Browsing by Title

Tutkin maisterintutkielmassani suomalaisten kelloharrastajien näkemyksiä luksuksesta ja kuluttajien aktiivista roolia luksuksen merkityksien tuottajina. Kelloharrastajat osoittautuivat mielenkiintoiseksi aiheeksi. Aktiiviset harrastajat ovat joutuneet pohtimaan luksuksen merkityksiä osallistuessaan yhteisön toimintaan. Luksuksen vaikean määrittelyn ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi tavoitteena oli tutkia, millaisena kelloharrastajat itse näkevät luksuksen. Aiheen tekee tärkeäksi luksuksen suuri yhteiskunnallinen merkitys ja jatkuva esillä olo mediassa sekä katukuvassa. Taustateoriana tutkimukselle toimii Veblenin huomiota herättävän kulutuksen teoria ja sen kritiikkinä toimiva keskustelu huomiota herättämättömästä kulutuksesta. Luksusta ja huomiota herättävää kulutusta on pitkään pidetty lähes synonyymeinä, ja vasta viime aikoina niiden yhtäläisyyttä on kyseenalaistettu. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluin syksyn 2020 aikana. Haastattelujen kohteena olivat Facebookin kelloharrastajat ryhmän jäsenet. Aineistoa lähestytään sisällönanalyysin avulla, jakaen materiaali kolmeen teemaan. Luksuksen määritelmiä lähestytään toiminnallisen, kokemuksellisen ja symbolisen maailman kautta. Näiden avulla on tarkoitus selvittää, millaisia merkityksiä kuluttajat itse antavat luksustuotteille. Tutkimuksen aikana selvisi, että kelloharrastajat tekevät selkeän jaon arvokkuuden ja luksuksen välille. Luksus nähtiin pääosin negatiivisessa valossa ja yhdistettiin juuri huomionhakuisuuteen sekä näyttämisen haluun. Erottamalla arvokkuus ja luksus toisistaan kuluttajat saavat neuvoteltua merkitykset sopimaan paremmin omaan maailmaan. Symbolinen maailma osoittautui haastavaksi tutkimuksen kohteeksi. Selkeä jako arvokkuuden ja luksuksen välillä aiheutti sen, että puhe luksuksesta erotettiin kokonaan omasta toiminnasta. Näin puhe luksuksesta esittäytyy pelkästään mielikuvina ja yleistyksinä luksuksen merkityksistä. Unelmien ja unelmoinnin tärkeys nousi kuitenkin vahvasti esille osana arvokkaiden tuotteiden kulutusta. Unelmoinnin kautta saavutetaan juuri suuri osa kulutuksen nautinnosta. Selkeä havainto oli myös kuluttajien halu tuottaa aktiivisesti merkityksiä. Luksuksella ja arvokelloilla ei itsellään ole sisäänrakennettuja merkityksiä, vaan ne syntyvät kuluttajien tekemän aktiivisen neuvottelun tuloksena.

Luomuelintarvikkeiden vähittäishintojen muodostumista, ja erityisesti kuluttajien luomuruoasta mahdollisesti maksamaa lisähintaa ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. Yksi syy tähän on aineiston rajallinen saatavuus. Vähittäiskaupan toimijat ovat haluttomia luovuttamaan hintatietoja ja niiden kerääminen on työlästä. Tutkielman tarkoituksena on ensiksi esitellä tekijät, jotka vaikuttavat luomuelintarvikkeiden hinnanmuodostukseen Suomessa. Luonnonmukaisen maatalouden erityispiirteistä näitä ovat tuotantotapa ja sen ympäristövaikutukset sekä kysyntään vaikuttavat kuluttajien mieltymykset. Toisaalta hinnanmuodostukseen vaikuttaa vähittäiskauppamarkkinoiden kilpailullisuus sekä kaupan tai tuottajien erikoistuminen suhteellisesti pienen kysynnän hyödykkeeseen. Tutkielman poikkileikkausaineisto koostuu erilaisten tuoreiden tomaattien vähittäishintatiedoista. Sen on kerännyt MTT: n henkilökunta vapaa-ajallaan Uudenmaan alueelta. Mallinnus pohjautuu hedonisten hintojen teoriaan, jonka mukaan tomaattien ominaisuuksille voidaan määrittää implisiittiset rajahinnat. Aineiston analyysin tavoitteena on ensiksi tarkastella tomaattien vähittäishintoihin vaikuttavia markkinatekijöitä ja tämän jälkeen selvittää luomutomaatin ja tavanomaisen tomaatin hintojen erotus. Ekonometrisessä estimoinnissa lineaariset regressioyhtälöt muodostetaan tomaatin yhteenlaskettua hintaa sekä luomutomaatin ja tavanomaisen tomaatin hintojen erotusta selittäville malleille. Luomutomaatin lisähinnaksi saadaan 5,9 €/kg. Tutkielman toinen aineisto on kerätty kahden Helsingin asuinalueen kaupoista ja sen avulla tutkitaan tomaattien tasapainohintoja ja kauppojen strategista hinnoittelua. Huomataan, että pakattujen luomutomaattien hinnat ovat havaintokertojen aikana muuttumattomat, kun tavanomaisen ja pakatun luumutomaatin hinnat muuttuvat samanaikaisesti ja – suuntaisesti. Aineistojen analyysissä yhdenkään vähittäiskaupparyhmän ei havaita käyttävän markkinavoimaa luomutomaattien hinnoittelussa.

