Browsing by Issue Date

Saprotrophic wood-decaying fungi access nutritional carbon by degrading lignocellulosic biomass with ligninolytic and carbohydrate active enzymes. Research of species-species level interactions of the fungi is crucial to understand ecosystem functions and carbon cycling. Furthermore, research results of wood-decaying fungi and interspecific fungal interactions can be beneficial for development of biotechnological applications. In this study, two brown rot species Fomitopsis pinicola and Fomitopsis betulina, two white rot species Phlebia radiata and Fomes fomentarius and one soft rot species Schizophyllum commune were studied in combination cultures on birch wood substrate for 12 weeks. Interactions of the fungi were studied by analysing laccase, manganese peroxidase, xylanase, and iron reduction activities, and by analysing the expression of genes coding for lignocellulose-degrading enzymes. pH of the cultures was measured to estimate the metabolic activity of the fungal species. Suppression of xylanase and iron reduction activities demonstrated dominance of the white rot species over the other decay type species in the co-cultures. In addition to the depressed enzyme activities, increase in white rot production of laccase and manganese peroxidase activities indicated combative interactions in the co-cultures. This study evidenced species and growth-time dependent changes in signature enzyme activities and in gene expression of wood-decaying fungi during interspecific fungal interactions.

Agricultural and forest land use is critically affecting and effected by sustainability challenges both globally and in Finland. One way to aid the situation is through increasing the amount and comprehensiveness of rural land valuations. This can be done for instance by expanding the assessments of underrepresented ecosystem services with the help of participatory valuation methods. Albeit utilising existing methods for this purpose would already provide significant help, participatory valuations could be developed even further by applying virtual reality (VR) value elicitation. Although the utilisation of VR as a versatile study tool has been suggested by several authors, the studies and applications are thus far scarce, though slowly increasing. Hence, this thesis sets out to provide new insights into the implementation of VR and its unique benefits over other methods in the specific case of rural land valuations. The method employed in this paper is integrative literature review, as it gives opportunities to combine literature about other valuation methods and VR’s proven effects and reflect these on rural land valuation studies’ findings and stated future needs of this sector. Central findings demonstrate VR’s potential as a value elicitation tool in rural land valuations by virtue of its ability to offer immersive experiences and render almost any kind of environment accessible. Immersion can help in learning and subsequent value formation, consequently changing intent to behave as well as alter actual behaviour. Therefore, the use of VR can affect both stated and observable values and can affect value study results significantly. On the other hand, accessibility allows participation for all kinds of people regardless of limitations relating to knowledge level, or mental or physical capabilities. Hence, VR can grant access to significantly more people to nature areas otherwise rural, unfamiliar, hard to explore, hard or impossible to get to, or that exist in the past and in the future. In sum, by providing opportunities for increased amount and ease of participation, as well as holistic well-informed valuations, VR offers possibilities to support and drive the sustainability transition and transformation of Finnish rural land use sector. Although findings are promising, more research and practical application of VR are needed. Based on the potential of virtual reality in combination of the needs in rural land use sector, this thesis introduces some example scenarios where VR value elicitation could be used and be useful. The premises of all scenarios are rooted in existing studies, as this can help in gaining information on the applicability, as well as comparability of VR to other established value eliciting methods. This aims to enhance the robustness of VR as a study tool, as robustness can be seen as one of the weak points of VR value elicitation currently.

