Browsing by Title

Lihantuotanto on ollut Euroopan unionin merkittävimpiä tuotantohaaroja ja unionin alueella tuotetaan kolmanneksi eniten naudanlihaa koko maailmassa. Naudanlihaa tuotetaan koko unionin alueella. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan. Markkinat ovat heterogeeniset. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavia tekijöitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin sisämarkkinoiden homogeenisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat naudanlihan markkinoiden tuottajahintaan ja hinnan vaihteluihin Tähän tutkimukseen valittiin kolme unionin jäsenvaltiota Suomi, Ranska ja Puola. Aineisto koostuu aikasarjoista. Suomen aikasarjat ovat tammikuusta 2010 joulukuuhun 2019. Ranskan ja Puolan aikasarjat ovat toukokuusta 2006 joulukuuhun 2019. Tutkimuksessa käytetään Engle-Granger menetelmää. Menetelmässä tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta ja yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi muodostetaan virheenkorjausmalli. Virheenkorjausmalli kuvaa kuinka nopeasti lyhyen aikavälin suhde palaa pitkän aikavälin tasapainoon. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi valittiin viisi selittävää tekijää. Selittävät tekijät ovat naudanlihan tuotannon määrä, Euroopan unionin naudanlihan, raakamaidon ja porsaanlihan markkinahinta sekä tuotantopanos. Rehumaissin markkinahinta kuvaa Ranskan ja Puolan naudanlihan tuotantopanosta ja rapsin tuottajahinta Suomen naudanlihan tuotantopanosta. Selittävien tekijöiden havaittiin olevan epästationaarisia ja yhteisintegroituneita. Virheenkorjausmallin tarkastelu osoitti, että jäsenvaltioiden eroavaisuudet vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Puolalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan markkinahinta, naudanlihan tuotanto sekä raakamaidon markkinahinta. Ranskalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan ja raakamaidon markkinahinta. Suomelle virheenkorjausmallissa ei voitu osoittaa tilastollisesti merkitseviä ja etumerkiltään teorian mukaisia selittäviä tekijöitä. Estimoinnin tulokset olivat yleisesti yhdenmukaiset kirjallisuuden kanssa. Tutkimuksessa saatiin viitteitä Euroopan unionin naudanlihan tuottajahinnan muodostumisesta ja unionin markkinoiden heterogeenisyydestä. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaa jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus osoittaa, että Euroopan unionin naudanlihamarkkinat eivät ole integroituneet täydellisesti ja jäsenvaltioiden erot vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä koskemaan koko unionin aluetta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että tutkimukseen valitut selittävät tekijät sisältävät hyödyllistä informaatiota Euroopan unionin jäsenvaltioiden naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavista tekijöistä.

The 1997 BSE crisis (mad cow disease) gave impetus to improve cattle identification to be able to trace cattle from birth to death. Compared to a traditional ear tag, the electronic ear tag speeds up the identi-fication of a single animal and also increases the reliability of identification. This technology makes it theoretically possible to individually identify all of the cattle inside the EU. The objective of this study was to examine the utilisation of electronic identification (EID) in Finland on different types of farms. The observation objects were cattle farms that used electronic ear tags. The objective was to find out the farms’ utilisation of EID, its function, and also farmers’ views of EID. The farms were compared by the size of the herd quarters, the form of operations and farm types. The study was done by an internet survey. The population was recruited from the customer register of Faba co-operative. The survey was sent to 2511 farms and 266 responses were received. The top three areas with the highest response rates were in Northern Savo, Northern Ostrobothnia and Southern Ostroboth-nia. 67 % of the responded farms used EID in their farms. The most popular EID assisted jobs on farms were heat detection, feeding kiosks and with milking robot. There was a difference in the utilisation of EID between all the measured variables. The farms used different kinds of EID equipment with differ-ent identification styles. The most popular ways to identify cattle were electronic ear tags and collar sensors. The farms were unanimous in their view that the electronic ear tags should be mandatory for all the cattle in Finland. The bigger the farm, the more important they felt that EID was. Dairy farms and fusion farms considered EID more important than did other production sectors or farm types.

