of IWS as a biofertilizer is still in the research and development phase. The questions in the survey were designed to provide information about IWS, considering IWS as an innovation, how it is used, and the potential impact of IWS in the future. The aim was to fill the information gap to provide a basis for the use of IWS in Finnish agriculture, to promote circular economy and sustainability, and to paint a picture of the future of IWS as a potential product in Finland. For this study, 32 participants from the University of Helsinki, the Natural Resources Institute Finland (Luke), and some Finnish companies in the insect sector responded to a survey. The framework of the study was based on four pillars: the innovation itself (IWS), the time horizon (short-term 3-5 years and long-term 15-20 years), the members of the society or stakeholders, and the communication channels. A mixed method was used to analyze the quantitative data collected and the data from the qualitative open word sections. The results of this survey show that participants consider IWS as a biofertilizer with plant and soil health benefits that has the potential to reduce the use of agrochemicals. IWS could be marketed with different physical properties, such as granules, powder, or spray that can be used with other fertilizers. The basis for using IWS in Finnish agriculture would be the promotion of circular economy and sustainability, market demand, the scale of production, and the nutrient combination of the product. The most effective way to use IWS to grow crops could be during sowing and as a supplement to other fertilizers. The participants held similar views on the practicality of IWS in Finland, with the main difference being the prediction of the time horizon for the applicability of IWS: the group of participants who had direct contact with IWS as a product was more optimistic about the potential of IWS to replace significant amounts of chemical fertilizers as an additive in the long term. Also, the risks and barriers of using IWS were more tangible for the group directly involved with IWS.
-
(2023)Euroopan Unioni (EU) on asettanut ilmastotavoitteekseen leikata kokonaiskasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 1990 vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 %. Vuonna 2020 kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä oli onnistuttu leikkaamaan noin 30 % vuoteen 1990 verrattuna. EU:n maataloussektori, joka tuottaa noin 12 % EU:n kokonaispäästöistä, ei ole onnistunut leikkaamaan päästöjään yhtä tehokkaasti ja sen tulisi tehostaa ilmastotoimiaan tukeakseen EU:n yhteistä päästövähennystavoitetta. Maataloussektorin ilmastotoimia ohjaava yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei ole pystynyt vastaamaan asetettuihin haasteisiin, ja tarve tehokkaammille ilmastotoimille on merkittävä. Tällaisia toimia tutkitaan osana Baltic Sea Action Groupia toimivassa Carbon Action-yhteistyössä. Yhteistyön tavoitteena on tutkia kestäviä ja kannattavia keinoja maatalouteen, joita viljelijöiden olisi mielekästä toteuttaa. Osana tätä yhteistyötä toimiva TWINWIN-hanke tutkii luonnon monimuotoisuuden vaikutusta pellon hiilensidontaan. Monimuotoisuutta toteutetaan peltokokeessa ohran kanssa viljeltävillä kahdeksalla eri aluskasvilla, joilla monimuotoisuutta toteutetaan neljällä eri tasolla. Saatuja tuloksia verrataan kasvustoon, jossa ohra kasvaa ilman aluskasveja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hankkeessa käytettyjen aluskasvien taloudellisia vaikutuksia. Maataloudessa tilatasolla yhtenä merkittävänä päätöksentekoon vaikuttavana tekijänä on toiminnasta saatava mahdollinen taloudellinen hyöty. Aluskasvien houkuttelevuutta peilataan niiden taloudellisiin vaikutuksiin. Aluskasvien taloudellisia vaikutuksia tutkitaan suorien taloudellisten vaikutusten, maaperän tuottokyvyn sekä maaperän hiilivaraston muutosten kautta. Työn aineistona on TWINWIN-hankkeessa kerättyä aineistoa vuosilta 2019–2021. Tutkielman tuloksista selvisi, että aluskasveilla voidaan saavuttaa sekä positiivisia, että negatiivisia taloudellisia vaikutuksia verrattuna ohrakasvustoon ilman aluskasvia. Vaikka tuloksia voidaan pitää lyhyen tarkastelujakson vuoksi lähinnä suuntaa antavina, kävi selkeästi ilmi, miten iso merkitys oikean aluskasvin valinnalla on taloudellisiin vaikutuksiin. Lisäksi todettiin, että vähintään yhtä tärkeässä roolissa on pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja jatkuva aluskasvien käyttö osana viljelykiertoa. Aluskasvien käytöstä saatavat hyödyt näkyvät vasta pidemmällä aikajänteellä taloudellisessa tuloksessa. Aluskasveissa on eittämättä paljon potentiaalia hyödynnettäväksi niin ilmastotoimien, kuin viljelijöiden kannalta. Positiiviset taloudelliset vaikutukset toimivat tehokkaana kannustimena ilmastotoimien tekemiselle. Aluskasveista saatavien taloudellisten hyötyjen todentaminen helposti omaksuttavaan muotoon vaikuttamistyön kautta, on tässä suhteessa erittäin suuressa roolissa.