Liquorice is a confection which is manufactured by cooking. Main ingredients in the liquorice usually are extract from the root of the liquorice plant, sugar, wheat flour, molasses and water. The literature review focused on the raw materials and the manufacturing process of liquorice, starch and starch gelatinization as well as quinoa. The aim of this study was to find out whether liquorice confection can be produced by organic quinoa flour instead of wheat flour. Also the effects of processing parameters (water content of the feed, mass flow and screw speed) on the water content, water activity, hardness and diameter of the liquorice was investigated. Reference sample was made from organic whole-grain speltflour. In the experimental research, liquorices were manufactured on a laboratory scale with a twin-screw extruder according to Box-Behnken design, where the variables were water content of the mass (21, 23.5, 26%) mass flow (70, 100, 130 g/min) and screw speed (40, 55, 70 rpm). The results were analysed by using PLSR (Partial Least Square Regression). Organic quinoa liquorice succeeded at all water contents used. Instead the liquorice manufactured from whole-grain speltflour succeeded only at water content of 26%. Probably the spelt flour would have needed bigger water content and higher temperature for the gelatinization of starch. Water content of the mass was the only variable which was affecting statistically significantly to the moisture content and water activity of the organic quinoa liquorice. After storage for four months water content of the mass was affecting statistically significantly to the hardness and diameter of the organic quinoa liquorice. In the PLSR model for organic quinoa liquorice, the coefficient of determination R2 was 41.9% and the coefficient of prediction Q2 was 13.8%. After four months storage the coefficient of determination R2 was 36.1% and the coefficient of prediction Q2 was 15.7%. PLSR-analysis was not made for organic spelt liquorice because there were not enough samples from different experiment points. The present study showed that liquorice can be produced from organic quinoa flour with a twin-screw extruder.

Luonnonmukaisen maataloustuotannon pinta-alan merkittävä lisääminen on nostettu valtakunnalliseksi tavoitteeksi useissa yhteyksissä. Samanaikaisesti luonnonmukaisen puutarhatuotannon ala on laskenut. Tässä tutkimuksessa arvioidaan yhden luonnonmukaisesti tuotetun puutarhakasvin eli sipulin tuottamisen taloudellista kannattavuutta. Luomukasveille ei ole Suomessa juurikaan muodostettu kasvikohtaisia kannattavuuslaskelmia. Luomusipulin kannattavuuslaskelmien tulosten perusteella muodostetaan laskelmia myös sen tuottavuudesta ja etsitään syitä, jotka vaikuttavat kannattavuuteen ja tuottavuuteen. Luomutuotannon kannattavuudesta ja tuottavuudesta selviää aiempien tutkimusten perusteella, että aiheesta on monenlaisia näkemyksiä. Joissain tutkimuksissa ollaan yhtä mieltä siitä, että kustannusrakenne luomutuotannossa poikkeaa tavanomaisesta tuotannosta. Kannattavuuden todetaan olevan samanlainen tai jopa parempi. Tuottavuuden ja tehokkuuden suhteen tutkimustulokset jakaantuvat sen perusteella, mitä osa-aluetta tutkitaan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään teorioita, joihin kannattavuus käsitteenä liittyy. Tutkimus esittelee johdon laskentatoimea ja siihen liittyvää kustannuslaskentaa. Myös tuottavuuden teoriaa esitellään ja kerrotaan syitä ja tapoja sen mittaamiseen. Luomusipulin kannattavuuslaskelmat muodostetaan neljän luomusipulia viljelevän tilan antamien lukujen ja tietojen pohjalta. Koska luomusipulin kannattavuutta käsittelevissä tutkimuksissa vertailukohtana on usein tavanomainen tuotanto, muodostetaan tässäkin tutkimuksessa vertailupohjaksi samanlaiset laskelmat myös tavanomaisesti tuotetulle sipulille. Ne tehdään kahdelle erikokoiselle tilalle. Johtopäätöksenä oli, että luomusipulin tuotanto voi olla kannattavaa. Kannattavuutta edesauttava tekijä näiden neljän tutkimuksessa olevan tilan