Tutkielman tavoitteena on verrata navero- ja kääntömätästyksen vaikutusta turvemaamänniköiden uudistamisessa luontaisesti syntyneiden ja kylvöksestä syntyneiden männyn taimien kasvuunlähtöön. Tutkimus perustuu Luonnonvarakeskuksen koekentältä kerättyyn mittausaineistoon ojitetulla suolla Kiimakeitaalla Parkanon Häädetjärvellä, jossa tutkimuskohde on muokattu osittain naveromätästyksellä ja osittain kääntömätästyksellä vuonna 2005. Tutkimuskohteena oli koekenttä, joka on perustettu vuonna 2006 männyn luontaisella uudistamisella ja siemenkylvöllä. Taimet on mitattu 14 kasvukauden jälkeen vuonna 2019 ja keväällä 2020. Keskeisiä mittareita tutkielmassani on koealoilla olevien männyn taimien keskipituudet ja valtapituudet. Tutkimuskohteena oleva koekenttä on kasvupaikkatyypiltään puolittain puolukka- ja varputurvekangasta siten, että se edustaa vaihettumaa mainittujen kahden turvekangastyypin välillä. Molemmat turvekangastyypit edustavat yleisimpiä ojitettujen turvemaiden kasvupaikkatyyppejä Suomessa. Aiemmin alueella on kasvanut männikköä. Alueella oli tehty ojitus 1950- luvulla ja alueen vesitalous on kunnossa. Naveromätästetyillä koealoilla männyntaimien keskipituudet ja valtapituudet olivat säännöllisesti hiukan suurempia kuin kääntömätästetyillä koealoilla. Erot keskipituuksissa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä (edellytettäessä p-arvoa alle 0,05), sillä todennäköisyys virhepäätelmälle eli sille, että kahden mätästysmenetelmän väliset taimien keskipituudet eivät todellisuudessa poikkea toisistaan oli 21,9 (arvo 0,219). Valtapituuksien ero oli suurempi ja niiden osalta naveromättäillä kasvaneiden taimien pituus oli suurempi lähes tilastollisesti merkitsevällä varmuudella (p= 0,080). Pintaturpeesta tehdyillä naveromättäillä taimien pituus oli myös hiukan suurempaa kuin pohjaturvemättäillä, mutta merkitsevää tilastollista eroa ei ollut (p = 0,115). Tutkimuskohteella ei esiintynyt merkittävästi taimituhoja, jotka olisivat vaikuttaneet tulokseen. Mittaukset osoittavat, että tutkimuskohteelle on saatu luontaisen uudistamisen ja siemenkylvön menetelmin kasvamaan elinvoimainen taimikko, jossa taimimäärä vastaa nykyisiä metsänhoidon suosituksia. Luontainen uudistaminen ja siemenkylvö sopii hyvin männyn uudistamiseen varpu- ja puolukkaturvemailla, jotka eivät ole liian reheviä, jolloin taimet eivät joudu kilpailemaan muun aluskasvillisuuden kanssa. Tutkimuskohteella naveromättäiden korkeus vaihtelu oli 10–50 cm välillä, maaston mukaan. Taimille saatiin mättään korkeuden mukaan hieman paremmat kosteus, ravinne ja ilmavuus olosuhteet sekä riittävästi kasvutilaa, joilla voidaan perustella hieman parempaa taimien kasvua naveromätästetyillä koealoilla. Naveromättäillä männyn taimien suurempaa kasvua ei voida kuitenkaan yleistää, koska erilainen kasvupaikka, alueen vesitalous, sääolosuhteet ja muut ympäristöolosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen.