-
(2023)Den globala uppvärmningen är ett problem som påverkar oss alla och det har det fastställts mål för att minimera den. Parisavtalet, vars huvudsakliga mål är att hålla temperaturökningen under 2°C jämfört med före industrialiseringen, är en av de mest betydande överenskommelserna för att hålla den globala uppvärmningen begränsad. Eftersom lantbruk ofta ses som en miljöbov finns det incitament att minska utsläppen inom den sektorn. Ett sätt är ibruktagandet av kolbindande odlingsmetoder. Med ökad kolbindning kan lantbrukssektorn omvandlas från en utsläppskälla till en kolsänka. Kolbindning inom lantbruk syftar på växternas förmåga att binda koldioxid från atmosfären som lagrat kol i marken. Eftersom koldioxid är den mest betydelsefulla växthusgasen är detta speciellt intressant. Kolbindning gynnas av metoder som minskad bearbetning, odling av fånggrödor, odling av fleråriga växter och odling av höstgrödor. För att metoderna ska tas i bruk i större utsträckning behövs incitament, och där kunde ekonomiskt stöd per ton bunden koldioxid utgöra ett alternativ. Ersättning kan fås i form av stöd, eller som betalning från privata företag. Finland följer EUs gemensamma lantbrukspolitik och det finns inga stöd specifikt för kolbindning, men ett flertal av de kolbindande metoderna ingår i miljöstödet och berättigar till ett förhöjt stöd. Däremot kan privata företag erbjuda direkt ersättning åt lantbrukaren ifall hen binder sig att följa ett flerårigt program som prioriterar kolbindning. Arbetets mål är att undersöka hur en ersättning för kolbindning påverkar lantbrukarens täckningsbidrag, samt vad som skulle kunna klassas som en skälig storlek på ersättningen. Undersökningen görs med täckningsbidrag för en 4-årig växtföljd där gröngödslingsvall, vår- och höstvete, samt sockerbeta ingår. Jag skapar två scenarion för att jämföra konventionell odling med kolbindande odling. Som kolbindande metoder använder jag lätt bearbetning, fånggrödor, och odling av flerårig växt. Priset valde jag enligt EU ETS marknadspriser för koldioxid och mängden för bunden koldioxid grundar sig på schablonvärden. Undersökningen visar att oberoende vilken gröda i växtföljden och oberoende av priset för den bundna koldioxiden, så är täckningsbidraget åtminstone lika stort i det kolbindande scenariot som i det konventionella scenariot. För höstvete och sockerbeta är täckningsbidragen med kolbindning högre även då ingen ersättning för den bundna koldioxiden erbjöds på grund av ökat stöd för fånggrödor och minskat gödselbehov efter odling av dem. Alltså ger kalkylerna alltid en högre lönsamhet i det kolbindande scenariot än i det konventionella. I min undersökning har jag inte tagit i beaktande någon effekt på skörden, eftersom resultaten från tidigare studier gett olika resultat, men förutom en möjlig påverkan på skörden uppvisar de kolbindande odlingsmetoder minska erosion och avrinning, och förbättra markstrukturen. Att basera ersättningens storlek på koldioxidens marknadspriser skulle vara skäligt för lantbrukaren, men i sådana fall måste ett företag som fungerar som mellanhand räkna med en marginal för att själv skapa vinst. Eftersom mitt arbete endast tar i beaktande två scenarion för växtföljden behövs det vidare forskning med fler scenarion och kolbindande metoder för att skapa en bättre helhetsbild. På grund av varierande resultat om kolbindningens effekt på skörden behövs det vidare forskning om sambandet mellan dem.