Metsäsijoittamisen suosio on kasvanut uusien metsäsijoitusvälineiden yleistyessä. Metsärahastot ja yhteismetsät tarjoavat vaihtoehtoja perinteisille sijoitusmahdollisuuksille, ja metsäsijoittaminen mahdollistaa hajauttamisen matalamman riskin sijoituskohteeseen. Keskeisenä tutkimuskohteena on metsäsijoittajien monimuotoisuus, sekä heidän tavoitteiden, arvojen ja motivaatiotekijöiden vaikutus metsäsijoittamisen keinon valinnassa. Tutkielma keskittyy vertailemaan metsärahastoa, yhteismetsää sekä omaa metsätilaa sijoituskohteena, sekä näihin sijoittaneiden henkilöiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että metsäsijoittajien taustatekijät ja motivaatiot vaihtelevat eri sijoitusvaihtoehtojen välillä. Metsärahastoihin sijoittaneet korostavat tasaista tuottoa ja sijoituksen helppoutta, kun taas yhteismetsiin sijoittaneet arvostavat sijoitusten vaivattomuutta, hajauttamista, turvallisuutta sekä irrallisuutta pörssimarkkinoista. Omaan metsätilaan sijoittaneet painottavat ekologisia ja sosiaalisia arvoja sekä psykologista omistajuutta taloudellisen tuoton lisäksi. Kaikissa kolmessa perusjoukossa vallitsi yhteisymmärrys siitä, että metsät ovat vastuullinen sijoituskohde, joissa on matalampi riski kuin osakesijoittamisessa. Kolmesta sijoittajaryhmästä on eroteltavissa omat sijoittajaprofiilit, vaikka perusjoukkojen sisällä esiintyy hajontaa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että eri sijoitusvaihtoehdot houkuttelevat sijoittajia erilaisin motiivein, ja eri metsäsijoituskohteisiin sijoittaneet näkevät metsäsijoittamisen eri tavoin. Lisäksi tutkimus tarjoaa näkemyksiä metsäsijoittajien profiileista ja korostaa tarvetta tunnistaa sijoittajien erilaiset taustat ja motivaatiot sopivimman metsäsijoituskeinon löytämiseksi. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa metsäsijoittamisen kehityksestä ja sijoittajien odotuksista eri sijoitusmuotojen suhteen. Tämä tieto voi auttaa sijoitusalan ammattilaisia, metsäomaisuuden hallinnoijia ja päätöksentekijöitä ymmärtämään paremmin sijoittajien tarpeita ja toiveita metsäsijoittamisen kontekstissa.

The emergence of zoonotic viruses has been a great concern and threat for global public health. It is important to be aware of the persistence and circulation of zoonoses and their natural hosts in their habitants where wildlife-human interaction can more likely occur. Not many studies have been published regarding the situation in Ireland. In this study, we concentrated in three viral zoonoses, poxviruses, hantaviruses, and arenaviruses, that were screened and detected from Irish rodents specifically bank voles (Myodes glareolus) and wood mice (Apodemus sylvaticus) collected in spring and fall 2021 and spring 2022. By using serological approach such as indirect immunofluorescence assay (IFA), 683 rodent heart samples were screened. Based on serological screening, molecular assays were performed to detect each virus from tissue samples. As a result of the serological screening, 34 antibody-positives either for pox- (CPXV), hanta- (PUUV, DOBV), and arenaviruses (LCMV) were found from which 15 were CXPV, five PUUV, 11 DOBV and three LCMV. The seroprevalence was ranging from 0.4% to 2.2%. When it comes to molecular detection, no viral genome was identified in any of the tissue samples. Although the seroprevalences were low, this study presents the first evidence of CXPV, PUUV, DOBV and LCMV exposures found in Ireland. These findings suggest that there is a possibility of circulation of these viruses among wild rodents and therefore novel risks for viral transmission should be considered. Further research requires increased effort to monitor these viruses and their wildlife hosts in Ireland.