Browsing by Title

Bioeconomy is expected to play a key role in achieving resource-efficient, sustainable societies globally. With its vast forest resources, Finland aims at being a global forerunner of forest-based bioeconomy, which is ought to result in increased welfare of Finnish citizens, while being ecologically sustainable. Given these expectations, it is important to understand the relationship between Finnish forestry and sustainability. The aim of this master’s thesis is to provide an analysis on how the concept of sustainability is framed and translated in Finnish forest policies. Two research questions were drawn: 1. How is sustainability framed and understood in the Finnish forest policies? and 2. How the “Spirit of Rio” is transferred into the existing legislation? In this context, “the Spirit of Rio”, originating from the Rio Conference held in 1992, means the ambition to take care of environmental issues with a bottom-up approach with the participation of groups that are most affected by the decisions. Discourse analysis was chosen as approach as it can reveal meanings within texts. The analysis followed Backstränd and Lövbrand (2006) and investigated specific elements of environmental discourses (ecological modernization, green governmentality and critical civic environmentalism) in the analysis of selected national forest policy documents. ATLAS.ti software was used in analyzing and processing the research data. A code book was developed in order to help in structuring the analysis and the material was coded in four different levels, starting from the broadest topics and proceeding to less visible details. The research results indicate, that although the language used in the policies refers widely to sustainability, the consideration of ecological aspects of sustainability is weak and rhetoric whereas economic values have a dominant role, and are defined and translated towards action and practices. The Spirit of Rio was addressed in the analyzed policies in the form of co-operation of stakeholders and a participative writing process. However, the importance noticeably decreased over time. The research findings demonstrate, that in the analyzed policies the “brand” of sustainability is to some extent used as a marketing tool and hence risks to legitimize an industry friendly agenda with bioeconomy acting as an opportunity to commercialize natural resources. This thesis aims to provide relevant reflections to policymakers and the forest sector on whether and to which extent sustainability has been included in the Finnish forest policies. Understanding sustainability framings and dominant discourses in the past and present forest policy documents will help to inform ongoing and future forest policy revisions. Revealing the dominant discourse increases transparency and can start a process towards problem solving.

Sustainable living, housing, and urbanization are essential themes in Finland and globally. The aim of this study is to determine what is sustainable living in Finland at present and what will it look like towards 2030. The sustainable living concept is evaluated from the perspective of the usage of wood and forest resources in housing in Finland at present and towards 2030 by employing Living Lab approach in data gathering. Living Lab methodology is a relatively new way to collect data and it has not been utilized earlier in the context of wood building and lifestyles. Due to that, the second object of the study is to examine how the Living Lab method works as a data collection instrument and what are the strengths and weaknesses of this method. As a methodological approach of this study, qualitative focus groups discussions were implemented and the data gathering was made two times on sequential years. First time in November-December 2015 and the second time in November-December 2016. According to the results, at present, there are conflicting characteristics in implementing human centered, social centered and nature centered values in life, which towards 2030 may be less controversial as a result of new solutions in infrastructures and wood-based innovations. Fulfillment of sustainable living concept may provide new avenues for innovations and improve quality of life. One interesting detail in the results is that in the discussions concerning sustainable living 2030, rural living gained almost no attention. However, the results of the research show that most important themes of sustainable living in Finland towards 2030 were sustainable construction, renewable energy, urban planning, food cultivation, education, and transportation.

