Browsing by Issue Date
Now showing items 21-40 of 3025
-
(2023)Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää case-yritys Visma Solutions Oy:n PSA tuotteiden myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koettuja menestystekijöitä sekä haasteita. Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntämällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin yhteensä kuutta case-yrityksen työntekijää. Kolme haastateltavaa työskenteli PSA-tuotteiden myynnissä ja kolme markkinoinnissa. Teemahaastatteluilla haluttiin löytää mahdollisimman syvällistä tietoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön nykytilanteesta, sekä mahdollisia kehityskohteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu aiempien tutkimusten pohjalta yhdistämällä myyntiputki sekä markkinointimix. Tutkielmalle asetetut kaksi tutkimuskysymystä ovat: ”Mitkä ovat myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koetut haasteet?” ja ”Kuinka havaitut haasteet voitaisiin ratkaista?” Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön kehittämisen olevan tärkeää yrityksen kannalta. Tutkimuksen perusteella koetut haasteet liittyvät suurilta osin myynnin ja markkinoinnin väliseen kuiluun, joka on ilmennyt kommunikaation vähyytenä sekä tavoitteina, jotka eivät ole linjassa keskenään. Kuilun koettiin kuitenkin pienentyneen merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja tähän on vaikuttanut suuresti hyvä yhteishenki ja yhteinen halu kehittää yhteistyötä tiiviimmäksi. Yhteistyön kehittämisessä erityisesti esihenkilöillä on suuri vastuu. Kaikki koetut haasteet eivät suoranaisesti liittyneet yhteistyöhön, vaan esimerkiksi puutteet itse tuotteessa sekä kv-markkinat olivat tuottaneet haasteita. Tutkimusten mukaan B2B-myynti tapahtuu nykyään enenevissä määrin sosiaalisen median alustoilla. Myynnin ja markkinoinnin on luonnollisesti oltava siellä missä ostajatkin ovat, mikä pakottaa monet B2B-myyntiorganisaatiot muokkaamaan vanhentuneita toimintatapojaan.
-
(2023)Ilmastonmuutoksen seurauksena ihmiskunta on joutunut pohtimaan monipuolisesti keinoja päästöjen hillitsemiseksi. Useissa tutkimuksissa on todettu, että siirtyminen kasviperäisiin ruokavalioihin on yksi keinoista auttaa ihmiskuntaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen sekä vähentämään ruoantuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia. Samaan aikaan ruokatarjonnan monipuolistuminen on lisännyt kiinnostusta tutkia kuluttajien ruokavalintojen syitä tarkemmin. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää kaurajuoman kulutuskäytäntöä arjessa. Kaurajuoma valikoitui tutkimuksen kohteeksi, sillä se on laajasti tunnettu kasvipohjainen elintarvike. Tutkimuksen teoreettiset vaikutteet tulevat käytäntöjen teoriasta (practice theory, theory of practice), joka keskittyy selittämään käytäntöjen muodostumista arjessa. Tutkimuksessa kartoitetaan teorian vaikutteiden mukaisesti sekä kuluttajien siirtymä- että vakiintumisvaihetta kaurajuoman käyttämiseen. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat: 1) Miten ja miksi kuluttajat kertovat siirtyneensä kaurajuomien kulutuskäytännön harjoittajaksi? 2) Mikä saa kuluttajan pysymään kaurajuomien kulutuskäytännön harjoittajana ja havaitseeko hän jotain ongelmia kaurajuomien käytössä? Tutkielman lähestymistapa oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui puolistrukturoitu haastattelu. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään kuluttajien kaurajuoman käyttöä arjen toiminnoissa. Tutkielman haastatteluihin osallistui seitsemän ihmistä, jotka olivat käyttäneet kaurajuomaa arjessansa. Tutkimustulokset analysointiin teemoittelemalla. Tutkimustulosten perusteella kuluttajat siirtyvät kaurajuoman käyttäjiksi maun sekä ekologisuuden perusteella. Lisäksi siirtymää helpotti, mikäli kaurajuoman käytäntö sopi osaksi arkea. Yhdeksi tärkeimmistä syistä nousi se, että kuluttaja oli kokeillut tuotetta aikaisemmin. Kuluttaja pysyi kaurajuoman kulutuskäytännön harjoittajana pitkälti samoista syistä kuin siirtyi kaurajuoman käyttäjäksi. Kaurajuoman käytön vakiintumiseen vaikuttivat kuitenkin lisäksi tuotteiden säilyvyys sekä toimiminen omassa arjessa. Keskeisimmiksi ongelmiksi käytön vakiintumisessa muodostui, että kuluttajilta puuttui tieto siitä, kuinka kaurajuomaa voidaan hyödyntää ruoanlaitossa ja leivonnassa, jolloin käyttö vaatii enemmän perehtymistä kuin perinteisten maitotuotteiden käyttö. Tämä tutkimuksen tulokset loivat selkeämpää jaottelua siirtymisen ja käytön vakiintumisen syistä, joita ei useinkaan ole eritelty kasvipohjaisten elintarvikkeiden käyttöä koskevissa tutkimuksissa. Näin tutkimustulokset voivat tukea käytännön muodostumisen eri vaiheissa ja näin edistää kaurajuomien käyttöä. Mielenkiintoinen lisätutkimusaihe olisi selvittää, kuinka yleistettäviä tämän tutkimuksen tulokset ovat koskien muita kasvipohjaisia elintarvikkeita.
