Browsing by master's degree program "Master´s Programme in Agricultural, Environmental and Rescource Economics)"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.

Forests provide important ecosystem services for humans. As climate change continues, disturbances such as extreme weather conditions and drought become more common all over the globe. This causes pressures to forests and forest owners whose incomes might depend on the harvesting profits. This thesis studies natural disturbance risk in profit maximizing forestry and optimizes forest rotation time by maximizing the bare land value while including the risk. The thesis aims to answer what is the optimal rotation with natural disturbances, how the results change when another tree species is introduced and how the share of trees changes the results in the case of natural disturbances. The optimization problem is first analysed analytically and then numerically in MATLAB. In the analytical part, first the optimum is solved for the normal Faustmann rotation model and then the Faustmann model is modified to include a mixture of two different tree species. After that the optimal rotation and bare land value are solved for normal Faustmann model with natural disturbance risk included. Lastly the natural disturbance risk is included to the two species rotation model. Numerical calculations are done for all the four cases: normal Faustmann, Faustmann with a mixture of two species, natural disturbance risk for one species and natural disturbance risk for the two species mixture. The data for mathematical calculations is from Bollandsås, Buongirno and Gobakken (2007) study and the Finnish parameter values are modified. The studied tree species in the numerical model are spruce and birch. The results show that when a second species, in this case birch, is added to the Faustmann-like model for two species mixture, the rotation gets longer and the bare land value decreases. The model with disturbance risk is studied with different disturbance risk probabilities and the results indicate that when the risk increases the rotation time gets shorter and the bare land value decreases. When a second species is added to the natural disturbance model, the results are calculated for different salvage shares. The risk this time depends on the share of birch and the risk decreases when the share of birch is increased. The results show that when the salvage share increases in the optimal solution, the share of spruce and bare land value increases. However, the optimal rotation time does not change that much. The results are similar in other studies that study a similar topic. When the natural disturbance risk is included, the optimal rotation gets shorter, and the bare land value decreases and these results are aligned with other studies. The results with natural disturbances and two tree species are new, as the rotation time does not change much between the different salvage shares. The results indicate that dependency between risk probability and the share of birch appears reversing the effects of birch lengthening the rotation time and risk probability shortening the rotation time.

Sähkö on nopeimmin kasvava lopullinen energiamuoto, ja sen kysynnän odotetaan kasvavan nopeasti tulevina vuosikymmeninä. Markkinoille tarvitaan läpinäkyvämpää ja tarkempaa päästölaskentaa, vihreän siirtymän ja kansallisten hiilidioksidipäästötavoitteiden nopeammaksi saavuttamiseksi. Monet organisaatiot kehittävät parhaillaan strategioita tuntitason hiilineutraaliuuteen, sillä monien yksityisten uusiutuvan energian hankintojen kunnianhimo ylittää olemassa olevan sääntelyn tavoitteet. Yritysten kestävyysjohtamisen korkeat standardit ohjaavat siirtymistä kohti uusiutuvan energian ajallista täsmäytystä tai "24/7-täsmäytystä", mikä voisi myös lisätä uskottavuutta hiilineutraaliusväitteisiin sekä vähentää päästöoikeuksien kaksinkertaista laskemista ja viherpesua. Toistaiseksi sähkön alkuperää on seurattu markkinapohjaisilla vihreillä sertifikaateilla; Euroopassa Guarantees of Origin, jotka mahdollistavat sähkön vuosittaisen tai kuukausittaisen kulutuksen yhdistämisen uusiutuvaan energiaan. Vihreän sähkön osuuden kasvaessa sähköntuotannossa, sähköntuotanto kuitenkin siirtyy aiempaa ajoittaisemmaksi ja vaihtelevammaksi. Kaikilla uusiutuvan energian teknologioilla on omanlaisensa tuotantoprofiilit sekä kausittaiset ja päivänsisäiset vaihtelut. Täten vihreän sähkön kulutus ei aina vastaa sen tuntikohtaista saatavuutta. Lisäksi nykyiset vihreät sertifikaattijärjestelmät eivät heijasta riittävästi uusiutuvan energian oikea-aikaista saatavuutta eivätkä näin ollen edistä investointeja, jotka voisivat tarjota järjestelmän joustavuutta ja vihreän energian ympärivuorokautista saatavuutta. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on parhaillaan kehitteillä pilottiversioita vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmästä, joka mahdollistaisi sähkön tuotannon ja kulutuksen tuntikohtaisen täsmäytyksen, sillä siirtyminen kohti vihreän energian 24/7-täsmäytystä herättää yhä enemmän kiinnostusta. Ennen uusien instrumenttien ottamista mukaan markkinoille on kuitenkin välttämätöntä selvittää niiden mahdolliset markkinavaikutukset. Tässä tutkielmassa esittelemme tuntisertifikaattimarkkinoiden taloustieteellisen mallin ja vertaamme 24/7-täsmäytyksen volyymi- ja hintavaikutuksia vihreän sähkön sertifikaateilla perinteisiin sertifikaattimarkkinoihin, joissa sähkönkulutusta täsmäytetään uusiutuvan energian kanssa vuosittain. Analysoimme myös, kuinka kuluttajan hyöty tuntikohtaisista vihreistä sertifikaateista vaihtelee eri ajankohtien välillä, kun uusiutuvan energian saatavuus vaihtelee. Havaitsemme, että kuluttajien hyöty tuntikohtaisten sertifikaattien hankinnasta laskee uusiutuvan energian tuotannon kasvaessa. Näin ollen kuluttajan hyöty sertifikaateista on suurin silloin, kun myös korkeapäästöisen energian osuus on korkea. Tuntikohtaiset vihreät sertifikaatit voisivat siis tarjota eniten hyötyä sekä kuluttajille että tuottajille niinä tunteina, jolloin uusiutuvaa energiaa on tarjolla vähemmän. Havaitsemme myös, että tuntikohtainen täsmäytys voisi joko lisätä tai vähentää kuluttajan uusiutuvan energian hankintakustannuksia ja tuottajan tuloja yksittäisten tuntien sisällä verrattuna vuosittaiseen tai kuukausittaiseen täsmäyttämiseen. Näin ollen tuntikohtainen sertifiointi voisi tarjota lisähyötyä teknologioille, joita tarvitaan täydelliseen järjestelmän laajuiseen hiilidioksidipäästöjen nollaamiseen, kuten energian varastointiratkaisuille. Näin ollen tuntikohtaisen sertifikaattijärjestelmän kehittämisessä tulisi keskittyä tämän vaikutuksen korostamiseen, mikä voisi edelleen kannustaa investointeja sähkömarkkinajärjestelmän joustavuuteen. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi erityisesti sähkömarkkina-alueilla, joissa uusiutuvan energian osuus on jo korkea. Lisäksi täytyy vielä selvittää, onko tällaiselle järjestelmälle kysyntää yksityissektorilla ja johtaisiko tuntikohtainen täsmäytys yhteiskunnan kannalta optimaalisesti korkeampiin päästövähennyksiin kuin perinteiset sertifikaattijärjestelmät.