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on ollut selvittää suunnitelmataloudellisten marxisti-leninististen valtiojärjestelmien toteuttamien kollektivisointiprosessien aiheuttamia vaikutuksia maataloustuotannon tuottavuudelle, sekä seuraavasti vertailla näitä vaikutuksia eri tapausvaltioiden välillä. Tutkielmaan on valittu 3 tapausvaltiota: Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto, sekä 6 analysoitavaa tuotantokasvia: vehnä, ruis, ohra, kaura, peruna ja sokerijuurikas. Tavoitteeseen vastaamiseksi on tutkielmassa valittu tutkimusmenetelmäksi ekonometrinen regressioanalyysi, jonka keinoin tapausvaltiokohtaiset tulokset on määritetty autokorrelaation korjaavalla Cochrane-Orcutt muunnetulla pienimmän neliösumman menetelmällä (OLS), sekä yhdistettyjen analyysien tulokset kiinteiden vaikutusten regressiolla. Tutkimusaineisto on tutkielmaan johdettu toissijaisesta datasta, ja se on muodoltaan epätasapainoinen paneeliaineisto. Aineistonkäsittelyyn on tutkielmassa hyödynnetty sekä interpolointia että MICE-algoritmia. Tulosten osalta on tapausvaltiokohtaisissa analyyseissä havaittu täydellisen (100%) kollektivisoinnin aiheuttavan tuotannollisia vaikutuksia, jotka vastaavat viljakasveille arvoja väleiltä -770 - +20 kg/ha sekä perunalle ja sokerijuurikkaalle arvoja väleiltä -12420 - +3670 kg/ha, sekä näiden vaikutusten olevan keskiarvollisesti negatiivisia. Laadittujen yhdistettyjen analyysien tulokset ovat vastaavasti saaneet negatiivisia arvoja. Kokonaisuutena nämä tulokset on tutkielmassa havaittu tilastollisesti merkitsevimmiksi tapausvaltioiden osalta Saksan demokraattiselle tasavallalle, sekä analysoitujen tuotantokasvien osalta kauralle, perunalle sekä sokerijuurikkaalle. Johdannaisesti näiden tuloksien on tutkielmassa havaittu tukevan myös aihealueesta aiemmin laadittua tutkimusta, jossa yhteisomisteisten tuotantoyksiköiden heikompaa tuottavuutta on perusteltu esimerkiksi omistusoikeuksien puutteella, heikolla panoskäytön tehokkuudella, toimimattomilla institutionaalisilla rakenteilla, sekä alenneilla kannustimilla tehdä työtä. Johtopäätöksenä marxisti-leninistisin periaattein toteutetun kollektivisoinnin on tutkielmassa todettu aiheuttavan merkittäviä maataloustuotannon tuottavuutta heikentäviä vaikutuksia, sekä marxisti-leninistisen valtiojärjestelmien edesajaman yksityisomistuksen poistamisen olevan ristiriidassa tehokkaasti tuottavan maataloustuotannon kanssa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.

Dead wood is an integral part for forest biodiversity in boreal forests. 5000 (25 %) of Finland’s forest dwelling species depend on decaying dead wood during their life cycle. The loss of dead wood in forest ecosystems has been identified as the number one reason for species endangerment. Conventional dead wood mapping is done by counting and measuring dead wood from field plots or by aerial laser scanning, both of which can be timeand resource consuming. UAV-borne aerial imaging provides cost effective and high spatial and temporal resolution in comparison to conventional aerial imaging and satellite-based imagery. A convolutional neural network (CNN) is a deep learning algorithm that has shown promise in recognizing spatial patterns. The strengths of CNNs are end-to-end learning and transfer learning. CNNs have been used for mapping both standing and downed dead wood. This thesis aims to further investigate the usability of a method based on detecting downed coarse woody debris (CWD) in a coniferous boreal forest from RGB UAV-imagery using a CNN based segmentation approach. CWD was digitized from an orthomosaic created from UAV-imagery. CWD was digitized from 68 square shaped 100 x 100 m virtual plots surrounding 9 m radius circular field plots. The plots were divided into 57 training plots for training the CNN and 11 test plots for evaluating the CNN model performance. The effect of different loss functions and the effect of data augmentation on model segmentation performance was evaluated. The number of digitized and segmented CWD objects were compared to the number of CWD objects from the field plots and the effect of canopy cover and basal area on the detection rate was assessed. The CNN model segmented 324 m ² of CWD from the 11 virtual test plots, from which 469 m ² of CWD had been digitized, resulting in a 69 % segmented-to-digitized CWD ratio. The model with the best performance achieved a precision of 0.722, a recall of 0.500, a Dice-score of 0.591, and an intersection over union (IoU) of 0.42. The sample size of field measured CWD from the field plots was relatively small and neither canopy cover nor basal area was found to have a statistically significant (P = 0.05) effect on CWD detection rate. For the digitized CWD detection rate, canopy cover had a p-value of 0.059 and basal area a p-value of 0.764. For the model segmented CWD detection rate, the p-values were 0.052 and 0.884, respectively.