Department of Forest Resource Management in the University of Helsinki has in years 2004?2007 carried out so-called SIMO -project to develop a new generation planning system for forest management. Project parties are organisations doing most of Finnish forest planning in government, industry and private owned forests. Aim of this study was to find out the needs and requirements for new forest planning system and to clarify how parties see targets and processes in today's forest planning. Representatives responsible for forest planning in each organisation were interviewed one by one. According to study the stand-based system for managing and treating forests continues in the future. Because of variable data acquisition methods with different accuracy and sources, and development of single tree interpretation, more and more forest data is collected without field work. The benefits of using more specific forest data also calls for use of information units smaller than tree stand. In Finland the traditional way to arrange forest planning computation is divided in two elements. After updating the forest data to present situation every stand unit's growth is simulated with different alternative treatment schedule. After simulation, optimisation selects for every stand one treatment schedule so that the management program satisfies the owner's goals in the best possible way. This arrangement will be maintained in the future system. The parties' requirements to add multi-criteria problem solving, group decision support methods as well as heuristic and spatial optimisation into system make the programming work more challenging. Generally the new system is expected to be adjustable and transparent. Strict documentation and free source code helps to bring these expectations into effect. Variable growing models and treatment schedules with different source information, accuracy, methods and the speed of processing are supposed to work easily in system. Also possibilities to calibrate models regionally and to set local parameters changing in time are required. In future the forest planning system will be integrated in comprehensive data management systems together with geographic, economic and work supervision information. This requires a modular method of implementing the system and the use of a simple data transmission interface between modules and together with other systems. No major differences in parties' view of the systems requirements were noticed in this study. Rather the interviews completed the full picture from slightly different angles. In organisation the forest management is considered quite inflexible and it only draws the strategic lines. It does not yet have a role in operative activity, although the need and benefits of team level forest planning are admitted. Demands and opportunities of variable forest data, new planning goals and development of information technology are known. Party organisations want to keep on track with development. One example is the engagement in extensive SIMO-project which connects the whole field of forest planning in Finland.

In recent years, research on the environmental impacts by acid sulfate soils have been in focus, but studies on sulfur gas emissions are relatively few. In contrast, emissions of SO2, H2S, COS, CS2 and (CH3)2S from different wetlands and other soils have been investigated more. Sulfur gases are difficult to study due to their high reactivity to environmental changes, regarding e.g. redox potential, temperature and water content. The aim of this thesis is to evaluate if sulfur gas analysis could be applied to the identification of acid sulfate soils, especially sulfidic materials. In autumn 2016, soil samples were taken from three agricultural fields in Ostrobothnia and Southern Ostrobothnia. The fields had been earlier classified as acid sulfate soils by the Geological Survey of Finland (GTK). The occurrence of sulfides in the soil material was identified based on the lowering of pH by aerobic incubation (10 weeks). In the laboratory, the sulfur gas emissions after a short incubation period were investigated with a gas chromatograph and a portable ChemPro100i gas detector (Environics Oy). The gas detector was additionally implemented directly in the field but the measurements were complicated by unfavorable weather conditions. Hydrogen sulfide (H2S) could not be identified in any soil sample and the occurrence of sulfur dioxide (SO2) was lower than expected. The unknown gas that was present in most samples and had the biggest peak areas is indirectly assumed to be carbonyl sulfide (COS). Based on the gas chromatographic analysis, the emissions of sulfur gases from soil samples were the larger, the larger was the pH-drop after the aerobic incubation. Five of the sensors (signals) in the gas detector showed a significant difference (p <0.05) in (sensor) resistance for sulfidic compared with non-sulfidic soil materials. Despite the promising results showing the potential of sulfur gas analysis to become a tool to aid the mapping of acid sulfate soils, more tests are needed, especially on the sulfur gas emissions from acid sulfate soils in the field during warm summer months.