Aquaculture is seen as an answer to the future’s projected demand increase of seafood. This offers possibilities for the Finnish society to benefit economically. Globally, environmental concerns are set to the pressure the future demand, since the sector’s production is jointly linked to creating negative outputs, nutrient emissions. These problems are especially present in Finland, which’s offshore aquaculture production occurs geographically in one of the world’s most eutrophicated seas, the Baltic Sea. Finnish aquaculture regulation is currently a type of “command and control”, which is seen as one of the main reasons why the domestic production has decreased drastically in 21st century. Continuing to utilize feed quotas may not sufficient and incentivizing for the producers which creates need to review other possible economic instruments. This research studies the possibility of utilizing auctioned emission permits. The work contributes to auction theory of incomplete information games while adding Baltic Sea elements such as abatement costs to our analyzed model. This thesis addresses three questions: How can the chosen auction models support sustainable growth of aquaculture in economically efficient way? What is the level of optimal price floor? Which auction form is expected to create highest revenue surplus for the society? The policy maker is interested in assessing which of the chosen auction models is best allocation tool under present asymmetrical information. To combat the missing information on production values per kilogram of nitrate, Monte Carlo-simulation is utilized to generate values for the bidding producers. The analysis creates premise of including price floor in the mechanism designs to guarantee sustainability. The price floor guarantees that the value of allocated permit will be at least the size of our adopted abatement costs, which originate from certain mussel cultivation farm located in Sankt Anna, Sweden. The effects of two potential price floors are analyzed. First, which secures sustainability and second, which maximizes expected revenue surplus. Our modelled results follow the findings of the theory. All chosen auction designs are expected to create similar results in allocating the emission permits. To secure that the allocated permits are sustainable, and that the allocation maximize society’s revenue surplus, the social planner should implement price floor which is strictly higher than his personal valuation of the permit. This removes the possibility of auction being ex-ante efficient. Even though in the chosen model setting the price floor’s level was not dependent on the level of buyers, the social planner should not ignore the aspect of competition. By designing a mechanism that enables easy entry for bidders to participate, the auctions are expected to attract higher levels of competition which can create results that are closer to competitive markets. This can decrease the role of price floor, which may ease mechanism designing. To get more accurate results in the Finnish scene, more detailed information on possible domestic aquaculture production values is needed