-
(2023)Among financial institutions, there is a growing concern about risks in their portfolios related to biodiversity, and its closely related affiliate, climate change. Investors are demanding greater transparency and biodiversity management in order to make informed investment decisions in listed equity and to act as responsible shareholders. The aim of this thesis is to explore, from the Nordic pension investor point of view, how the risk related to biodiversity loss is assessed and managed in the financial markets. Following qualitative approach, primary data was collected with 14 semi-structured in-depth interviews of two target groups: pension investors in the Nordic countries and ESG specialists which refers to specialists in sustainable finance or biodiversity related sustainability fields. The results were analyzed using template analysis. The results show that taking biodiversity into consideration in investment processes is constantly evolving and Nordic pension investors are paying close attention to the topic. Among drivers to incorporate biodiversity into investment decision-making, risk management was the most important. ESG specialists' experience of institutional investors' means to influence biodiversity loss mitigation differed from pension investors' perspective. Nordic pension investors are not fully aware of the existing methods for analyzing the risks and impacts of biodiversity loss in their own investment portfolio. However, they are highly motivated to find reliable ways to manage portfolio risks. Integrating biodiversity risks and impacts into the investment process can be challenging due to a lack of investment tools and best practices. Investors are preparing for increasing statutory and voluntary regulation. Both ESG specialists and Nordic pension investors see that lack of comparable, transparent, reliable data is an essential barrier when it comes to listed-equity investments and biodiversity loss mitigation. The data available lacks financial materiality and the impacts of biodiversity loss on the real-world return expectations, and return-risk-profiles are unknown. To solve problems regarding the lack of data in general and especially transparent and comparable data, companies are expected to disclose material nature-related dependencies and impacts, and report associated metrics and targets.
-
(2023)Maaperästä vapautuu hiiltä ilmakehään maatalouden vaikutuksista. Nautojen laiduntaminen voi sitoa hiiltä takaisin maaperään. Laidunnuksen hiilensidonnan määrä riippuu pitkälti laidunnusstrategiasta, eli siitä kuinka kauan ja kuinka iso lauma kerrallaan laiduntaa tiettyä aluetta ja kuinka kauan laidun saa levätä ennen eläinten palaamista takaisin. Suomessa tavanomaisin laidunnusstrategia on intensiivinen, kiertävä lohkosyöttö, jossa laidunlohkolle tulee tyypillisesti viisi syöttökertaa kesän aikana ja syöttökertojen välinen lepoaika on kahdesta viikosta kuukauteen. Tutkimuksen kohteena olevassa, uudessa laidunnusstrategiassa MOB-laidunnuksessa nurmen massa on suuri ja lepoaika on pitkä, tästä syystä syöttökertoja tulee kesän aikana vain kolme. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää, sopiiko MOB-laidunnus suomalaisiin olosuhteisiin ja miten se vaikuttaa laidunalan tarpeeseen ja hiilisyötteeseen nuorkarjalla. Hypoteesina oli, että vaikka MOB-laidunnus lisää laidunalan tarvetta, sekä heikentää laidunnurmen ruokinnallista laatua intensiiviseen lohkosyöttöön verrattuna, se toimii silti hyvin nuorkarjan laidunnuksessa. Lisäksi MOB-laidunnuksen odotettiin parantavan hiilisyötettä peltoon jäävän suuremman kasvustomassan ansiosta. Koe suoritettiin Luonnonvarakeskuksen tutkimusasemalla Maaningalla 29.05.2021-25.08.2021. Koe sisälsi kolme laidunkiertoa tavanomaisilla laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 570 m^2/ruutu) ja kaksi laidunkiertoa MOB-laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 320 m^2/ruutu). 16 hiehoa oli jaettu neljään ryhmään ja ne laidunsivat ruutuja kahdesta neljään päivään, jonka jälkeen hiehot siirrettiin pois ja laidunruudut saivat levätä. Tässä kokeessa keskimääräinen lepoaika tavanomaisessa laidunnuksessa oli intensiiviselle laidunkierrolle ominainen 25 vrk ja MOB-laidunnuksessa matalan intensiteetin laidunkierron mukainen 37 vrk. Lepoajalla hiehot laidunsivat yhtenä ryhmänä ja silloin niillä oli tarjolla kivennäistä, jota ruutusyöttöjen aikaan ei tarjottu. Koealan nurmi oli perustettu seoksella, jossa siemensuhteet olivat 60 % timotei (Phleum pratense L.), 20 % nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja 20 % puna-apila (Trifolium pratense L.). Laidunruuduilta otettiin kasvustonäytteet ennen ja jälkeen jokaista laidunkiertoa. Näytteiden perusteella analysoitiin laidunnurmen rehuarvo sekä arvioitiin hiehojen syömän laidunrehun määrä. Ruuduilta mitattiin laidunkauden päättyessä myös multakorjattu sänkimassa, josta pystyttiin arvioimaan maan pintaan hiilisyötteeksi jäänyt nurmimassa. Ensimmäisen syöttökerran alkaessa tavanomaisten ruutujen alkumassa oli 2755 ja MOB-ruutujen 5344 kg ka/ha. Laidunnusstrategia vaikutti laidunnurmen koostumukseen, tarvittavan laidunalan ja hiilisyötteenä toimivan sänkimassan määrään. MOB-laitumien nurmen sulavuus oli heikompaa kuin tavanomaisilla laitumilla, mutta laidunrehun sulavuus ja kemiallinen koostumus riitti täyttämään nuorkarjan energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) tarpeet. Kuiva-aineena mitattuna MOB-laidunnuksen nurmen hehtaarikohtainen sato oli 11 % pienempi verrattuna tavanomaiseen laidunnukseen. Syönnissä (kg ka/pv/eläin) ei ollut ensimmäisellä syöttökerralla eroa laidunnusstrategioiden välillä (P = 0.67). Toisella syöttökerralla MOB-laidunnuksessa syönti oli numeroarvoisesti suurempi kuin tavanomaisessa laidunnuksessa (5.3 vs. 7.8, P = 0.12). MOB-laidunnuksen jälkeen peltoon jäi nurmimassaa noin 2000 kg ka/ha enemmän kuin tavanomaisen laidunnuksen jälkeen. MOB-laidunnuksessa kasvu ei kärsinyt kuumuudesta ja kuivuudesta tavanomaisen laidunnuksen tapaan. Negatiivisena puolena verratessa tavanomaiseen laidunnukseen MOB-laidunnus lisäsi laskennallisesti 38 % laidunalan tarvetta, joka voi muodostua ongelmaksi laidunalan riittävyyden kannalta ja myös taloudellisesti. Hiilensidonnan näkökulmasta MOB-laidunnus on parempi vaihtoehto tavanomaiseen laidunnukseen verrattaessa, sillä MOB-laidunnuksessa ylilaidunnusta ei päässyt tapahtumaan ja pilalle tallattua nurmea oli selvästi tavanomaista laidunnusta vähemmän. Myös sänkimassaa jäi maahan huomattavasti enemmän hiilisyötteen lähteeksi kuin tavanomaisen laidunnuksen päätteeksi. Tässä tutkimuksessa MOB-laidunnus todettiin toimivaksi vaihtoehdoksi nuorkarjan laitumena.