Finland has a tradition of children having a “Sweets day”. Sweets day was originally established as a prophylactic measure for dental caries. To my knowledge, the sweets day phenomenon has not been investigated in relation to sugar intake. Previous studies have reported that the intake of dietary sugar is a bit higher than recommended in Finnish children. However, comparing to other countries sugar intake in Finnish children is modest. There are no recent studies on added sugar intake in Finnish children. To my knowledge free sugar has not been studied in any age group in Finland before. The aim of the study was to investigate the prevalence of sweets day, and its association with savory and sugar-sweetened snack and sugar-sweetened beverage (SSB) consumption frequency, as well as socioeconomic factors related to sweets day habit. Another aim was to create a method for assessing added and free sugar in food record data and to investigate the intake of added and free sugar, and associations between having a sweets day and added and free sugar intake. The DAGIS study examined health behaviors among Finnish preschool children. The participants were 3–6-year-old children and their guardians. Altogether 66 preschools (n=864) in Southern Finland and Southern Ostrobothnia regions participated in the study. Dietary assessment was done with Food Frequency Questionnaire (FFQ, n=805) and food a three-day food record (n=813) data. Parents filled (FFQ) for children and reported if the child had a specific sweets day. FFQ data was used to assess the frequency of snack consumption. Parents and daycare personnel filled a 3-day food record for the child. Parents reported background information such as highest education in the family and number of children living in the same household. Food record data was used to assess dietary added and free sugar. Participants were divided in two groups based on their sweets day habit. Pearson’s Chi-square was used to study the association between the sweets day habit and background variables. Mann-Whitney’s U-test was used to compare the consumption frequency of snacks and SSB’s. T-test was used to compare the added and free sugar intakes between the children with and without a sweets day. Altogether 63% of the children had a sweets day. Mean intake of added sugar was 9.0 E% and free sugar 9.8 E%. Children who had a sweets day obtained slightly more added sugar than did the children without a sweets day ((9.2 E% vs. 8.5 E%, p=0.03). Free sugar intake was higher in the sweets day group as well compared to non-sweets day group (10.1 E% vs. 9.3 E%, p=0,01). Having a sweets day was more common in families with less education (p=0.001). Frequency of candy consumption did not differ between the groups. Having a sweets day was associated with more frequent consumption of SSB’s and savory snacks (p=0,007 and p=0,001, respectively). Children without a sweets day consumed more often chocolate (p=0.004) than did the children without a sweets day. Our results suggest that in Finland, having a sweets day is popular, and more common in families with less education. Having a sweets day was associated with slightly higher intake of added and free sugars compared to children who do not have a sweets day. The mean added and free sugar intake did not exceed the recommendations for sugar intake in Finland.

Cyanobacteria produce several secondary metabolites which can be assorted into larger groups like peptides, polyketides and alkaloids based on their structure and synthesis pathways. Though the importance of these compounds to the cyanobacteria is under discussion, some compounds are detected to express bioactivity towards the cells of other organisms. The most known of these compounds are probably toxins like microcystins and saxitoxins which pose a health risk to humans and animals. However, some compounds, when modified, might have a positive affect towards human health. These compounds could for example inhibit the growth of pathogens in human body or harm cancer cells. Therefore, cyanobacteria have risen among the most promising organisms when it comes to finding new drug leads. Unfortunately only a few cyanobacteria strains seem to produce compounds with high medical potential and these compounds of interest are among the hundreds of others metabolites produced by the strain. Therefore, efficient screening and purification methods are needed. This study aimed to isolate antileukemic fractions from cyanobacteria strains, which had expressed cytotoxic activity in previous studies. The compounds of interest would be identified and purified out of these fractions. Fractions were made using solid phase extraction and high performance liquid chromatography. The antileukemic activity of the fractions were tested using human leukemia patient-derived cell line. Using described methods we found apparently cytotoxic compounds resembling carotenoids from one of the strains. We also performed screening based on plate diffusion. The tests were done in order to determine whether the compounds of cyanobacteria strains would be able to cause hemolysis or prevent growth of different microbes. One of the strains tested seemed to express α-hemolytic activity.