Over the past century, several protection schemes have been introduced in Finland, among which more recently the Natura 2000 programme. As of date, no large scale analysis of the economic effects of protection programmes exist in Finland, even though protection schemes can have large distorting effects. This thesis utilised over 1 million property transactions in Finland from the period 1990-2020 in a hedonic pricing model to analyse the net economic effects of environmental protection. Difference-in-Differences analyses were applied to assess the effects on productive and environmental value of property transactions. This thesis has provided quantified estimates of the economic effects on different stakeholder groups. Average productive value was found to decrease by 15.46% inside protected areas, whereas environmental value increased by 6.76% inside and bordering a protected area. Forest land and land acquired for protection were most reduced in value, whereas residential houses and cottages were found to profit from protection. A net realised welfare gain of €1,127,000,000 was estimated over the period 1990-2020 for the Natura 2000 programme. Besides the net societal welfare gain, distributional disparities were found across stakeholder groups and spatial locations. This research calls for the accurate inclusion of all interests to guarantee net gains for all stakeholders in future protection programmes.

The essential role of Carbon Dioxide Removal (CDR) in mitigating further climate warming, alongside substantial emission reductions, is undeniable. However, the actions to remove carbon dioxide are not without consequences, necessitating the integration of external costs into decision-making processes based on cost-efficiency. Previous literature has dominantly focused on the private costs associated with carbon dioxide removal, excluding external costs and their impact on society. The objective of this thesis was to identify the Negative Emission Technologies and Practices (NETPs) that yield the lowest social costs, thereby providing insights into which NETPs should be prioritized for investments in CDR. This evaluation was conducted by developing a Social Marginal Abatement Cost Curve (SMACC) framework, to examine the potentials and social costs of various NETPs. The year under analysis was 2050, the target year for the European Union to achieve net-zero emissions. Results of a comprehensive life-cycle analysis, including impacts on human health and ecosystems, were monetized to establish external costs for each NETP. These external costs were subsequently incorporated with private costs, gathered from existing literature. The final step involved combining these social costs with NETPs’ removal potentials to construct the SMACC curve. The SMACC identified the most feasible NETPs as Bioenergy with Carbon Capture and Storage (BECCS) with combustion technology, Direct Air Capture and Storage (DACCS) with High-Temperature Solid-Sorbent technology, and Enhanced Weathering. The study found that each impact category had a considerably different impact on the SMACC results, with human health impacts and ecosystem impacts providing distinct insights. The socially optimal prioritization was proved to be significantly different from cost-effective prioritization, indicating the importance of incorporating external costs into the analysis. As key conclusions, the policies applied to NETPs necessitate careful application to avoid supporting the implementation of NETPs associated with high negative externalities. Furthermore, to achieve optimal outcomes across the globe, the SMACC necessitates careful consideration of the characteristics of each region where the NETPs are to be implemented. The thesis recommends further research on the economic valuation of LCA results.

Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.