-
(2023)Maize (Zea mays L.) is cultivated in large scale for various purposes worldwide and maize is also commonly used as roughage for cattle. Due to climate warming and lengthening of the growing season, the cultivation of forage maize has been predicted to increase also in Finland. Maize provides a significantly higher dry matter yield in one harvest in comparison with other annual crops or silage grass. The aim of this master's thesis was to investigate the effect of the nitrogen (N) fertilization rate on the quantity and quality of the forage maize yield. The field trial was conducted in Helsinki during the growing seasons of 2019 and 2020. There were three rates of N fertilization in the experiment (100, 150 and 200 kg N/ha). Increasing the amount of N fertilization increased the crude protein (CP) content of forage maize, but the amount of N fertilization had no effect on the other analyzed quality factors or the yield rate. Nitrogen fertilization and year neither had an interaction on the quantity or quality of the forage maize yield. The fresh yield rate was higher in 2020 than in 2019. The starch and CP contents of the 2019 harvest were higher, and the ash and indigestible neutral detergent fiber (iNDF) contents were lower than in the 2020 harvest. On the other hand, there was no difference in the neutral detergent fiber (NDF) content between the years 2019 and 2020. The higher starch and CP contents and lower ash and iNDF contents of the 2019 forage maize yield compared to the 2020 yield is explained by the higher ear percentage of the 2019 yield (58% vs. 51%). In 2019, the proportion of ears of the dry matter yield was higher. The N fertilization rates for maize permitted by the Nitrates Directive (at most 110–150 N kg/ha) and Yara's recommendation of 140 N kg/ha are sufficient to produce a high forage maize yield under the prevailing growing conditions in Finland. The increase in the rate of N fertilization from the current recommendations cannot be justified by increasing the CP content of forage maize either, because it is not economically viable with N fertilization. The results indicate that it is possible to produce forage maize yield that is good in quality and especially in quantity in southern Finland. Maize silage can be used to replace grass silage in cattle feeding without reducing production, and with improved utilization of nitrogen for production.
-
(2023)Metsäalan toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Metsiin kohdistuu suuria odotuksia uusiutuvien raaka-aineiden lähteenä, luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä sekä hiilinieluna. Metsäalan koulutus näyttäytyykin siksi tulevaisuudessa ehkä tärkeämpänä kuin koskaan. Tulevaisuuden ammattilaisilla on edessään aikamme yksien suurimpien kysymysten ratkaiseminen. Yhteiskunnan muuttuvat odotukset julkishyödykkeille, kuten metsäluonnon monimuotoisuudelle, vaativat metsäalan perinteisten opetusaiheiden ja tapojen kehittymistä uuden tutkimustiedon ja muuttuvien odotusten mukana. Erityisesti ympäristöön liittyvien tieteiden opettamisessa painottuu se, miten luonto toimii. Metsätieteiden kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi konkreettisia maastokäyntejä. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa myös perinteisempiä opetustyylejä on hyvä kehittää ja arvioida niiden toimivuutta uusien innovaatioiden avulla. Tulevaisuudessa etämaastokäynnit voivat toimia opetuksen resurssina esimerkiksi niin, että opiskelijat voivat oppia etänä valitsemassaan sijainnissa digitaalisessa ympäristössä ainakin jonkin osa-alueen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutustutaan etämaastokäynnin toteutukseen sekä opiskelijoiden kokemuksiin toteutetusta etämaastokäynnistä. Tutkimuksessa kartoitetaan opiskelijoiden kokemusten perusteella sitä, miten etämaastokäyntejä tulisi toteuttaa tulevaisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla ja miten opiskelijoiden mielestä etämaastokäyntejä voitaisiin hyödyntää opetuksessa tai työelämässä. Aiempaa tutkimusta aiheesta löytyy niukasti, vaikkakin etämaastokäyntejä on testattu ulkomailla positiivisin tuloksin. Erityisesti ajan ja