The stability and properties of oil-in-water Pickering emulsions formed by hexadecane and water and stabilized by TEMPO-oxidized cellulose nanofibrils (TCNF), anionic lignin nanoparticles (ALNPs), cationic lignin nanoparticles (CLNPs), and their different combinations were investigated. The effects of varying the ALNPs and CLNPs to TCNF ratios, pH, and the order of mixing on Pickering emulsion stabilization were evaluated. The overall aim of the research was to study whether the combination of lignin nanoparticles (LNPs) and TCNF in Pickering emulsions present a synergistic stabilizing effect. ALNPs were produced by the anti-solvent nanoprecipitation method, whereby CLNPs were obtained by coating ALNPs with cationic lignin using the adsorption method. The emulsions were characterized by their morphology and droplet size distribution, zeta potential, viscosity, stability with aging, and the amount of stabilizers unadsorbed on the droplet surface. Negatively charged ALNPs induced surface hydrophobicity in TCNF-stabilized emulsions, resulting in emulsions with small, individualized droplets and improved physical stability. Positively charged CLNPs did not improve the properties of TCNF-stabilized emulsions due to charge neutralization of stabilizers and weakly flocculated oil droplets. The combination of ALNPs and TCNF in the emulsion did not lead to synergistic stabilization as ALNPs alone produced more stable emulsions with small-sized droplets. The stability of emulsions also increased as the ratio of ALNPs was increased. All the emulsions stabilized by ALNPs and TCNF were stable against coalescence yet creaming appeared during 30 days of storage. Emulsions irrespective of the type of stabilizers were most stable at pH 8. Moreover, a stable emulsion with a small droplet size could be formed when the ALNPs were added at the same time with TCNF but not mixed sequentially.

Johdanto Lihavuus on yleinen terveysongelma, jonka syntyyn ei ole yhtä yksiselitteistä tekijää, vaan se muodostuu vähitellen usean osatekijän yhteisvaikutuksesta. Elintavoilla ja syömiskäyttäytymisellä voi olla merkittävä rooli lihavuuden kehittymisessä. Syömiskäyttäytyminen koskettaa jokaista, niin normaalipainoista, ylipainoista ja lihavaa, sillä jokainen syö ja säätelee syömistään. Syömiskäyttäytymisen voidaan ajatella rakentuvat eri osatekijöistä: siitä mitä syödään, milloin syödään, missä syödään, miten syödään, kenen seurassa syödään, milloin syöminen aloitetaan ja lopetetaan sekä milloin syöminen on sallittua, hyväksyttävää tai sopivaa. Tavoitteet Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haastateltavien kokemuksiin ja näkemyksiin perustuen syömiskäyttäytymistä onnistuneessa laihdutuksessa ja painonhallinnassa. Tutkimuksen pääpaino on haastateltavien muuttuneissa syömiskäyttäytymisen piirteissä. Menetelmät Laadullinen aineisto koostuu 14 haastattelusta, jotka tehtiin marras-joulukuussa 2017. Haastateltavat olivat iältään 51–74-vuotiaita, joista yhdeksän naista ja viisi miestä. Haastattelututkimuksen sisäänottokriteereinä olivat onnistunut laihdutus ja painonhallinta kolmen vuoden ajan; paino sai nousta korkeintaan 5 % laihdutuksen jälkeen ja kokonaispainonpudotuksen tuli olla vähintään 5 % alkuperäisestä painosta. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin laadullisella teoria- ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset Syömiskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat stressi, motivaatio, intuitiivinen syöminen, minäpystyvyys ja hyvinvointi. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että stressi voi vaikuttaa yksilön voimavaroihin ja elämänhallinnan tunteeseen heikentävästi, ja siten toimia yksilön painoa lisäävänä tekijänä. Sisäinen motivaatio, intuitiivinen syöminen ja yksilön hyvä minäpystyvyyden tunne auttavat elintapamuutosten toteuttamisessa. Yksilön hyvinvointi toimii pysyvää painonhallintaa edistävänä tekijänä, ja keskeisessä roolissa on ryhmän tuki. Haastateltavat kokivat, että elintapamuutokset olivat haastavia, mutta mahdollisia toteuttaa pitkällä aikavälillä. Syömiskäyttäytyminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon liittyvät tunteet ja erilaiset elämäntilanteet. Syömiskäyttäytymisen muutokset näyttäytyivät merkityksellisinä onnistuneessa laihdutuksessa ja painonhallinnassa, mihin vaikuttavat ihmisen motivaatio, autonomiaa tukeva sosiaalinen ympäristö ja pystyvyyden tunne, joita voidaan selittää itsemääräämisen teorian kautta.