-
(2024)Maatalous on hyvin riskialtis toimiala. Keskeinen yrittäjän kohtaama markkinariski on hyödykkeiden hintariski. Hintojen heilahtelun voimakkuutta voidaan kuvata termillä volatiilisuus, joka luo markkinan toimijoille hintariskejä. Viime aikoina maailmanmarkkinahinnat ovat heilahdelleet voimakkaasti erilaisten konfliktien, kuten Ukrainan sodan myötä, kasvattaen hintariskejä. Hintariskejä on perinteisesti pystytty pienentämään johdannaisinstrumenteilla, kuten termiini- ja futuurisopimuksilla. Tutkielman tavoitteena on tutkia viljamarkkinan historiallista volatiilisuutta noin kolmentoista vuoden tarkastelujaksolla, ja arvioida leipävehnän hintavolatiilisuutta kotimaassa ja Euroopassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erityisesti viljamarkkinan johdannaisinstrumenttien taustaa, mahdollisuuksia ja käytettävyyttä osana suojautumista viljamarkkinan hintavolatiilisuudelta Suomessa. Aineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen julkista dataa. Tutkimuksessa tarkasteltiin ja havainnollistettiin aineistojen hintakehitystä ja historiallista volatiilisuutta tarkastelujaksolla, sekä laskettiin Naantalin spot-hintojen ja Matifin futuurihintojen välinen korrelaatio ja basis tarkastelujaksolla futuurisopimusten käytettävyyden ymmärtämiseksi. Tulosten mukaan Matifin futuurinoteeraukset ovat volatiilimpia kuin Naantalin sataman spot-hinnat. Tutkimuksen perusteella leipävehnän volatiilisuus lisääntyi markkinahäiriöiden, kuten vuoden 2010 heikkojen sääolosuhteiden, ja vuonna 2022 alkaneen Ukrainan sodan seurauksena. Volatiilisuus oli keskimääräistä suurempaa aineiston alku- ja loppupäässä, lisäten maatalousyrittäjän hintariskejä. Tutkimuksen aineistot osoittivat vahvaa korrelaatiota, ja myös aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että kotimaan ja manner-Euroopan viljan hinnat korreloivat keskenään. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että hintasarjojen lyhytaikaiset, kuten viikkokohtaiset hintaerot (basis) voivat muodostua suuriksi, vaikka pidemmällä aikavälillä hintanoteeraukset seuraisivatkin toisiaan, ja osoittaisivat vahvaa korrelaatiota. Tämä heikentää futuurisuojauksen toimivuutta ja houkuttelevuutta. Johtopäätöksenä termiinisopimusten todettiin vastaavan tällä hetkellä parhaiten yrittäjien markkinariskeiltä suojautumisen tarpeisiin Suomessa. Termiini- ja muut hintasopimukset ovat yleisiä mahdollisuuksia osana sopimusviljelyä. Ailahtelevassa markkinassa yrityksen johtaminen, markkinatuntemus ja ammattitaito korostuvat, jotta myynnit ja suojaukset osataan ajoittaa oikein. Ilmastonmuutos ja kiristynyt geopolitiikka lisäävät todennäköisesti jatkossakin yrittäjän tarvetta suojautua markkinoilla.