rahan säästyminen näyttäytyi aiemmissa tutkimuksissa positiiviseksi puoleksi, sen lisäksi että etämaastokäynti mahdollistaa sen, että siihen voi osallistua mistä tahansa ja se on saavutettavissa kaikille. Tulevaisuudessa tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tulevien metsätieteiden etämaastokäyntien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston ja Tapion palvelut Oy:n yhteisen Digitaalisuuden hyödyntäminen maastokäynneissä -hankkeen oppilaitososuudessa. Helsingin yliopiston ja Tapion hankkeessa pilotoitiin ja tutkittiin mahdollisuuksia järjestää maastokäyntejä etäyhteyksin. Hankkeessa tuotetun suoratoistetun etämaastokäynnin pohjalta toteutettiin Helsingin yliopiston Metsäekonomian ja markkinoinnin perusteet -kurssin opiskelijoille nauhoitemuotoinen etämaastokäynti. Etämaastokäynnin jälkeen opiskelijoilta kysyttiin heidän kokemuksiaan käynnistä Microsoft Forms - kyselytyökalulla. Saadut vastaukset, yhteensä 51 kappaletta, analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä hyödyntäen teemoittelua. Opiskelijat kokivat etämaastokäynnin pääosin positiivisena kokemuksena, ja ainakin useimmille jäi ainakin jotain oppeja käyttöön. Selkeästi negatiivisena etämaastokäynnissä näyttäytyi se, että ainakin tässä toteutuksessa opiskelijoiden sosiaalinen aspekti jäi puuttumaan. Lisäksi etämaastokäynnin haasteeksi muodostui videomateriaalin heikko laatu, jonka vuoksi osa koki maaston arvioinnin videolta hankalaksi. Etämaastokäyntien eduiksi opiskelijoiden vastauksissa muodostui se, että niiden avulla säästyy toteutuksen osalta aikaa ja rahaa, ja ne ovat perinteistä maastokäyntiä nopeampi suorittaa. Lisäksi ne ovat olla kaikille osallistujille saavutettavissa. Lisäksi osa opiskelijoista huomioi, että etämaastokäynti säästää myös ympäristöä. Vaikka etämaastokäynneissä on runsaasti kehitettävää, uskovat opiskelijat niillä olevan paikkansa niin opiskeluissa kuin tulevaisuuden työelämässä. Erityisesti opiskelijat kokivat, että etämaastokäynnit voisivat soveltua työelämässä metsänomistajapalveluihin sekä henkilöstön koulutukseen. Yhä lisääntyvän etätyön ja monipaikkaisuuden yhteiskunnassa tarvitsemme uusia etäosallistumisen mahdollisuuksia myös metsäalan opetukseen ja työelämään, johon etämaastokäynnit osaltaan voivat vastata.
-
(2023)Metsien intensiivinen hoito on johtanut lahopuun määrän vähenemiseen ja sen myötä monien lahopuusta riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Talousmetsien lahopuun määrä on vähentynyt noin kymmenes- jopa sadasosaan luonnonmetsien lahopuun määrästä. Toisin kuin talousmetsien, kaupunkimetsien hoidon tavoitteena ei ole puuntuotos. Hoidon tavoitteena on tarjota ensisijaisesti kaupungin asukkaille virkistyspalveluita ja ylläpitää maisemaa ja kaupunkikuvaa, jolloin metsien hoito on intensiteetiltään kevyttä. Kaupunkimetsistä on myös löydetty harvinaisten ja/tai uhanalaisten lajien esiintymiä ja viime aikoina myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen on kiinnitetty huomiota muun muassa jättämällä enemmän lahopuuta kaupunkimetsiin. Kaupunkimetsien monimuotoisuutta on alettu myös tutkia viime vuosina, mutta tutkimuksia lahopuun määrästä kaupunkimetsissä on vähän. Tämän työn tavoitteena oli selvittää lahopuun määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä Helsingin kaupunkimetsissä. Lahopuun määrää ja laatua tutkittiin maastoinventoinnilla, joka toteutettiin vuonna 2021. Inventoinnissa mitattiin lahopuita kolmenlaisilta koealoilta: kokonaan inventoiduilta metsänhoitokuvioilta, kaistakoealoilta ja linjakoealoilta. Lahopuiden tilavuusmittojen lisäksi niistä kirjattiin tiedot puulajista, puun ilmiasusta sekä puun lahoasteesta. Näin saatiin tietoa määrän lisäksi myös lahopuun laadusta, joka on tärkeä monimuotoisuuden mittari. Tilastollisen analyysin avulla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako metsikön hoitoluokka, ikä, ravinteisuus tai elävän puuston pääpuulaji lahopuun määrään ja laatuun. Maastoinventoinnin tulosten perusteella Helsingin kaupunkimetsissä on lahopuuta keskimäärin 14 m3/ha. Arvometsiksi luokitelluilla metsäkuvioilla oli keskimäärin vähintään kaksinkertainen määrä lahopuuta muiden hoitoluokkien