Lypsylehmän hedelmällisyyden parantaminen on tärkeä osatekijä lehmien kestävyyden parantamisessa sekä kokonaisvaltaisessa karjanjalostuksessa. Hedelmällisyyden periytyvyysaste on matala ja hedelmälli-syysominaisuudet ovat hyvin riippuvaisia ympäristötekijöistä, kuten eläinten ruokinnasta, hoidosta ja kiiman tarkkailusta. Lisäksi hedelmällisyysominaisuuksien ja tuotosominaisuuksien välillä on negatiivi-nen perinnöllinen yhteys. Maitotuotoksen noustessa tuotantokauden alkuvaiheessa nopeasti lehmän syönti ei riitä kattamaan sen energiantarvetta, ja lehmän energiatase kääntyy helposti negatiiviseksi. Syvänä tai liian pitkään jatkuvana negatiivinen energiatase poikimisen jälkeen voi johtaa aineenvaihdunnan sairauk-siin, kiimakiertojen käynnistymisen viivästymiseen sekä heikentyneeseen hedelmällisyyteen. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, selittävätkö lypsylehmän maitotuotos, maidon pitoisuudet, syönti, dieetin koostu-mus, kudosvarastojen käyttö ja veren pitoisuudet aikaa poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon tai lepokauden tai tyhjäkauden pituutta. Tutkielmassa analysoitiin lehmän energiataseeseen liittyvien para-metrien yhteyksiä hedelmällisyyteen meta-analyysin avulla käyttäen yhdeksästä vuosina 1996-2010 Helsingin yliopiston Viikin ja Suitian tutkimustiloilla sekä Luonnonvarakeskuksen Rehtijärven tilalla teh-dyistä kokeista kerättyä aineistoa. Kokeissa oli mukana yhteensä 338 tuotoskauden alkuvaiheessa olevaa lehmää, joista 246 oli Ayrshire ja 92 Holstein -rotuista. Lehmistä 161 oli ensikoita. Aineisto analysoitiin käyttäen SAS-ohjelmiston Mixed-proseduuria, regressioanalyysia ja log-lineaarista mallia. Selittävät muuttujat olivat mallissa kiinteinä tekijöinä ja koe satunnaistekijänä. Yhden selittävän muuttujan mallien lisäksi testattiin myös useamman selittävän muuttujan malleja. Hedelmällisyysparametreistä analysoitiin lisäksi logistisen regression avulla sitä, mitkä tekijät selittävät ensimmäisen ovulaation todennäköisyyttä 21 päivän sisällä poikimisesta, koska lineaaristen mallien residuaalien normaalijakautuneisuudessa oli on-gelmia. Logistinen regressioanalyysin avulla analysoitiin myös niitä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Kaikkien testattujen ensimmäisen ovulaation ajankohtaa selittävien yhden muut-tujan lineaaristen mallien selitysaste jäi heikoksi (r2 < 0,2). Vähäisempi elopainon menetys oli merkittävin lyhyempää aikaa ensimmäiseen ovulaatioon selittävä tekijä sekä lineaarisen että logistisen regressio-analyysin perusteella. Logistisen regressioanalyysin perusteella lyhyttä lepokauden pituutta selittivät parhaiten suuri kuiva-ainesyönti laktaatioviikoilla 1-2 sekä korkea kuntoluokka laktaatioviikolla 4. Use-amman muuttujan mallien testauksessa löytyi elopainon muutoksen lisäksi vain yksittäisiä tilastollisesti merkitseviä selittäjiä. Hedelmällisyyteen vaikuttavien tekijöiden liittyvää mallintamista vaikeuttaa se, että hyvin monet eri tekijät vaikuttavat poikimisesta ensimmäiseen ovulaatioon kuluvaan aikaan sekä lepo- ja tyhjäkauden pituuteen. Lisäksi esimerkiksi ovulaatioajankohdan määrittämiseen ja elopainon mittaukseen sisältyy epätarkkuutta, mikä heikentää hedelmällisyyttä kuvaavien mallien selitysastetta.