Tutkielman tavoitteena oli kehittää maatilojen sukupolvenvaihdosneuvontaa ja siihen läheisesti liittyvää Likwi- laskelmaa ProAgria Hämeen alueella. Myös alueen sukupolvenvaihdostilojen ominaispiirteistä ja niiden investoinneista oltiin kiinnostuneita. Tutkielman teoriaosiossa tarkasteltiin ensiksi maatilan sukupolvenvaihdoksiin liittyviä lakeja, säädöksiä, avustuksia sekä toteuttamistapoja. Tämän jälkeen tarkasteltiin sukupolvenvaihdosta investointina, erityisesti sukupolvenvaihdoskauppaa. Lisäksi lueteltiin lyhyesti investointeihin liittyvät riskit. Lopuksi teoriaosiossa käsiteltiin neuvonnan roolia ja sen tarjoamia palveluita sukupolvenvaihdoksen tukena. Tutkimusaineistona käytettiin viljelijöille kesäkuussa 2011 lähetettyjä kyselylomakkeita. Lomake lähetettiin kaikille ProAgria Hämeen toimialueella nuoren viljelijän aloitustukea vuosien 2003 – 2007 välisenä aikana hakeneille viljelijöille. Aloitustukea hakeneita tiloja oli ajanjaksolla yhteensä 436, joista kyselyyn vastasi yhteensä 77. Vastausprosentti oli siten 17,6 %. Todellisuudessa vastausprosentti on korkeampi, koska kaikki tilat eivät olleet tehneet sukupolvenvaihdosta. Todellinen vastausprosentti vaihtelee luultavasti 20 – 40 %:n välillä. Tutkimustulosten mukaan sukupolvenvaihdosneuvonta oli asiantuntevaa ja vastasi asiakkaiden tarpeita ProAgria Hämeen alueella. Neuvoja valittiin yleisimmin, koska hänet tunnettiin entuudestaan ja tiedettiin luotettavaksi. Parasta neuvonnassa viljelijöiden mielestä oli neuvojan ammattitaito ja suurimpana heikkoutena liika kaavamaisuus. Likwi- laskelma oli viljelijöiden mielestä kohtalaisen hyvä apuväline päätöksiä tehtäessä. Sen käyttö kuitenkin väheni sitä mukaa kun sukupolven-vaihdoksesta kuluu aikaa. Viljelijät kokivat laskelman vain välttämättömäksi tarvittavien tukien ja avustusten saamiseksi. Eniten kehittämistä viljelijöiden mielestä laskelmassa oli luotettavuudessa, käyttökelpoisuudessa ja päivitettävyydessä. Sukupolvenvaihdoskaupoissa tilojen keskimääräinen kauppahinta oli ProAgria Hämeen alueella 178 000 €. Yleisin tapa toteuttaa kauppa oli yhdellä kertaa yhdelle jatkajalle lahjanluontoisella kaupalla. Lähes kaikki nuoret viljelijät myös investoivat tiloillaan sukupolvenvaihdoksen jälkeisinä vuosina. Merkittävimmät investointikohteet olivat koneet ja kalusto sekä tuotantorakennukset. Uusi traktori oli yleisin yksittäinen investointikohde tiloilla. Investointihalukkuus säilyi sukupolven-vaihdoksen jälkeen, koska lähes kaikki aloittaneet viljelijät suunnittelevat tekevänsä lisää investointeja lähivuosien aikana. Myös lähes 50 % sukupolvenvaihdoksen tehneistä oli kiinnostunut itsensä kouluttamisesta jatkossa.

Lantibiotics are a subgroup of bacteriocins, produced by Gram-positive bacteria to inhibit the growth of closely related strains. They are used as food preservatives e.g. nisin, and some are in clinical trials, e.g. duramycin A and microbisporicin. Cinnamycin is a 19 amino acid lantibiotic that inhibits the growth of Gram-positive rods. Recent work suggests that cyanobacteria might be able to make variants of cinnamycin. Here I determined the product of a cinnamycin biosynthetic pathway present in the genomes of a benthic cyanobacteria. The genome mining analysis demonstrated that three cyanobacterial strains and seven actinobacterial strains contained the genes responsible for the production of cinnamycin. Cinnamycin variants were detected from cyanobacteria Oscillatoria sp. PCC 10802 and actinobacteria Streptomyces roseoverticillatus DSM 40845, respectively. Oscillatoria sp. PCC 10802 produced a cinnamycin variant named oscillamycin, with mass of 1966.86 Da. Stable nitrogen (15N) and sulphur (34S) isotope labeling of the cyanobacterium indicated that the oscillamycin contains 3 sulfur atoms and 23 nitrogen atoms. However, the mass of oscillamycin was 16 units bigger than the bioinformatic predictions. LC-MS analysis suggested that the oscillamycin contains a hydroxyl-proline in addition to hydroxyl aspartic acid. The oscillamycin gene cluster was cloned and successfully expressed in Escherichia coli BL21. Small amounts of oscillamycin (0.25 µg) were purified from Oscillatoria sp. PCC 10802 and showed tentative antimicrobial activity against Bacillus subtilis HAMBI 251. This study demonstrated that cyanobacteria and actinobacteria share a lantibiotic gene cluster and that the lantibiotic produced differed in just four amino acids. The phylogenetic analysis suggested that the cinnamycin gene cluster was transferred from actinobacteria to cyanobacteria by an ancient horizontal gene transfer event. This study expands the chemical diversity of cinnamycin variants. This is the first report of a lantibiotic from cyanobacteria suggesting that cyanobacteria might be a novel source of antibiotics, which could be useful in addressing the antibiotic resistance issue.

Many dairy farms harvest three silage crops during summer. Extended growing season and a need to lower the costs of silage are the driving force for three harvests. In Finland the most common forage grass species in silage production are timothy (Phleum pratense L.) and meadow fescue (Festuca pratensis Huds.), cultivated as a mixture. When harvesting three times, the importance of a correct timing of defoliation is essential. The demand of high quality yield makes it even more important. In this master’s thesis, the effects of early and late defoliation rhythm for the growth, devel-opment and quality of timothy, meadow fescue and timothy-meadow fescue mixture were examined. Field trials were conducted in the experiment station of Natural Resources Insti-tute Finland (Luke) in Maaninka during the growing periods of 2015 and 2016. Timothy variety Nuutti and meadow fescue variety Valtteri were used in the experiment. Both vari-eties are suitable for cultivation throughout Finland. Weather conditions varied between the years during the experiment, which affected the dry matter production and the timing of optimal harvest. In year 2016, the beginning of summer had a low rainfall, and the drought affected dry matter yield production. It was notable that in both years the later defoliation rhythm produced greater dry matter yield. Otherwise, tim-ing of harvest had a greater impact for crop and growing parameters than harvesting rhythm. For the first and the second harvest, digestibility determined the right harvesting time. In the third harvest, digestibility was high until the later harvesting times. During the experi-ment, it was also noticed that delaying the harvest did not produce higher dry matter yield. Timothy produced the best dry matter yield, as meadow fescue had better regrowth and dry matter digestibility. Timothy-Meadow fescue mixture’s dry matter yield was as high as timothy’s, however, dry matter digestibility remained higher longer than in timothy.

In this research it was studied whether non-industrial private forest owners are interested in using timber sales contracts which pricing is based on the nominal stumpage price indices published by the Finnish Forest Research Institute. In addition, it was studied, whether forest owners’ background and objectives of ownership affect the forest owners’ attitudes towards this type of timber sales contracts. Six different models of timber sales contracts were created for the research purposes. The Data consists of 16 non-industrial private forest owners from southern Finland who were interviewed with a semi-structured interview and a questionnaire. Theoretical sampling was used to select different forest owners with respect to their age, profession, gender, domicile and amount of forestland owned. The results suggest that forest owners can be classified into three groups with respect to their interest in a certain contract model. The groups are: risk takers, active sellers and investors. Risk takers were interested in the contract models which allow them to speculate with the future developments of the prices. Risk takers were typically absentee owners owning relatively small-sized forest holdings. Their dependency on forestry income was typically relatively small. Active sellers typically owned large forest holdings and were usually more dependent on timber sales income known with certainty. They were also familiar with the timber selling process which partly explains why they were usually less interested in the models. Investors were typically only interested in the contract models that allowed them to avoid or minimize risk related to the timing of timber sales. Even though timber buyers nowadays offer various types of contracts, it would benefit the timber markets as a whole if there were more flexible nad transparent ways to tailor timber sales contracts for the different types of forest owners. This would have impact especially to absentee owners owning small-sized forest holdings, who either are uncertain on the timing of the sale or appreciate opportunities to speculate with the stumpage price developments. Standardizing the pricing methods of the contracts would enhance the transparency of the pricing of the contracts and increase trust in the whole selling process.

Kahvi on laadullisilta ominaisuuksiltaan hyvin herkkä elintarvike. Kahvin väri- ja kosteuspitoisuus ovat tärkeitä parametreja paahdetun kahvin prosessoinnin ja aistinvaraisen laadun kannalta. NIR-teknologia (engl. near infrared technology) on analysointimenetelmä, joka perustuu infrapunasäteilyyn. NIR-laite lähettää näytteeseen lähi-infrapunasäteilyä, jolloin yhdisteiden kemialliset sidokset absorboivat sitä ja tuottavat värähtelyenergiaa. Tämä absorptio voidaan nähdä näytteelle ominaisesta spektristä. Tutkimuksen tavoitteena oli kalibroida NIR-laite mittaamaan paahdetusta kahvista väriä, kosteuspitoisuutta ja tiheyttä. Lisäksi tutkittiin kahvin jauhatuksen vaikutusta sen väriin NIR-laitteella ja referenssimenetelmällä. Tässä tutkimuksessa referenssimenetelmänä värin määrityksessä toimi Hunterlab D25LT -värimittari. Kosteuspitoisuuden referenssimenetelmänä oli kuiva-ainepitoisuuden määritys uunissa kuivatuista näytteistä. Tiheyden referenssimenetelmänä toimi mittaukset JEL STAV 2003 Stampfvolumeter -mittarilla, joka antaa hyvän kuvan kahvin tilavuudesta, kun se pakataan vakuumipakkaukseen. Tutkimuksessa käytetty materiaali saatiin paahtimolta. Näytteiden määrä värikalibraatiossa oli 278 kpl, kosteuspitoisuuskalibraatiossa 199 kpl ja tiheyskalibraatiossa 64 kpl. Kalibraatioita arvioitiin vertaamalla referenssituloksia kalibraation ennustettuihin arvoihin. Värikalibraatio saavutti ennustearvon R2 = 0,99, joka on NIR-kalibraatiolla erinomainen. Kosteuspitoisuudelle ennustearvoksi saatiin R2 = 0,91, joka on myös hyväksyttävä, koska kalibraatiossa oli matalat virhearvot. Tiheydelle ennustearvoksi saatiin R2= 0,89, mutta suuret virhearvot lisäsivät kalibraation epäluotettavuutta. Tutkittaessa jauhatuksen vaikutusta väriin havaittiin tilastollisin menetelmin, että mittausmenetelmien keskihajontojen ja keskivirheiden erot olivat hyvin pieniä. t-testipareista havaittiin, että jauhatuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tuloksiin. 1-jauhatuksen näytteet olivat kuitenkin väriltään vaaleampia, mikä oli yksi alkuhypoteeseista. NIR-mittaustapaa voidaan käyttää tulevaisuudessa mittaamaan paahdetun kahvin väriä ja kosteuspitoisuutta. Tiheyskalibraatio tarvitsisi enemmän referenssimittauksia ollakseen luotettava.

Nitrogen is a key nutrient for plant growth and crop production. However, excessive nitrogen fertilizer application may lead to nitrate leaching from soils to surface and ground waters. Nitrogen is a major cause of eutrophication of freshwater and marine ecosystems, including the Baltic Sea, and agriculture is a major source of nitrogen leaching to waterways in general. Because agriculture is a non-point source of diffuse pollution, measuring and monitoring the emissions is difficult and costly. This affects the design and implementation of non-point pollution policies. However, because reducing non-point pollution emissions has so far been limited, policies that counter non-point pollution emissions could reduce surface water pollution and improve water quality. The aim of this study was to examine various nitrogen leaching reducing policy instruments and their effects on farmer profits, social welfare, fertilizer use, land use, and to explore the willingness of farmers to accept different instruments. A theoretical heterogeneous land quality class framework was used to construct and develop an empirical parametric two crop bio-economic model in order to assess the impact and effectiveness of selected policy instruments. Heterogeneity in the model was incorporated by different maximum potential yields with respect to the different land quality classes. Three policy instruments were examined: fertiliser standard, fertiliser tax and emission charge. In addition, the redistribution of the collected fertiliser tax revenue by rebates was also explored and discussed. The results showed that differentiated policy instruments induced the highest social welfare. However, due to the nature of non-point pollution, differentiated policy instruments cannot be utilised and therefore uniform instruments have to be considered. An uniform fertilizer standard input provided the highest farmer profits. However, when tax rebates were introduced in to the policy instrument mix, private profits were the largest under a lump-sum rebate and rebates that were proportionally awarded according to fertilizer use. These higher profits changed instrument preference and acceptability among the producer. The uniform input tax and lump-sum rebate scheme stood out from the other tax rebate schemes, as it effectively reduced nitrogen fertilizer use (and therefore nitrogen runoff), and the lump-sum rebate compensated the farmer for the deemed stringent input tax. The model results indicated that a uniform input tax and lump-sum rebate scheme could be a potential policy instrument to reduce nitrogen leaching. However, further studies should be carried out on the willingness of producers to accept an input tax and rebate scheme.