metsiin verrattuna. Sen sijaan kasvupaikan ravinteisuudella tai metsän iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lahopuun määrään. Kuusivaltaisissa metsissä lahopuuta oli enemmän kuin mänty- tai rauduskoivuvaltaisissa metsissä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lahopuun määrä oli suurin alueilla, jotka on monimuotoisuusarvojensa perusteella määritelty arvometsäkohteiksi ja joilla metsien hoito on sen vuoksi jätetty hyvin vähäiseksi. Hoidetuilla metsäalueilla lahopuuta oli vähemmän. Tulos on yhdenmukainen kahden aikaisemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen kanssa. Helsingin kaupunkimetsien lahopuu on laadullisesti monimuotoista: lahopuu koostuu useista eri puulajeista ja lahoasteista. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuina. Suurin osa lahopuusta oli lehtilahopuuta, mutta havupuiden, erityisesti mäntyjen osuus oli suurempi karummilla kasvupaikoilla ja mäntyvaltaisissa metsissä. Lahopuun lajisto mukaili elävän puuston puulajijakaumaa. Lahopuusta suurin osa oli hyvin vähän lahonnutta puuta. Pitkälle lahonnutta puuta oli noin kolmasosa mitatuista lahopuista. Lahopuiden keskiläpimitta oli 20 cm. Puolet mitatuista lahopuista oli läpimitaltaan alle 17 cm eli melko pieniläpimittaisia. Lahopuun määrä Helsingin kaupunkimetsissä on suurempi kuin Suomen talousmetsien keskimääräinen lahopuun määrä. Lahopuu on myös laadullisesti monimuotoisempaa kuin talousmetsissä. Lahopuusta riippuvaisen eliöstön elinolosuhteet voivat olla kaupunkimetsissä paremmat kuin talousmetsissä. Lahopuuta on kuitenkin kaupunkimetsissä vain korkeintaan neljäsosa luonnonmetsien lahopuun määrästä. Määrä on myös riittämätön turvaamaan useimpien lahopuista riippuvaisten lajien selviytymistä. Tutkimusten mukaan lahopuuta tulisi olla boreaalisissa metsissä vähintään 20–30 m3/ha, jotta useimpien lahopuusta riippuvaisten lajien säilyminen voitaisiin turvata. Kaupunkimetsissä on myös yksittäisiä alueita, joilla lahopuun määrä saavuttaa tai jopa ylittää edellä mainitun suosituksen. Näitä kohteita tulisi kuitenkin lisätä ja olemassa olevaa lahopuuta tulisi vaalia ja lisätä myös muilla alueilla. Kaupunkimetsien lahopuumäärää voidaan helposti lisätä jättämällä metsään kaikki luontaisesti syntynyt kuollut puu. Nopeampaa lisäystä tavoitellessa lahopuuta voidaan myös luoda kaatamalla esimerkiksi ikääntyneitä ja vaaralliseksi katsottuja eläviä puita maapuiksi. Kaupunkimetsien lahopuuston hoidossa tulee ottaa huomioon asukkaiden ja metsien käyttäjien turvallisuus ja toisaalta myös maisemalliset tekijät.
-
(2023)Puumala orthohantavirus (PUUV) is a single stranded negative sense RNA virus, carried by the bank vole (Myodes glareolus). Like other orthohantaviruses, it does not cause visible symptoms in the host species, but when transmitted to humans, it can cause a mild version of hemorrhagic fever with renal syndrome (HFRS) called nephropathia epidemica (NE). PUUV is the only pathogenic orthohantavirus that is endemic to Finland, where it has a relatively high incidence of approximately 35 in 100 000 inhabitants or 1000 to 3000 diagnosed cases annually. Here we describe a miniaturized immunofluorescence assay (mini-IFA) for measuring antibody response against PUUV from bank vole whole blood and heart samples as well as from patient serum samples. The method outline was based on the work done by Pietiäinen et al., (2022), but it was adapted for the detection of PUUV antibodies. Transfected cells expressing the PUUV structural proteins (N, GPC, Gn and Gc) were used instead of PUUV infected cells, which allowed for performing all steps outside of bio-safety level 3 (BSL3) conditions. This method also enables the simultaneous measurement of IgM, IgA and IgG antibody response from each sample in a more efficient and higher output manner, when compared to traditional immunofluorescence methods. Our results show that the method is effective for testing large amounts of samples for PUUV antibodies and it allows for quick and convenient access to high-quality images that can be used for both detecting interesting targets for future studies, as well as producing a visual archive of the test results.