Suomalaisilla on Pohjoismaiden suurin ekologinen jalanjälki ja päästöt per henkilö ovat yhdeksänneksi suurimmat koko maailmassa. Kotitalouksien kulutusperusteisista päästöistä noin 25 % liittyy asumiseen. Jotta pysyttäisiin 1,5 asteen ilmaston lämpenemistavoitteessa 2030 vuoteen mennessä, tulisi suomalaisen keskimääräisten kulutusperusteisten päästöjen laskea yhteen neljäsosaan nykyisestä. Asumisen päästöjä tulee siis vähentää merkittävästi. Kuluttajien mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen on tärkeää tutkia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kerätä tietoa haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuudesta asumisensa ilmastoviisauden edistämisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan asukkaiden toimijuuden mahdollisuuksia ja haasteita sekä sitä, millaisten asioiden asukkaat kokisivat edistävän heidän toimijuuttaan asumisensa ilmastoviisauden edistämiseksi. Lisäksi selvitetään ilmastoviisaan asumisen käsitteen määrittelyä asukkaan näkökulmasta. Asumisen kestävyyden tutkimuksessa keskitytään usein asunnon energiatehokkuuteen tai asukkaiden kulutustottumuksiin. Moni aiempi tutkimus listaa ilmaston kannalta auttavia asumisen toimia, mutta ei ota huomioon asukkaiden näkökulmia. Tässä tutkimuksessa ilmastoviisaan asumisen tutkimuskentälle tuodaan toimijuuden käsite. Sen avulla asukasta ei niinkään tarkastella rationaalisena, päätöksiä tekevänä yksilönä, vaan toimijana, jonka toimijuuden mahdollisuuksia voi edistää tai heikentää moni tekijä. Tämän tutkimuksen aineistoksi on kerätty kymmenen etnografista teemahaastattelua haja-asutusalueiden asukkaiden kanssa eri puolilla Suomea. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastoviisaan asumisen käsite herättää kysymyksiä asukkaissa. Asukkaat liittävät siihen energian ja veden säästämistä, mutta tarkempi määritelmä mietityttää, samoin kuin se mikä olisi viisain tapa toimia asumisen kysymyksissä. Ilmastoasioista puhutaan asukkaiden mielestä ristiriitaisesti ja monet kokevat, että eritoten kaupunkiasuminen vastaan maaseutuasuminen -jako on latautunut keskustelunaihe, jossa haja-asutusalueiden asukkaita syyllistetään monista asioista heidän parhaista pyrkimyksistään huolimatta. Yleisimpinä toimijuutta määrittävinä tekijöinä asukkaat mainitsevat taloudellisen tilanteen sekä motivaatiotekijät. Toiset kuitenkin näkevät taloudellisen tilanteen ilmastoviisautta rajoittavana ja toiset edistävänä tekijänä. Toisaalta rahan puutteen koetaan rajoittavan erilaisten ilmastolle parempien ratkaisujen hankintaa, esimerkiksi aurinkopaneeleita tai ilmanlämpöpumppuja, kun taas toisaalta rahan vähyys koetaan kuluttamista rajoittavana tekijänä positiiviseksi, sillä kuluttaminen lisää päästöjä. Motivaatio samaten koetaan kasvatuksen ja muista välittämisen kautta yhdeksi suurimmaksi ilmastoviisautta edistäväksi tekijäksi, mutta toisaalta mahdollisten asuinkumppaneiden motivointi sekä tiedon hankinta paremmista valinnoista koetaan rajoitteiksi. Toimijuutensa edistämiseksi asukkaat toivovat kaikki ilmastoviisaisiin asumisen ratkaisuihin taloudellista avustusta, joko hintojen laskun, verohelpotusten tai tukien muodossa. Toisena toimijuutta edistävänä tekijänä esiin nousee, että yhteiskunnan tulisi tehdä yksilön ilmastoviisaat valinnat aiempaa helpommiksi, sillä vaikeiden päätösten tekeminen ja epätietoisuus vaikeuttavat niitäkin, jotka yrittävät toimia ilmastoviisaasti. Yleisesti asumisen ilmastoviisaudessa asukkaat tuntuvat keskittyvän asioihin, joihin he eivät pysty itsestään riippumattomista syistä vaikuttamaan, vaikka teoreettisen tutkimuksen valossa jokaisen olisi merkittävämpää keskittyä asioihin, jotka ovat oleellisia juuri nykyisen asumistilanteen puitteissa.