The average global surface temperature has risen 1.1 degrees from pre-industrial times, mainly due to anthropogenic greenhouse gas (GHG) emissions. Nitrous oxide (N2O) is a strong and ozone-depleting greenhouse gas. It has 265 times stronger Global Warming Potential than carbon dioxide (CO2) and an atmospheric lifetime of 120 years. Over half of the global N2O emissions originate from agriculture, mainly from cultivated soils. In soils, facultative microbial-driven denitrification and chemoautotrophy- or heterotrophy-driven nitrification are the dominant N2O -producing processes. These processes are driven by soil properties and environmental variables. In northern agricultural soils, over half of the annual N2O emissions are estimated to be produced outside the growing season, mostly during soil freeze-thaw cycles (FTCs). However, due to lack of seasonal measurements the emissions outside growing season are still poorly understood. The aim of this study was to investigate how soil FTCs affect N2O emission dynamics from Finnish grassland soils, and whether different soil types (fine sand, peat soil, clay loam) affect N2O emissions and nitrogen dynamics during soil freezing and thawing. The study was conducted as a laboratory incubation experiment using a newly built automated measuring system. N2O emissions from undisturbed soil samples were measured continuously for 21 days, which included total of 7 freeze-thaw cycles from -5°c to +5°C. N2O production or consumption was calculated for each freeze-thaw cycle, and soil mineral nitrogen (min N), C:N ratio, C%, N%, and pH(H2O) were determined during each cycle from separate undisturbed soil samples. Also, net ammonification, net nitrification and total net mineralisation rates were calculated from the min N concentrations for each FTC. Each soil type emitted N2O during the thawing of the soil, while frozen soils appeared to act as a small N2O sink. Contradictory to other studies, steady N2O production was seen throughout the seven FTCs and there was no significant increase or decrease in N2O emissions as the FTCs proceeded. Peat soils produced 4-10 times more N2O than fine sand and clay loam, respectively. Peat soil was also the largest sink of N2O during freezing. N2O emissions did not correlate with soil chemical properties, with few exceptions during soil thawing: C:N ratio (positive correlation) and pH (negative correlation). This is probably due to the episodic nature of N2O, and the complex and overlapping processes driving N2O production and consumption. FTCs increased NH4+ concentration especially in fine sand and peat soil while NO3- concentration decreased in all soils except in clay soil. Based on these results, denitrification was suggested as the main N2O producing process in peat soil and in fine sand. High NH4+ and low NO3- concentration in peat soil and fine sand indicate fast mineralisation and rapid denitrification during thawing or low nitrification and dissimilatory nitrate reduction (DNRA) activities, both of which may also have limited N2O emissions. This study shows that organic grassland soils have a high potential to both produce and consume N2O compared to other soil types during FTCs. The capacity to produce N2O during consequent FTCs indicates that these soils have a persistent and long-lasting capacity to produce N2O in freeze-thaw conditions. The N2O emission dynamics most likely reflect rapid changes in soil nitrogen turnover processes, which calls for further studies and method development to link the gross N turnover rates to N2O production and consumption during soil freezing and thawing.