perusteella osoittautui olevan erityisesti se, että tila on toiminnassaan tuottava. Tuottavuus varsinkin työnkäytössä aiheutti tilojen välisiä kannattavuuseroja. Ylipäätään panosten käytön määrillä oli enemmän vaikutusta kannattavuuteen kuin hinnoilla, johtuen siitä että luomusipulissa tarvittavien panosten hankintahinnoissa ei välttämättä voi tehdä suurta säästöä. Myös sipulin viljelyalan koko vaikutti kannattavuuteen tutkimuksessa olleiden tilojen osalta: suuremmat tilat olivat kannattavampia kuin pienet. Kannattavuuteen vaikuttava tekijä oli lisäksi sadon määrä, minkä osalta huomattiin että hävikki on suuri ongelma luomusipulin tuotannossa. Tavanomaiseen sipulintuotantoon verrattuna todettiin, että luomusipulin tuottaminen voi olla yhtä kannattavaa, jos tila onnistuu edellä mainituissa kannattavuuden edellytyksissä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten viininkuluttajien luomuviinien valintaa sekä niihin liitettyjä mielikuvia. Erityisen kiinnostuneita oltiin luomuviinien koetusta laadusta sekä siitä, mitkä mielikuvat ja motiivit edistävät ja mitkä estävät luomuviinien valintaa. Teoriaosassa tarkasteltiin viinimarkkinoita kansainvälisellä sekä kansallisella tasolla, viinintuotannon vaikutuksia ympäristöön sekä ympäristöystävällisyyden merkitsemistä. Ympäristöystävällisiin viineihin luettiin tässä tutkimuksessa luomuviinit, biodynaamiset viinit ja viinit, joiden tuotannossa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Päähuomio tutkimuksessa oli Alkon luomuhyllyntunnuksilla merkityissä luonnonmukaisista rypäleistä viljellyillä viineillä, joita arkikielessä kutsutaan luomuviineiksi. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin kuuluvalla kyselylomakkeella. Teoriaosion kirjallisuus antoi viitekehyksen, jonka pohjalta empiirinen tutkimus toteutettiin. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudulla kolmessa eri Alkon myymälässä, ja aineisto koostuu 145 viiniä kuluttavasta vastaajasta. Tutkimuksen tulosten mukaan luomuviiniä suositaan valinnoissa, mutta valintaan tai hylkäämiseen johtavat mielikuvat eivät ole yksiselitteisiä. Valintaan johtavia motiiveja ja mielikuvia oli helpompi löytää kuin hylkäämiseen johtavia. Kokeilunhalu / mielenkiinto, ympäristönäkökulmat sekä puhtauteen ja terveyteen liittyvät mielikuvat olivat motiiveja, jotka tässä tutkimuksessa edistivät eniten luomuviinien valintaa. Luomuviinien laatu ja hinnat koettiin tasavertaiseksi suhteessa tavanomaisin viineihin. Luomuviinien laatu liittyi erityisesti luonnollisuuteen ja puhtauteen. Markkinoinnin ja viestinnän keinoin on mahdollista lisätä kuluttajien tietämystä luomuviineistä, ja siten vaikuttaa niihin liitettyihin mielikuviin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kuinka hyvin suomalaisen rottweiler-populaation luonnetesteissä arvioidut ominaisuudet vastaavat rotumääritelmää, arvioiduissa luonneominaisuuksissa olevaa geneettistä vaihtelua, ja eri ominaisuuksien välisiä geneettisiä yhteyksiä. Tutkimusaineisto koostui Suomen Kennelliitto ry:stä saaduista rottweilereiden rekisteri- ja kasvattajatiedoista sekä Suomen Rottweileryhdistyksestä saaduista luonnetestituloksista. Rekisteritiedostossa oli yhteensä 20 597 koiraa, joiden syntymävuodet ajoittuivat vuosille 1952 - 2003. Luonnetestissä oli vuosina 1980 – 2003 käynyt 1109 rottweilerurosta ja 1204 rottweilernarttua. Luonnetesteissä käyneillä rottweilereilla havaittiin puutteita toimintakyvyssä, taisteluhalussa, hermorakenteessa ja kovuudessa, sekä jonkin verran puolustushalussa. Koiran iällä oli vaikutusta toimintakyvystä, hermorakenteesta, kovuudesta ja luoksepäästävyydestä saavutettuihin pisteisiin, jotka kasvoivat iän myötä. Urokset olivat keskimäärin kovempia, toimintakykyisempiä ja terävämpiä sekä puolustus- ja taisteluhaluisempia kuin nartut. Luonnetestituomarilla oli vaikutusta kaikkien tutkittavien muuttujien fenotyyppiseen varianssiin, vaikutuksen vaihdellessa 1 – 4 %:n välillä. Testauspaikka vaikutti tutkittavien muuttujien fenotyyppiseen varianssiin, mutta osuudet olivat