Maatalousinvestointien hinnankorotuksilla on olennainen merkitys myös maahantuojayrityksen toimintaan. Osa hinnannousuista johtuu panoskustannusten kasvusta, mutta toisaalta myös yhä kehittyvästä teknologiasta. Maatalouskoneiden merkittävä teknologinen muutos lisää myös riskejä koneiden vikaantumisesta koneiden takuun voimassaollessa. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena tilaajayritykselle ja sen tarkoituksena on esitellä takuuta käsitteenä sekä sen taloudellista merkitystä sekä takuuprosessia yleisesti osana yrityksen strategiaa ja erityisesti sen tavoitteena on tarjota työn tilaajalle optimaaliset toimintaedellytykset takuukäsittelyä ja takuuprosessin hallintaa varten. Työssä pyritään tunnistamaan yrityksen prosesseissa olevia ongelmia ja esittää niille ratkaisuja, jotta tilaajayritys voi toimia edelleen tehokkaammin jälkimarkkinaympäristössä. On havaittavissa, että maatalouskoneiden takuun merkitys osana yrityksen markkinointistrategiaa on kasvanut merkittävästi. Tuotteiden erojen ollessa pieniä voidaan todeta, että takuu sekä jälkimarkkinan toimivuus on yksi ostopäätökseen vaikuttavista avaintekijöistä. Kun aiemmin takuujohtamista ja hallinnointia on ajateltu vain hallinnollisena työnä ja pakollisena osana toimintaa, on siitä viime vuosina tullut yhä kiinteämpi osa yritysten strategiaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat tilaajayrityksen prosessissa olevan ongelmia, jotka aiheutuvat yrityksen sisäisistä sekä ulkoisista prosesseista. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen merkittävin riski prosessissa on puutteellinen informaation kulku sekä henkilöstön puutteellinen osaaminen liittyen takuutapauksiin. Vastaavia puutteita havaittiin myös tilaajayrityksen sekä kolmansien osapuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin luomaan yritykselle tehokkaampia toimintamalleja takuutapausten hoitoa varten esittämällä muutoksia yrityksen sisäisiin sekä ulkoisiin prosesseihin. Muutoksilla yritys pystyy pienentämään takuisiin liittyvää taloudellista riskiään tehokkaammin ja näin parantamaan osittain myös muiden osa-alueidensa toimintaa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomessa vuonna 2018 järjestetyssä syöttöpreemiohuutokaupassa saatujen tarjousten suhteutumista huutokauppateorian mukaisiin odotuksiin optimaalisista tukitasoista. Lähtökohdaksi yritysten optimaalisen tarjousstrategian tarkasteluun valittiin yksityisten arvostusten perushuutokauppamalli. Koska voimalaitoshankkeen tarvitsemaa tukitasoa määrittää keskeisesti yrityksen näkemys hankkeensa kannattavuudesta ilman tukea, lähestytään optimaalisen tukitason tarkastelua tässä työssä nimenomaan kannattavuusnäkökulmasta. Työkaluna käytetään nettonykyarvomenetelmää, ja kannattavuusanalyysin avulla muodostetaan hankekohtaiset arviot kannattavuuden edellyttämistä sähkön hinnoista, jotka kattaisivat hankkeiden elinkaaren aikaiset nettokustannukset tarkastelluilla WACC-laskentakoroilla. Keskeinen osa tutkimusta on myös tuotantoarvioiden laatiminen kullekin tarjotulle voimalaitoshankkeelle, joista kaikki koskevat maalle rakennettavaa tuulivoimaa. Työssä hyödynnetään luvanvaraisesti huutokaupan toimeenpanneelta viranomaiselta (Energiavirasto) saatua tarjousaineistoa, Suomen tuuliatlaksen tuulisuusaineistoa, sekä laitevalmistajilta saatuja tuuliturbiinien tehokäyriä. Tulosten perusteella tukihuutokaupassa saadut tarjoukset eivät juuri vastaa huutokauppateorian mukaisia odotuksia optimaalisista tukitasoista. Hankkeiden kannattavuuden vaatimat sähkön hinnat eivät seuraa odotetusti tarjottujen preemioiden tasoa, vaan hajautuvat korkeampiin ja matalampiin tarjousten tasoista huolimatta. Kannattavuusanalyysin perusteella alhaisemmat tukitasot tarvitseville hankkeille on tarjottu hyvinkin korkeita preemioita, kun taas moni korkeampien kustannusten hanke näyttäisi tarjonneen verrattain alhaista preemiota kannattavuuden vaatimaan hintatasoon nähden. Erot voivat johtua niin poikkeamista tässä työssä arvioiduista tuloista ja menoista, kuin myös sovelletusta mallista ja sen oletuksista. Tämä tutkielma täydentää uusiutuvan energian tukihuutokauppojen tutkimusta toteutuneeseen huutokauppaan perustuvilla havainnoilla.

The topic of this master’s thesis is the importance of CSR practices and their impact on corporate image in the outdoor advertising industry, focusing on two research questions: 1. What CSR practices are often adopted in the outdoor advertising companies? 2. Which CSR practices adopted most matter for their customers/business partners and how do the outdoor advertising companies’ CSR practices have an influence on their images? The study uses JCDecaux and Clear Channel as case studies which are the biggest outdoor advertising companies in Finland and belong on the list of biggest outdoor advertising companies worldwide. Desk research was conducted for the first research question by going through the provided CSR (corporate social responsibility) information shared on the case companies’ reports and websites. Following this was an investigation and designed questionnaire for the second research question, its target group being media and marketing agencies that had worked with outdoor advertising campaigns earlier. The questionnaire focused on the respondents’ attitudes towards CSR and on how important they regarded different CSR practices. The respondents were asked to rank the importance on a 5-point Likert scale and explain. These listed practices were from the outdoor advertising industry or from the advertising industry overall. The results of the first research question show that the case companies have a serious approach to CSR with different practices from the three CSR dimensions; environmental, social, and governance. Based on the information found, many CSR practices are highlighted but there could be some improvements made on reporting and sharing the information so that it would be easily accessible. The results of the second research question portray that CSR is regarded as an important matter and the listed CSR practices were rated on average above 3 on a 5-point Likert scale. A common explanation was that the matters are viewed as important on a personal level but when it comes to buying outdoor advertising it all depends on the type of client and campaign. There was a general interest in the information and more transparency and details were wanted. It is believed that the topic of CSR is not very common in Finland yet but that its importance may rise in the future. In the future more outdoor advertising companies could be compared amongst each other and more companies from the media industry could be surveyed and interviewed, which could make the study more comprehensive. The major limitations in the study are the number of contacts reached and the timing being during the Covid-19 situation in Finland.