-
(2023)Microbiology is included in the subject of biology in lower secondary school as part of the National Core Curriculum for Basic Education (POPS). Microbiology teaching has traditionally relied on inquiry-based methods and practical work, where inquiry is highlighted in POPS. In this study, a survey of teachers investigated microbiology teaching and inquiry-based methods in lower secondary school. The study focused on these areas: 1. What groups of microbes are mentioned and in what biological contexts? 2. What methods are used in teaching microbiology? 3. How much are inquiry-based methods used and does the amount vary regionally? 4. What type of inquiry-based teaching is used? and 5. What are the potential limitations in delivering inquiry-based teaching? The data were collected by an online survey for biology teachers in lower secondary schools around Finland and 36 responses were received. The data were analyzed mainly by qualitative content analysis which was supported by quantitative and regional analysis. According to the results, the coverage of microbial diversity is wide in biology teaching but Archea may receive less attention. Microbiology is taught well in many biological contexts but least in the context of evolution and development of life. The teaching methods are diverse, and many different practical activities are carried out. Inquiry-based methods were utilized by 97.2% of teachers and the amount does not vary regionally. Structured inquiry is used the most in microbiology teaching and the majority of the teachers found inquiry-based methods valuable. The amount of inquiry is limited by a lack of time, size and heterogeneity of the student groups, lack of equipment and workspace. The results indicated that the teaching of microbiology in lower secondary school is diverse and inquiry-based methods are common, but limitations were expressed. Solutions in response to these concerns could be, for instance, virtual activities, improved learning materials and more collaboration between universities and schools which is now poor. There are so far no other published studies about this in Finland. In the future, it would be interesting to study further how inquiry-based methods and the teacher’s self-efficacy and own training in these areas affect the outcomes of microbiology education. Such research could then be used to improve teacher education to address the limitations presented in this thesis.
-
(2023)Dead wood is an integral part for forest biodiversity in boreal forests. 5000 (25 %) of Finland’s forest dwelling species depend on decaying dead wood during their life cycle. The loss of dead wood in forest ecosystems has been identified as the number one reason for species endangerment. Conventional dead wood mapping is done by counting and measuring dead wood from field plots or by aerial laser scanning, both of which can be timeand resource consuming. UAV-borne aerial imaging provides cost effective and high spatial and temporal resolution in comparison to conventional aerial imaging and satellite-based imagery. A convolutional neural network (CNN) is a deep learning algorithm that has shown promise in recognizing spatial patterns. The strengths of CNNs are end-to-end learning and transfer learning. CNNs have been used for mapping both standing and downed dead wood. This thesis aims to further investigate the usability of a method based on detecting downed coarse woody debris (CWD) in a coniferous boreal forest from RGB UAV-imagery using a CNN based segmentation approach. CWD was digitized from an orthomosaic created from UAV-imagery. CWD was digitized from 68 square shaped 100 x 100 m virtual plots surrounding 9 m radius circular field plots. The plots were divided into 57 training plots for training the CNN and 11 test plots for evaluating the CNN model performance. The effect of different loss functions and the effect of data augmentation on model segmentation performance was evaluated. The number of digitized and segmented CWD objects were compared to the number of CWD objects from the field plots and the effect of canopy cover and basal area on the detection rate was assessed. The CNN model segmented 324 m ² of CWD from the 11 virtual test plots, from which 469 m ² of CWD had been digitized, resulting in a 69 % segmented-to-digitized CWD ratio. The model with the best performance achieved a precision of 0.722, a recall of 0.500, a Dice-score of 0.591, and an intersection over union (IoU) of 0.42. The sample size of field measured CWD from the field plots was relatively small and neither canopy cover nor basal area was found to have a statistically significant (P = 0.05) effect on CWD detection rate. For the digitized CWD detection rate, canopy cover had a p-value of 0.059 and basal area a p-value of 0.764. For the model segmented CWD detection rate, the p-values were 0.052 and 0.884, respectively.