-
(2022)Suomalaiset viljelijät tekevät tyypillisesti viljalajista riippuen noin 10–30 prosentille sadosta hintakiinnityksiä. Viljelysopimukset ovat keino viljakaupan toimijoille hankkia raaka-ainetta ja käydä kauppaa kotimaassa ja kansainvälisesti. Tämä tutkimus keskittyy viljelysopimuspäätöksiin vaikuttaviin tekijöihin, joita oletetaan olevan enemmän kuin yleisesti oletettu pelkkä hinta. Tutkimuskysymykseen vastattiin analysoimalla tutkijan luomasta kyselystä dataa faktorianalyysillä ja ristiintaulukoinnilla. Lisäksi tuloksia tukee jonkin verran kyselyn avoimista kysymyksistä saadut vastaukset. Tutkimuskyselyyn vastasi 263 viljelijää eri puolilta Suomea. Datasta ajettiin samankaltaisuutta maksivoiva faktorianalyysi ja pääkomponenttianalyysi ja valittiin empiirisin perustein toinen, jolla tehtiin vielä rajatusti vain viljelysopimuksia tekevistä viljelijöistä faktorianalyysi. Tuloksien perusteella viljelijät jakautuvat neljälle eri faktorille, jotka ovat ”hintariski” tai ”hinnanhallinta”, ”sopimusasiat”, ”tilan talous” ja ”tuotannollinen riski”. Tuloksissa ei ollut merkittävää eroa kaikkien viljelijöiden ja vain viljelysopimuksia tekevien viljelijöiden kanssa. Erot tulivat lähinnä suuremmasta määrästä faktorien sisältämissä tekijöissä, joita oli enemmän faktoria kohti vain viljelysopimuksia tekevien viljelijöiden otannassa. Ristiintaulukoinnilla saatiin osoitettua varastokapasiteetilla olevan merkitystä viljelysopimuspäätöksiin. Etäisyys ostajan varastolta osoittautui merkityksettömäksi tekijäksi. Merkittävimpänä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että viljelijät tekevät hintakiinnitettyjä viljelysopimuksia muidenkin syiden kuin hinnan perusteella. Viljelijät saattavat hyödyntää viljelysopimuksia talouden suunnittelussa. Tulokset antavat aihetta pohtia sopimusmallien kehittämistä Suomessa. Tutkimustuloksia joudutaan pitämään suuntaa antavina, koska faktorianalyysin luotettavuus kärsi alhaisista merkitsevyysasteista. Tutkimus kuitenkin antaa suuntaa viljelysopimuspäätöksiin vaikuttavista tekijöistä ja tutkimus tuotti myös useita jatkotutkimusmahdollisuuksia.
-
(2024)Agricultural and forest land use is critically affecting and effected by sustainability challenges both globally and in Finland. One way to aid the situation is through increasing the amount and comprehensiveness of rural land valuations. This can be done for instance by expanding the assessments of underrepresented ecosystem services with the help of participatory valuation methods. Albeit utilising existing methods for this purpose would already provide significant help, participatory valuations could be developed even further by applying virtual reality (VR) value elicitation. Although the utilisation of VR as a versatile study tool has been suggested by several authors, the studies and applications are thus far scarce, though slowly increasing. Hence, this thesis sets out to provide new insights into the implementation of VR and its unique benefits over other methods in the specific case of rural land valuations. The method employed in this paper is integrative literature review, as it gives opportunities to combine literature about other valuation methods and VR’s proven effects and reflect these on rural land valuation studies’ findings and stated future needs of this sector. Central findings demonstrate VR’s potential as a value elicitation tool in rural land valuations by virtue of its ability to offer immersive experiences and render almost any kind of environment accessible. Immersion can help in learning and subsequent value formation, consequently changing intent to behave as well as alter actual behaviour. Therefore, the use of VR can affect both stated and observable values and can affect value study results significantly. On the other hand, accessibility allows participation for all kinds of people regardless of limitations relating to knowledge level, or mental or physical capabilities. Hence, VR can grant access to significantly more people to nature areas otherwise rural, unfamiliar, hard to explore, hard or impossible to get to, or that exist in the past and in the future. In sum, by providing opportunities for increased amount and ease of participation, as well as holistic well-informed valuations, VR offers possibilities to support and drive the sustainability transition and transformation of Finnish rural land use sector. Although findings are promising, more research and practical application of VR are needed. Based on the potential of virtual reality in combination of the needs in rural land use sector, this thesis introduces some example scenarios where VR value elicitation could be used and be useful. The premises of all scenarios are rooted in existing studies, as this can help in gaining information on the applicability, as well as comparability of VR to other established value eliciting methods. This aims to enhance the robustness of VR as a study tool, as robustness can be seen as one of the weak points of VR value elicitation currently.
Now showing items 21-39 of 39