alhaisia (0 – 3 %) poikkeuksena laukauspelottomuus, jonka osuus oli 12 %. Kaikkien tutkittujen muuttujien periytymisasteiden arviot olivat alhaisia. Korkeimmat periytymisasteet olivat taisteluhalulla (h² = 0.16) ja kovuudella (h² = 0.14). Alhaisimmat periytymisasteet olivat puolustushalulla, hermorakenteella ja luoksepäästävyydellä (h² = 0.07). Laukauspelottomuuden periytymisaste oli poikkeuksellisen alhainen (h² = 0.08) verrattuna kirjallisuudessa esitettyihin periytymisasteen arvioihin laukauspelottomuudesta. Geneettiset korrelaatiot olivat tutkittavien muuttujien välillä pääsääntöisesti fenotyyppisiä korrelaatioita huomattavasti korkeampia. Puolustushalun ja taisteluhalun välinen geneettinen korrelaatio oli positiivinen ja hyvin korkea. Toimintakyvyn, kovuuden ja hermorakenteen väliset geneettiset korrelaatiot olivat kaikki positiivisia ja korkeita, mikä saattaa viitata näiden ominaisuuksien takana olevaan johonkin laajempaan ominaisuuteen. Korkeimmat negatiiviset geneettiset korrelaatiot havaittiin temperamentin ja luoksepäästävyyden sekä terävyyden ja luoksepäästävyyden välillä. Luonnetestin kehittämisessä paremmin koirien luonneominaisuuksien jalostustyötä tukemaan, ensimmäinen ja tärkein tehtävä olisi muokata luonnetestin arviointiasteikko eri ominaisuuksien suhteen yhdenmukaiseksi. Asteikon tulee olla lineaarinen ja ominaisuuden intensiteetin mukaan pienimmästä reaktiosta suurimpaan kasvava. Kaikissa luonnetestissä arvioitavissa luonneominaisuuksissa on rottweilereilla geneettistä vaihtelua, joten niihin voidaan vaikuttaa jalostusvalinnan kautta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella jalostuskoiria valittaessa pitäisi erityistä huomiota kiinnittää valittavien koirien riittävän suureen toimintakykyyn, sillä rottweileria käytetään ensisijaisesti palveluskoiraharrastukseen. Myös rottweilereiden taistelutahtoon ja kovuuteen olisi syytä kiinnittää huomiota, jotta rodun luonneominaisuudet saataisiin keskimäärin lähemmäksi ihannerottweileria.

The aim of this thesis was to find a suitable natural antifungal substituent to improve shelf life of quark based products. Antifungal properties were analysed with four different protective cultures: HOLDBAC™ YM-B Plus, HOLDBAC™ YM-C Plus, HOLDBAC™ YM-XPM and FreshQ® 1. Also two different plant based compounds Melinat® and Verdad® F95 were examined. Different dosages and adding methods were used to study the feasibility of these compounds to quark based products. Physical and microbiological factors affecting the shelf life of fresh cheeses, manufacturing processes of cream cheese and quark based products and antifungal properties of both lactic acid and propionic bacteria as well as plant based compounds were reviewed in the literature section. The mixture of milk and quark in elimination tests and cream cheese and quark based spread in following tests were used as samples. The samples were contaminated with two different yeasts, Rhodotorula mucilaginosa and Candida utilis and a mold Aspergillus brasiliensis. The concentration of yeasts and mold were analysed after 0, 7 and 14 days storage at 9 °C. The properties of antifungal compounds were analysed also with the help of chemical and sensory analysis as well as shelf life tests. Protective cultures with recommended dosage were able to inhibit the growth of yeasts in the mixture of milk and quark. A tenfold increase in dosage did not have effect on yeast concentration. HOLDBAC™ YM-B Plus and FreshQ® 1 -cultures added at the same time with fermentation when manufacturing cream cheese and spread samples were not as efficient as potassium sorbate. However, the results from spread samples prepared with post-addition were equal to the results of potassium sorbate. Heat treatment was shown to have a significant impact on the performance of protective cultures. The heat tolerance of protective cultures is needed to investigate in the future so that the adding methods and feasibility especially to heat-treated products would be evaluated more closely.

Environmental fallows were added as a new voluntary scheme to the agri-environmental programme in Finland in 2009. The scheme aims, among other things, to benefit farmland biodiversity by providing resources for wildlife, and to protect soil from erosion and nutrient leaching. There are four types of environmental fallows: long-term grassland, game crop field, landscape plant field and meadow plant field. In 2010, they covered in total over seven per cent of the field area in Finland. It is important to evaluate the impacts of environmental fallows on environment and develop the scheme, in order to make effective use of resources put into it. The goals of this study were to find out, how important environmental fallows are for biodiversity in agricultural landscapes; what kind of fallows are the most valuable for biodiversity; and how the scheme should be developed. In order to answer these questions, the species richness and composition of vascular plants as well as vegetation structure were surveyed on environmental fallows in Uusimaa and North Ostrobothnia regions in summer 2010. Additionally, the vegetation of environmental fallows was compared with the vegetation of semi-natural meadows and field edges surveyed in another study. Information on the study fields, e. g. parcel history, establishment and management, was collected through a farmer questionnaire. Meadow fields that are sown with low-competitive seed mixtures proved to be the most species rich of the environmental fallow types. On grasslands and meadow fields, the fertility of soil was negatively correlated to the number of species. In species composition the four types of environmental fallows differed from each others as well as from seminatural meadows and field edges. So, the scheme probably enhances diversity in landscape scale. However, there were few rare plant species on environmental fallows. Today, the big majority of the environmental fallows are long-term grasslands, which reduces their positive impact on landscape and biodiversity. The value of environmental fallows both for nature, farmers and society can be enhanced by developing seed mixtures and establishment and management methods as well as offering more advice for the farmers.

Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamia luonnontyyppejä, joiden lajisto on rikas. Karjan laidunnuksen muututtua ja keskityttyä, perinnebiotoopit ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Laiduntaminen on yksi keinoista ylläpitämään perinnebiotooppien monimuotoisuutta ja tuottavuutta. Hevosten määrä etenkin Etelä-Suomessa on noussut huomattavasti. Hevosen laidunnuskäyttäytyminen on kuitenkin valikoivampaa, kun karjalla. Laiduntamisen tärkein tavoite on saavuttaa tyydyttävä eläintuotos, jotta saadaan hevosten omistajat kiinnostumaan riittävän laajasti luonnonlaitumien laiduntamisesta. Tässä tutkimuksessa selvitetään luonnonlaitumella laiduntavien hevosten ravintotarpeiden täyttymistä (kuten energian, sulavan raakavalkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden perustarpeet), luonnonlaitumen sadontuottokykyä sekä laitumien botaanista koostumusta. Luonnonlaitumen eri lohkoilta määritettiin laidunnuskauden aikana kuiva-aineen kertymistä, sadon määrää ja laatua sekä kasvuston botaanista koostumusta. Botaanisen koostumuksen avulla haluttiin selvittää kuinka suuren osan sadosta hevoset syövät. Laitumen kasvustoa suojattiin häkeillä, joita oli 4:llä eri lohkolla. Kaikilla lohkoilla otettiin rehuanalyysinäytteitä sekä laidunnukselta suojatusta, että suojaamattomasta sadosta. Otetut näytteet jaettiin silmämääräisesti syötäviin ja ei syötäviin lajeihin aiempien tutkimusten pohjalta ja punnittiin satomäärien määritystä varten. Näytteet kerättiin yhteensä 9 kertaa kasvukauden aikana. Lisäksi alkukesästä tehtiin botaaninen kasvilajimääritys. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa NIRS-analyysin avulla. Hevoset saivat energiaa ja valkuaista riittävästi koko laidun kauden ajan. Kivennäisaineiden osalta fosforin päivä saanti jäi suositusarvoja pienemmiksi ja vääristi hevosten Ca:P suhteen liian suureksi. Hivenaineista kuparin ja sinkin saanti ei ollut riittävää. Luonnonlaidun on kivennäislisän kanssa hyvää rehua tyydyttämään hevosen perustarpeet. Luonnonlaitumen ravitsemuksellinen koostumus on viljeltyjä laitumia köyhempi energian ja valkuaisen osalta mikä, vähentää herkästi lihomaan taipuvaisilla hevosilla ylipainosta johtuvia terveysongelmia ja mahdollistaa niiden laiduntamisen.