Metsien intensiivinen hoito on johtanut lahopuun määrän vähenemiseen ja sen myötä monien lahopuusta riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Talousmetsien lahopuun määrä on vähentynyt noin kymmenes- jopa sadasosaan luonnonmetsien lahopuun määrästä. Toisin kuin talousmetsien, kaupunkimetsien hoidon tavoitteena ei ole puuntuotos. Hoidon tavoitteena on tarjota ensisijaisesti kaupungin asukkaille virkistyspalveluita ja ylläpitää maisemaa ja kaupunkikuvaa, jolloin metsien hoito on intensiteetiltään kevyttä. Kaupunkimetsistä on myös löydetty harvinaisten ja/tai uhanalaisten lajien esiintymiä ja viime aikoina myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen on kiinnitetty huomiota muun muassa jättämällä enemmän lahopuuta kaupunkimetsiin. Kaupunkimetsien monimuotoisuutta on alettu myös tutkia viime vuosina, mutta tutkimuksia lahopuun määrästä kaupunkimetsissä on vähän. Tämän työn tavoitteena oli selvittää lahopuun määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä Helsingin kaupunkimetsissä. Lahopuun määrää ja laatua tutkittiin maastoinventoinnilla, joka toteutettiin vuonna 2021. Inventoinnissa mitattiin lahopuita kolmenlaisilta koealoilta: kokonaan inventoiduilta metsänhoitokuvioilta, kaistakoealoilta ja linjakoealoilta. Lahopuiden tilavuusmittojen lisäksi niistä kirjattiin tiedot puulajista, puun ilmiasusta sekä puun lahoasteesta. Näin saatiin tietoa määrän lisäksi myös lahopuun laadusta, joka on tärkeä monimuotoisuuden mittari. Tilastollisen analyysin avulla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako metsikön hoitoluokka, ikä, ravinteisuus tai elävän puuston pääpuulaji lahopuun määrään ja laatuun. Maastoinventoinnin tulosten perusteella Helsingin kaupunkimetsissä on lahopuuta keskimäärin 14 m3/ha. Arvometsiksi luokitelluilla metsäkuvioilla oli keskimäärin vähintään kaksinkertainen määrä lahopuuta muiden hoitoluokkien metsiin verrattuna. Sen sijaan kasvupaikan ravinteisuudella tai metsän iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lahopuun määrään. Kuusivaltaisissa metsissä lahopuuta oli enemmän kuin mänty- tai rauduskoivuvaltaisissa metsissä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lahopuun määrä oli suurin alueilla, jotka on monimuotoisuusarvojensa perusteella määritelty arvometsäkohteiksi ja joilla metsien hoito on sen vuoksi jätetty hyvin vähäiseksi. Hoidetuilla metsäalueilla lahopuuta oli vähemmän. Tulos on yhdenmukainen kahden aikaisemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen kanssa. Helsingin kaupunkimetsien lahopuu on laadullisesti monimuotoista: lahopuu koostuu useista eri puulajeista ja lahoasteista. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuina. Suurin osa lahopuusta oli lehtilahopuuta, mutta havupuiden, erityisesti mäntyjen osuus oli suurempi karummilla kasvupaikoilla ja mäntyvaltaisissa metsissä. Lahopuun lajisto mukaili elävän puuston puulajijakaumaa. Lahopuusta suurin osa oli hyvin vähän lahonnutta puuta. Pitkälle lahonnutta puuta oli noin kolmasosa mitatuista lahopuista. Lahopuiden keskiläpimitta oli 20 cm. Puolet mitatuista lahopuista oli läpimitaltaan alle 17 cm eli melko pieniläpimittaisia. Lahopuun määrä Helsingin kaupunkimetsissä on suurempi