Tausta: Eurooppalaisista nuorista lähes joka viides on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Näiden nuorten ajatellaan olevan syrjäytymisvaarassa, ja heistä käytetään termiä NEET (Not in Education, Employment or Training). Vaikka NEET-vuodet ovat nuorilla yleisiä, niiden on havaittu lisäävän riskiä myöhempiin toimeentulo- ja hyvinvointiongelmiin. Alempi sosioekonominen asema on yhdistetty muun muassa lyhyempään eliniänodotteeseen, terveydelle epäedullisiin elintapoihin sekä heikompaan arvioon omasta terveydestä. NEET-nuorten elintavoista on vain vähän tutkimustietoa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten syömistottumuksista ja koetusta terveydestä sekä näihin yhteydessä olevista tekijöistä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko tavoitteellisen toiminnan ryhmämallilla mahdollista vaikuttaa nuorten syömistottumuksiin tai koettuun terveyteen. Aineisto ja menetelmät: Suomen Syöpäyhdistyksen terveyden edistämisen hankkeeseen osallistui vuosina 2016-2018 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia 1531-vuotiaita nuoria (N=92). Nämä NEET-nuoret täyttivät Hyvä päivä -toiminnan aikana kolmesti kyselylomakkeen, jossa kartoitettiin ateriarytmiä, käytettyjä elintarvikeryhmiä sekä koettua syömisen terveellisyyttä ja terveyttä. Aineistoa tulkittiin kuvailevasti ja regressioanalyysien avulla tutkittiin sosiodemografisten sekä elintapataustamuuttujien yhteyttä ateriarytmin säännöllisyyteen, elintarvikesummamuuttujiin, koettuun syömisen terveellisyyteen sekä koettuun terveyteen. Ajallisia muutoksia tutkittiin ei-parametrisillä menetelmillä (n=24). Tulokset: Osallistujista 60 %:lla oli säännöllinen ateriarytmi. Ateriarytmi oli todennäköisemmin säännöllinen vanhempien kanssa asuvilla ja toisen asteen koulutuksen käyneillä. Terveellisinä pidettyjä elintarvikkeita käytettiin useammin kuin epäterveellisinä pidettyjä. Vanhempien kanssa asuvat, säännöllisesti liikkuvat, raittiit ja naiset käyttivät useammin terveellisiä elintarvikkeita. Epäterveellisiä elintarvikkeita käyttivät useammin kuntoliikuntaa harrastamattomat ja harvemmin naiset sekä lukion käyneet. Osallistujista 34 % koki ruokavalionsa terveelliseksi ja 39 % terveytensä hyväksi. Vanhempien kanssa asuvat kokivat terveytensä paremmaksi ja syömisensä terveellisemmäksi, puolison ja kämppäkaverin kanssa asuvat kokivat syömisensä epäterveellisemmäksi. Koettu syömisen terveellisyys ja terveys paranivat toiminnan myötä. Ateriarytmin säännöllisyys ja terveellisten tai epäterveellisten elintarvikkeiden käyttötiheys ei muuttunut toiminnan myötä. Johtopäätökset: NEET-nuoret kokivat terveytensä vertailuaineistojen opiskelevia nuoria huonommaksi. Erityisesti yksin asuvien ja vain peruskoulun käyneiden NEET-nuorten elintapoihin tulisi kiinnittää huomiota. Terveellisemmät elintarvikevalinnat näyttivät yhdistyvän muihinkin terveellisiin elintapoihin ja naissukupuoleen. Hyvä päivä -toiminnan myötä koettu terveys ja koettu syömisen terveellisyys paranivat, mikä tukee ajatusta toimintamallin toimivuudesta nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi.