Browsing by Title

The Master’s thesis provides a multiregional equilibrium analysis on the Russian sawmill market. The main objective of the thesis is to establish a partial equilibrium model on the Russian sawmill market and define the amount by which production, consumption, imports, exports, prices for roundwood and sawnwood may change over a period of time as a response to the following external factors: economic growth, changes in tariffs for roundwood after Russia’s accession to WTO, exchange rates, increased supply of the Russian sawlog, increased consumer preference for sawnwood in Russian and EU. The model includes 20 Russian regions and 5 export regions. The base year of the model is 2009. The partial equilibrium model has been constructed using GAMS software. After establishing an equilibrium model of supply and demand, 9 scenario variations have been run to answer the research questions. The results suggest that increased demand in CIS and China has a positive impact on the Russian sawnwood production. Increased supply of sawlogs in Russia could reduce prices for raw material on the local market and stimulate production of sawnwood in Russia. Changed consumer preference towards sawnwood could also stipulate the development of the sawmill sector, which highlights the importance of national programs to promote wood in construction. However, it was discovered that introduction of export tariffs for sawlogs does not stipulate production of sawnwood in Russia substantially, but reduces prices for sawnwood on the domestic market and decreases harvest of sawlogs. Increased dollar rate against ruble improves the profitability of the sawmill industry. However, devaluation of ruble may also lead to lower incomes of the Russian population in comparison to the EU and the US.

It has been suggested that substituting building materials such as steel or concrete with wooden alternatives would reduce the negative environmental impacts of buildings. In the field of construction, the urban planners form an important group of actors as land use plans have long-term consequences. Urban planners have been considered to hold power in planning procedures, and in Finland, it is possible to require a specific construction material in a land use plan. The aim of this study is to determine if the construction industry aims to influence on planning decisions in Finland, and in particular to study if these influencing attempts affect the views of the urban planners. The study is conducted as a quantitative analysis based on a questionnaire sent to Finnish urban planners in the spring of 2014. The sample consists of 102 responses from 26 municipalities in Finland. The results of the study suggest that the construction industry aims to influence on planning decisions in Finnish municipalities. Moreover, the statistical analysis proves that the influencing attempts, i.e. lobbying affects the views of Finnish urban planners. As the questions assessing the planners’ views concern multi-storey timber construction, ample generalizations of the results should be avoided. An interesting detail in the results is that the lobbying seems to affect the more experienced planners in particular, even though the experienced planners did not perceive lobbying attempts more often than the others. However, it has been reported that the planners in senior positions generally hold more power, and therefore they may be more lucrative targets for the lobbyists.

The purpose of tillage is to mulch previous years crop residue and create suitable seedbed for the crop. Tillage can also affect soil temperature properties. Soil temperature affects how fast the seed germinates in soil, how the roots develop, and the microbiological activity of the soil. This study compared the effects of traditional autumn ploughing, autumn chisel plough and zero tillage on soil temperature and moisture content. The project was conducted as a part of Maa- ja vesitekniikan tuki -funded TALMA project, which was carried out in collaboration with MTT. The field experiments and measurements of this study were carried out in Jokioinen at MTT during the period of 1 June 2012 to 06 May 2013. Soil temperature and moisture content were measured continuously at the depth of 10 cm by using one hour measurement frequency. The hypotheses of this research were as follows: Firstly, that the autumn tilled soil warms faster than stubble-covered field. The second hypothesis states, that temperature variation of autumn tilled land is greater than variation of untilled land. Warming of the soil during spring term was compared by setting a target temperature for the ground (+5°C). All tillage treatments reached target temperature within one day. The results demonstrated that the average day temperature of ploughed land was a little colder than stubble covered land in spring. Also the variation of the soil minimum and maximum temperature values was higher in ploughed soil. Based on the results stubble covered land buffers better temperature variation than ploughed land. Stubble covered land does not cool as much as ploughed land during the winter.