kuin Suomen talousmetsien keskimääräinen lahopuun määrä. Lahopuu on myös laadullisesti monimuotoisempaa kuin talousmetsissä. Lahopuusta riippuvaisen eliöstön elinolosuhteet voivat olla kaupunkimetsissä paremmat kuin talousmetsissä. Lahopuuta on kuitenkin kaupunkimetsissä vain korkeintaan neljäsosa luonnonmetsien lahopuun määrästä. Määrä on myös riittämätön turvaamaan useimpien lahopuista riippuvaisten lajien selviytymistä. Tutkimusten mukaan lahopuuta tulisi olla boreaalisissa metsissä vähintään 20–30 m3/ha, jotta useimpien lahopuusta riippuvaisten lajien säilyminen voitaisiin turvata. Kaupunkimetsissä on myös yksittäisiä alueita, joilla lahopuun määrä saavuttaa tai jopa ylittää edellä mainitun suosituksen. Näitä kohteita tulisi kuitenkin lisätä ja olemassa olevaa lahopuuta tulisi vaalia ja lisätä myös muilla alueilla. Kaupunkimetsien lahopuumäärää voidaan helposti lisätä jättämällä metsään kaikki luontaisesti syntynyt kuollut puu. Nopeampaa lisäystä tavoitellessa lahopuuta voidaan myös luoda kaatamalla esimerkiksi ikääntyneitä ja vaaralliseksi katsottuja eläviä puita maapuiksi. Kaupunkimetsien lahopuuston hoidossa tulee ottaa huomioon asukkaiden ja metsien käyttäjien turvallisuus ja toisaalta myös maisemalliset tekijät.

Tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää arjen käytäntöjen merkitys ruokahävikin synnyssä ja ennaltaehkäisyssä. Tutkimuksen näkökulmaksi valikoitui kotitaloudet, koska aiempien tutkimusten mukaan kotitaloudet aiheuttavat teollisuusmaissa suurimman osan ruokahävikistä. Lisäksi aiempien tutkimusten mukaan ruokahävikin ekologiset vaikutukset ovat suuremmat ruokaketjun loppupäässä. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi, joista ensimmäisen avulla kartoitettiin, millaisia käytäntöjä kuluttajilla on arjessaan ruokahävikkiin liittyen. Toisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin, minkälaiset käytännöt voisivat auttaa ruokahävikin ennaltaehkäisyssä. Teoriapohjana oli aiempien ruokahävikkitutkimuksen lisäksi suunnitellun käyttäytymisen teoria ja käytäntöjen teoria. Käytäntöjen teoriaa hyödynnetään käyttäytymisen ja sen ristiriitaisuuden selittämisessä, kun taas suunnitellun käyttäytymisen teoria tarjoaa mahdollisuuksia ennustaa käytöstä tietyissä olosuhteissa. Tutkimuksen tutkimusstrategia oli kvalitatiivinen. Tutkimusaineisto koottiin yhdeksän eri kotitalouden edustajan haastatteluista. Haastattelut tehtiin huhti- ja toukokuussa 2022. Kotitalouksien koko, haastateltavien sukupuoli ja ikä sekä asuinpaikka vaihtelivat. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua. Tutkimuksen mukaan kotitalouksien arjen käytännöt ruokahävikkiin liittyen voitiin jakaa tiedostettuihin ja tiedostamattomiin käytäntöihin. Tiedostetut arjen käytännöt olivat hyvin rutiininomaisia, kun taas tiedostamattomat käytännöt liittyivät lähinnä arjen helpottamiseen. Arjen helpottaminen nouseekin keskeisimmäksi tekijäksi myös ruokahävikin vähentämisessä ja ennaltaehkäisyssä, sillä tutkimuksen mukaan juurisyynä kotitalouksille syntyvälle ruokahävikille on rutiinien ja arjen käytäntöjen rikkoutuminen. Tutkimuksen tuloksien avulla saatiin koottua suositukset eri kohderyhmille ruokahävikin ennaltaehkäisyä ajatellen.