Tiivistelmä * Referat * Abstract Tutkimuksessa selvitettiin maan muokkausmenetelmien vaikutusta savimaalla. Tutkimus tehtiin Yara Suomen koetilalla Vihdissä. Siellä vuodesta 2007 käynnissä olleiden yhtäjaksoisten muokkauskokeiden jatkoksi haluttiin selvittää, miten muokkausmenetelmät ovat vaikuttaneet maahan. Kokeessa tutkittiin suorakylvetyn, sänkimuokatun ja kynnetyn maan eroja. Tutkimuksessa selvitettiin maan rakenteeseen liittyviä ominaisuuksia: maan kosteus keväällä, penetrometri läpäisevyys, lierojen kekolaskenta, maan orgaanisen hiilen pitoisuus, maan ravinneanalyysit sekä Peltomaan laatutesti. Mittaukset ja määritykset tehtiin kasvukauden 2015 aikana. Kokeista selvisi, että pitkäaikaiset muutokset muokkauksessa vaikuttivat maahan erilaisesti. Penetrometri mittauksissa kävi ilmi, että kynnetyn maan työntövastus oli pienin 0–25 cm syvyydessä, josta syvemmälle mentäessä kaikkien muokkaustapojen työntövastus oli lähes sama. Maan orgaanisen hiilen pitoisuus? 0–15 cm syvyydessä oli kevennetyillä muokkaustavoilla 26 % suurempi kuin kynnetyllä. Maan kosteus keväällä oli suorakylvetyssä maassa suurin ja kynnetyssä pienin. Lierolaskennassa kävi ilmi, että kynnetyllä maalla oli kekoja vähemmän kuin muissa muokkauksissa. Maan ravinneanalyyseissä ei löytynyt merkitsevää eroa eri muokkaustapojen välillä. Peltomaan laatutestissä tutkittiin maan ominaisuuksia fysikaalisesti ja biologisesti. Peltomaan laatutestin perusteella pintamaan vedenjohtavuus on kaikilla mailla hyvä, suorakylvetystä maasta ei löydy tiivistymää ja siinä on eniten lieroja. Lopuksi todettiin, että tämän tutkimuksen mukaan ei voida päätellä, mikä muokkaustavoista olisi paras savimaalla pohjoisissa olosuhteissa. Kuitenkin tutkimus viittaa siihen että, pitkään jatkunut suorakylvö saattaisi olla hyvä vaihtoehto savimaan viljelyssä.

Nautakarjatalous on monesti nostettu esille ilmastonmuutoskeskustelussa metaanipäästöjen takia. Metaani on voimakkaasti ilmastoa lämmittävä kasvihuonekaasu, jonka muodostumiseen pötsissä voidaan kuitenkin vaikuttaa ruokinnallisin keinoin. Yksi keino on lisätä nautojen ruokintaan lipidejä. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena vähentää lypsylehmien metaanintuotantoa lisäämällä niiden ruokintaan murskattua rypsinsiementä. Samalla tutkittiin muutoksia maidon rasvahappokoostumuksessa, tavoitteena ihmisravitsemuksen kannalta suotuisa suunta. Ruokintakoe toteutettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa. Kokeessa olivat mukana kaikki karjan lypsyssä olevat ayrshirelehmät, noin 50-60 eläintä. Metaanin mittaus röyhtäilyistä ja uloshengityksestä lehmän ollessa lypsyrobotilla mahdollisti tutkimuksen teon maatilamittakaavassa. Koeruokintoina oli kaksi erilaista seosrehua, toinen oli kontrollirehu ja toinen sisälsi murskattua rypsinsiementä (ruokinnan lipidilisän suuruus 50 g/kg ka). Karkearehuna oli ensimmäisen sadon nurmisäilörehu, ja sen osuus seosrehun kuiva-aineesta oli 60 %. Kontrolliruokinnassa väkirehu koostui pääosin ohrasta ja rypsirouheesta. Murskattua rypsinsiementä sisältävässä ruokinnassa ohran tärkkelyksestä peräisin olevaa energiaa korvattiin rypsilipidien energialla. Lisäksi väkirehuseoksessa kaura korvasi ohran. Eläimet saivat lypsyrobotilta täydennysrehua 3, 4 tai 5 kg/pv maitotuotostason mukaan. Tutkimus järjestettiin switch-back -kokeena, jolloin karja sai ensimmäisellä jaksolla kontrollirehua, sen jälkeen toisella jaksolla murskattua rypsinsiementä sisältävää rehua ja lopuksi eläimet palasivat kolmannen jakson ajaksi kontrolliruokinnalle. Murskattu rypsinsiemen vähensi lehmäkohtaista (g/pv) metaanituotosta pötsissä 18 % kontrolliruokintaan verrattuna. Kuiva-aineen syönti väheni 0,9 kg, mutta EKM-tuotoksessa ei havaittu muutosta. Maitorasvassa tyydyttyneiden rasvahappojen osuus väheni 16 %. Palmitiinihapon 16:0 osuus väheni 34 % ja merkittävissä määrin se korvaantui steariinihapolla 18:0 ja öljyhapolla cis-9 18:1. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen osuus lisääntyi 48 %. Tutkimuksen perusteella murskattu rypsinsiemen vähentää metaanintuotantoa ilman negatiivista vaikutusta maitotuotokseen ja maidon peruskoostumukseen. Lisäksi se muuttaa maitorasvaa pehmeämpään ja mahdollisesti ihmisravitsemuksellisesti suotuisaan suuntaan.

Tämän tutkielman keskeinen tavoite oli selvittää typen eri muotojen esiintymistä sekä keskeisten prosessien (mineralisaatio, immobilisaatio, nitrifikaatio ja ammonifikaatio) ilmentymistä kahdella eri syntyperää edustavalla tutkimusalueella. Tutkimuksessa kerättiin maanäytteet Itä-Suomessa sijaitsevan Hammaslahden alueelta ja Helsingin Viikistä. Hammaslahden Pärnänsuo (PÄ) on entinen turpeenottoalue, joka sittemmin on otettu viljelykäyttöön. Alue kuuluu mustaliuskealueeseen ja pohjamaa on mustaliuskeesta rapautunutta maa-ainesta. Viikin Patoniitty (PA) on Helsingissä aivan merenrannassa sijaitseva pelto ja se on luokiteltu sedimenttisyntyiseksi sulfaattimaaksi. Tutkimuksen ydin perustui eri maakerroksista (A-, B- ja C-horisontit) otettujen maanäytteiden aerobiseen inkubaatiokokeeseen. Typen prosesseja havainnollistavia tuloksia saatiin inkubaation alku- ja loppuvaiheisiin kohdistuneilla mittauksilla sekä määrityksillä. Tutkimus on osa laajempaa kartoitusta Hammaslahden Pärnänsuon ominaisuuksista. PÄ:lta otettiin maanäytteet kesäkuussa 2013 ja PA:ltä syyskuussa 2013. PÄ:n tutkimusalueelta näytteitä otettiin kohdasta, jossa oli vielä turvekerros (PÄ2) sekä kohdasta, josta turve oli kuorittu pois (PÄ1). Näillä maanäytteillä tehtiin kuuden viikon mittainen inkubaatio tasalämpöhuoneessa (+22°C-asteessa), jonka alussa sekä lopussa määritettiin mineraalityppi (NO3--N ja NH4+-N) 2M KCl-uutolla.Tutkimusalueiden N2O-emissioita arvioitiin tekemällä inkubaatiokokeen lopussa laboratoriossa N2O-tuottomittaus. Siinä kaasutiiviiseen astiaan 48 tunnin aikana kertynyt N2O määritettiin kaasukromatografisesti. Kuivapoltolla määritettiin näytteiden kokonaishiilen sekä kokonaistypen pitoisuudet taustatiedoiksi ja lisäksi maanäytteiden pH mitattiin sekä ennen että jälkeen inkubaation. Tuloksissa keskityttiin vertailemaan koepaikkojen maakerroksia ja kussakin kerroksessa tapahtuneita typen prosesseja. Yleisesti A-horisontissa prosessit olivat mineralisaatiota ja C-horisontissa immobilisaatiota. B-horisontissa prosessit eivät olleet samansuuntaisia kaikilla koepaikoilla. Tilastollisesti merkitsevää immobilisaatiota tapahtui vain PÄ 1:llä. Mineraalimaata olleissa tutkimuspisteissä (PA ja PÄ1) kunkin maakerrosten yhteenlaskettu typpimäärä oli 100-150 kg Nmin ha-1 sekä ennen, että jälkeen inkubaation. Vastaavasti turvekerroksen omaavassa maaprofiilissa (PÄ2) oli yli 300 kg Nmin ha-1, tästä yli kaksi kolmasosaa oli C-horisontissa. N2O-tuotot eri horisonteista olivat 0,01-1,55 kg N2O ha-1 v-1 väliltä. Turvekerroksen omaavalla koepaikalla N2O-tuotto oli selvästi suurempaa kuin mineraalimailta. Tutkimusalueiden maakerrosten välillä löydettiin eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Kaikkien tutkimusalueiden A-horisonteissa tapahtui inkubaation aikana mineralisaatiota. A-horisonttien osalta erovaisuus koepaikkojen välillä oli siinä, että PA:llä mineraalityppi koostui pääosin NO3--N:stä ja PÄ:lla taas NH4+-N:stä. Tutkimusalueiden kaikissa C-horisonteissa oli korkea mineraalitypen pitoisuus. C-horisonttien prosesseja yhdisti immobilisaatio sekä alhainen nitrifikaatio, joka todennäköisesti oli vähäistä happamuuden vuoksi. Tutkimusalueiden C-horisonttien suurien mineraalityppipitoisuuksien arvellaan ainakin osittain olevan peräisin ylemmistä horisonteista huuhtoutuneesta nitraatti- ja ammoniumtypestä.

Splicing of introns and joining of exons to yield mature and functional mRNA molecules is carried out through two sequential trans-esterification reactions by two distinct spliceosomes; the major U2-dependent and the minor U12-dependent spliceosomes. Alternative splicing is common in eukaryotes and occurs mostly with U2 type introns. The level of minor spliceosomes specific proteins, U11-48K and U11/U12-65K, are regulated via alternative splicing where U11 snRNP binds to the USSE (U11 snRNP binding splicing enhancer), a tandem repeat of 5’ss of U12-type introns, and activates an upstream 3’ss of the U2 dependent spliceosome. Here, I carried forward the study done in Verbeeren et al, 2010, through manipulation of the distance between the two 5’ss within the USSE element, and the distance between the upstream 3’splice site and USSE. The mechanisms through which USSE recognition by the U11 snRNP is achieved, as well as the distance constraints the USSE element imposes on alternative splicing, were analyzed. RT-PCR analysis shows that (a) occurrence of the alternative splicing event drops with reduced distance between 3’ss-USSE, and is finally lost when the distance is reduced to zero, (b) both increased and decreased distance between the two 5’ss within the USSE resulted in reduced long isoform formation. The data set suggests that the simultaneous binding of two 5’ss within USSE by U11/U12 snRNPs and their interaction is necessary for USSE mediated alternative splicing activation. So, the evolutionary conserved sequence within USSE, and the distance to 3’ss are critical for USSE mediated alternative splicing.

Johdanto: Ruokavaliomuutoksilla voi ehkäistä useita lihavuuteen liittyviä kansantauteja, kuten tyypin 2 diabetesta. Ryhmissä tai yksilöohjauksena tapahtuva elintapaohjaus on ollut lihavuuden hoidon perusta. Painonpudotusinterventioissa sähköiset työkalut ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Sosiaalisen tuen hyödyntäminen parantaa intervention vaikuttavuutta edelleen. Tutkimustietoa virtuaalisen tuen hyödyntämisestä elintapamuutokseen ja painonhallinnan edistämiseen on kuitenkin vähän. Tavoitteet: Tavoitteena oli selvittää, miten ohjauksen ja vertaistuen mahdollistava valokuvallinen ruokapäiväkirja oli yhteydessä elintapamuutoksen toteutumiseen ylipainoisilla työterveyshuollon asiakkailla ja avohoidossa olevilla henkilöillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää uudenlaisen menetelmän (älypuhelinsovelluksen, mHealth) toteutettavuutta ja käytettävyyttä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 26 ylipainoista (BMI>25 kg/m²) aikuista miestä ja naista, jotka rekrytoitiin työterveyshuollon asiakasyrityksestä sekä Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry:n kautta. Osallistujat pitivät pienryhmissä neljä viikkoa visuaalista ruokapäiväkirjaa ottamalla valokuvia aterioistaan käyttämällä älypuhelinsovellusta ja saivat ohjausta ryhmien ohjaajalta. Ryhmäläiset näkivät toistensa ateriakuvat ja pystyivät ”tykkäämään” ja kommentoimaan toistensa kuvia. Ruoankäyttöä mitattiin tutkimuksen alussa, intervention päätyttyä ja neljä viikkoa intervention päättymisestä ruoankäyttökyselyn (FFQ, engl. food frequency questionnaire) avulla. FFQ sisälsi kahdeksan ruoka-ryhmää ja 48 elintarviketta. Kyselylomakkeilla selvitettiin myös tavoitteita, kokemusta sosiaalisesta tuesta ja ryhmän ilmapiiriä. Sosiaaliseksi tueksi määriteltiin myös sovelluksen kautta annetut ja saadut tykkäykset sekä kirjoitetut kommentit. Lisäksi mitattiin lähtötilanteessa ja intervention jälkeen pituus, paino ja vyötärönympärys sekä analysoitiin sovelluksen käyttöaktiivisuutta (ateriakuvat, tykkäykset, kirjautuminen sovellukseen ja kommentit). Tulokset: Kukaan osallistujista ei keskeyttänyt tutkimusta. Naisia oli mukana 74,1 % ja osallistujien keski-ikä oli 48,5 vuotta. Osallistujien painoindeksi oli lähtötilanteessa keskimäärin 32,4 (SD 3,9). Osallistujat määrittelivät tavoitteikseen muun muassa ateriakoon pienentämisen ja sokerittomien juomien käytön lisääntymisen. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja käytettiin lähtötilanteessa keskimäärin 3,89 (SD 2,07) kertaa päivässä. Heti intervention jälkeen kasviksia käytettiin 6,04 (SD 2,31) kertaa päivässä. Kasvisten, hedelmien ja marjojen syönti oli kasvanut 2,15 (SD 2,64) kerralla päivässä ja muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Kasviksia, hedelmiä ja marjoja syötiin neljä viikkoa intervention päättymisen jälkeen keskimäärin 5,26 (SD 2,41) kertaa päivässä. Verrattuna lähtötasoon kasvisten päivittäinen käyttö oli neljä viikkoa intervention päättymisestä edelleen runsaampaa (p=0,019). Muiden tarkasteltujen ruokamuuttujien muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Neljän viikon interventiojakson aikana osallistujien paino putosi keskimäärin 1,54 kg (SD 1,82; p=0,001), eli yhteensä laskua tapahtui 2,3 %. Vyötärönympärys kaventui keskimäärin 2,40 cm (SD 2,42; p=0,001). Älypuhelinsovellusta käytettiin aktiivisesti, mutta käytössä oli vaihtelua. Ateriakuvia ladattiin yhteensä intervention aikana sovellukseen 4114 kappaletta (ka 158,2; SD 62,6), eli keskimäärin 5,7 ateriakuvaa päivässä osallistujaa kohden. Tykkäyksiä annettiin yhteensä 7580, (ka 291,5; SD 368 osallistujaa kohden), eli keskimäärin 10,5 tykkäystä päivässä osallistujaa kohden. Sovellukseen kirjauduttiin yhteensä 6921 kertaa (ka 266,2; SD 123,6 osallistujaa kohden), mikä tarkoittaa 9,5 kertaa päivässä osallistujaa kohden. Sovelluksen käyttöaktiivisuus tai koettu sosiaalinen tuki ei ollut yhteydessä ruoankäytön tai painon muutoksiin. Osallistujista 84 % koki kuitenkin saaneensa tukea muilta ryhmän jäseniltä. Johtopäätökset: Mobiiliteknologian välityksellä tapahtuvan ohjauksen avulla voidaan saavuttaa muutoksia ruoankäytössä ja edistää painonpudotusta. Jatkossa painonpudotukseen ja elintapamuutoksiin tähtäävien interventioiden tulisi olla pidempikestoisia ja näyttöä tarvitaan mobiiliteknologian tehokkuudesta pitkäaikaisessa painonhallinnassa. Sosiaalinen tuki ei tässä tutkimuksessa ollut yhteydessä syömis- ja painomuutoksiin, mutta kontrolliryhmän avulla saataisiin lisätietoa siitä, minkälaisiin tuloksiin päästään sovelluksen avulla yksilöohjauksella, verrattuna ryhmäominaisuuden sisältävään ohjaukseen.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää kirjanpainajapopulaation kehitystä ja hyönteistuhojen etenemistä kuusivaltaisella luonnonsuojelualueella. Tarkoituksena oli selvittää kuinka lisääntynyt kirjanpainajapopulaatio vaikuttaa myrskytuhossa pystyssä säilyneeseen kuusivaltaiseen (Picea abies (L.) Karst.) puustoon, mitkä alueet ovat riskialttiimpia kirjanpainajatuhoille sekä mitkä tekijät vaikuttavat kirjanpainajapopulaation ja hyönteistuhojen kehitykseen tutkimusalueella. Tutkimusalue sijaitsi Etelä-Karjalassa Paajasensalon luonnonsuojelualueella, jossa kesän 2010 ukkosmyrskyt aiheuttivat suurta tuhoa alueen puustolle. Tutkimusalueelle pystytettiin kirjanpainajan feromoniansoja (80), joiden avulla tarkkailtiin kirjanpainajapopulaation tasoa myrskytuhoalueella vuosien 2013 ja 2014 ajan. Lisäksi tutkimusalueelle perustettiin maastokoealoja, joiden avulla tutkittiin metsikkökoealojen puuston ominaisuuksia vuonna 2013. Kirjanpainajan emokäytävätiheyksiä tutkittiin koealojen läheisyydessä olevilta tuulenkaadoilta sekä kaatokoepuilta. Tutkimuksessa saatuja tuloksia verrattiin muihin tutkimuksiin sekä Ilmatieteen laitokselta saatuihin lämpötilatietoihin kasvukausien ajalta. Kirjanpainajapopulaation kasvu johti toisena ja kolmantena vuonna kirjanpainajan iskeytymiseen alueen elävään puustoon. Alueen myrskyissä säästynyt kuusivaltainen puusto kärsi kohonneesta kirjanpainajapopulaation tasosta, joka näkyi puustossa värimuutoksina, latvustojen harsuuntumisena, runkojen pihkavuotoina sekä kirjanpainajan iskeytymisinä. Erityisen alttiita kohteita kirjanpainajan iskeytymisille olivat suurimpia tuulenkaatoaukkoja lähimpänä olevat suojaisat metsänreunat, jotka altistuivat äkillisesti auringonsäteilylle. Kesän 2013 lämpötilat olivat suotuisia kirjanpainajan kehitykselle ja kirjanpainajalle ehti kehittyä tutkimusalueella toinen jälkeläissukupolvi. Kesän 2014 lämpötilat olivat edellisvuotta vaihtelevampia ja kirjanpainajien määrä feromonipyydyksissä väheni edellisvuodesta. Kirjanpainajalle ehti kehittyä alueen sijainnista riippuen vähintään osittainen toinen jälkeläissukupolvi tutkimusalueella myös vuonna 2014. Lisääntymismateriaalin saatavuus ja sääolosuhteet ovat avaintekijöitä kirjanpainajatuhojen etenemisessä. Lämpötilojen ja lämpösumman kehitystä seuraamalla voidaan ajoittaa kirjanpainajan parveilun ajoittumista sekä parveilun aktiivisuutta. Tällöin kirjanpainajan iskeymät rungolla voidaan havaita hyvissä ajoin kirjanpainajan iskeytymisen jälkeen. Kuusen latvuston värimuutokset ja harsuuntuneisuus kertovat kirjanpainajan iskeytymisistä kuusien rungoissa. Feromoniansoin tehtävä kirjanpainapopulaation tason monitorointi sopii paikallisen populaatiotason seurantaan. Epideemisellä kirjanpainajapopulaation tasolla pyydyksillä ei ole suurta vaikutusta kirjanpainajapopulaatioon säätelyssä. Kirjanpainajien määrän feromoniansaseurannalla voidaan kuitenkin arvioida elävälle puustolle aiheutuvaa kirjanpainajien iskeytymisen kynnysarvoa ja iskeytymisen riskiä. Oikein ajoitetut metsänhoitotoimenpiteet ja tuulenkaatojen korjuut vähentävät metsikön altistumista myrsky- ja hyönteistuhoille. Paikallisen alueen metsikön ominaisuudet voivat vähentää tai lisätä tuhojen voimakkuutta. Alueen ominaisuuksien, kuten puuston rakenteen, ilmaston ja maaston topografian tunteminen auttavat riskienhallinnan suunnittelussa, metsätuhojen ehkäisyssä sekä päätöksenteossa myrsky- ja hyönteistuhoihin varauduttaessa. Myrsky- ja hyönteistuhoihin voidaan varautua monipuolisilla ja aktiivisilla seuranta- ja kartoitusmenetelmillä tulevaisuudessa. Luonnonsuojelualueilla tapahtuvaa myrsky- ja hyönteistuhoa on vaikea pysäyttää. Luonnonsuojelualueen ylläpitämien runsaiden kaarnakuoriaispopulaatioiden vaikutukset voivat ulottua myöhemmin ympäröiviin metsäalueisiin. Kirjanpainajan populaation säätelyyn vaikuttavat eniten lisääntymismateriaalin saatavuus, lajinsisäinen kilpailu sekä sääolosuhteet. Kirjanpainajapopulaation taso voi säilyä korkeana korjaamattomilla myrskytuhoalueilla useiden vuosien ajan odottaen parveilulle ja lisääntymiselle sopivampia olosuhteita.

Yritysmarkkinoilla toimivat yritykset ovat tarkastelleet yhä kasvavissa määrin yhteistyön mahdollistamia etuja potentiaalisten asiakkaiden saavuttamisessa. Tuotteiden ja palveluiden myyntitoimintojen siirtäminen myyntikanavaverkostojen alaisuuteen on samalla herättänyt haasteita itsenäisistä organisaatioista muodostuvan myyntikanavan optimaalisen johtamisen kohdalla. Keskeinen kysymys onkin, kuinka johtaa tätä itsenäisten toimijoiden, yli organisaati-orajojen muodostuvaa kokonaisuutta menestyksekkäästi. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitkä myyntikanavan johtamismenetelmistä ovat merkitykseltään kriittisimpiä palvelujen myyntikanavassa. Kvalitatiivisesti toteutettu tutkimus käsittelee myyntikanavan johtamista yritysmarkkinoiden palvelumyynnissä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastellaan myyntikanavan merkitystä ja rakennetta sekä pyritään tunnistamaan myyntikanavan johtamiselle kriittiset menetystekijät. Teoreettisen viitekehykseen pohjautuen tutkimuksen empiirisen osan tavoitteena oli selvittää, miten tutkitussa myyntikanavassa toimivat välittäjät suhtautuvat myyntikanavan hallitsijan johtamismenetelmiin palvelumyynnin kontekstissa. Tutkimuksen empiirinen osa perustui teemahaastatteluihin, joihin osallistui vastuuhenkilöitä tutkitun myyntikanavan neljästä eri jäsenyrityksestä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että myyntikanavan johtamisen menestystekijät ovat sovellettavissa myös palvelumyyntiin tarjoten valmistajalle mahdollisuuden hallita ja edistää myyntikanavan kokonaisuutta sen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.