-
(2023)Alkoholin kulutuksen vähentyessä markkinoille on kasvavissa määrin ilmestynyt alkoholittomia vaihtoehtoja alkoholillisille juomille, joista yleiseen suosioon on noussut alkoholiton olut. Tämän tutkielman tavoite on tuottaa ymmärrystä siitä, millaisiin käyttötilanteisiin alkoholiton olut yliopisto-opiskelijoilla kuuluu ja mitkä arvot ja tekijät motivoivat kulutusta. Alkoholittomaan olueen liittyviä kulutusmotiiveja, käyttötilanteita ja näihin liittyviä kulutusarvoja lähestyttiin laadullisella tutkimuksella teoreettista viitekehystä apuna käyttäen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kulutusarvojen teorian viisi kulutusarvoa toiminnallinen arvo, sosiaalinen arvo, emotionaalinen arvo, episteeminen arvo ja ehdollinen arvo, joita laajennettiin aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa tunnistetuilla motiiveihin, kuluttajakuvaan ja kulutuskontekstiin liittyvillä havainnoilla. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joita varten haastateltiin seitsemää yliopisto-opiskelijaa loppuvuoden 2022 aikana. Haastattelut toteutettiin haastateltavien toiveiden mukaisesti kasvotusten tai etäyhteydellä. Haastateltavien hankkimiseksi toteutettiin lomakekysely, jota jaettiin yliopiston sähköpostilistalla sekä olemalla suoraan yhteydessä yliopisto-opiskelijoihin. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissä aineisto luokiteltiin kulutusarvojen teorian mukaan viiteen yläluokkaan sekä aineiston perusteella muodostuneisiin alaluokkiin. Tutkimuksessa havaittiin yliopisto-opiskelijoiden alkoholittoman oluen kulutuksen olevan erityisesti toiminnallisten ja episteemisten arvojen motivoimaa erilaisissa kulutustilanteissa. Toiminnallisen arvon terveydelliset ja hyvinvointiin liittyvät tekijät ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät sekä episteemisen arvon oppimiseen, mielenkiintoon ja kokeilunhaluun vaikuttavat tekijät motivoivat alkoholittoman oluen valintaa etenkin kulutuskonteksteissa kotona, ruokailun yhteydessä sekä saunoessa. Näissä tilanteissa alkoholillisen oluen korvaaminen alkoholittomalla koettiin helppona ja hyvänä vaihtoehtona. Sosiaaliset, emotionaaliset ja ehdolliset arvot motivoivat voimakkaammin alkoholillisen oluen kulutusta, joka liitettiin etenkin tilanteisiin kuten opiskelijatapahtumat ja juhliminen. Alkoholillisen oluen korvaaminen näissä tilanteissa koettiin haasteellisena muun muassa subjektiivisten normien, kulttuurin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden seurauksena. Tulevaisuuden kannalta tutkimuksen havainnot voivat antaa viitteitä sille, mihin alkoholittoman oluen kulutus suuntautuu sekä mitä asioita painottamalla alkoholittoman oluen kulutusta voidaan tulevaisuudessa motivoida.
-
(2023)Membrane-bound pyrophosphatases (M-PPases) catalyse the reversible hydrolysis of pyrophosphate into two inorganic phosphate molecules. This hydrolysis is coupled to the transport of protons and/or sodium ions across the biological membrane, generating an electrochemical gradient, which can be utilized by the host organism as an energy source under different stress conditions. The essential physiological roles of M-PPases in agriculturally relevant plants and various human pathogens, such as Bacteroides fragilis, Plasmodium falciparum, Toxoplasma gondii, and Trypanosoma brucei, make them an important research area. Despite the biochemical studies conducted with several M-PPases and structural characterization of Thermotoga maritima and Vigna radiata M-PPases, there remain several questions regarding the biochemistry and catalytic mechanism of M-PPases, one being the basis of K+ dependence. Mutational studies have suggested that a single residue at position 495 is the sole determinant of K+ dependence in M-PPases. In K+-dependent M-PPases this residue is an alanine and a K+ ion binding in close proximity of it, has been shown of having stimulatory effect on K+- dependent M-PPases by increasing the maximal rate of pyrophosphate hydrolysis. In K+-independent M-PPases, a lysine residue resides at 495 position, where the ε-NH3+ group of the lysine residue has been suggested, based on structural modelling and AlaàLys (A495K) mutational studies, to structurally and functionally mimic the activating function of K+ in K+-dependent M-PPases. In order to provide structural basis to this, in this study, a M-PPase belonging to a hyperthermophilic deep- sea bacterium T. maritima containing a single A495K point mutation was expressed in Saccharomyces cerevisiae, solubilized using the high-temperature (“Hot-solve”) method, purified with metal affinity chromatography and structurally characterized using X-ray crystallography. As suggested, the ε-NH3+ group of the introduced lysine was shown to occupy the same space and form the same interactions at the active site as the K+ ion in K+-dependent M-PPases. However, these structural findings were in contradiction with the conducted hydrolytic activity assay which showed that the A495K mutation, besides abolishing K+ dependence, significantly reduced the overall activity compared to the wild type by ~2-10-fold, depending on the K+ concentration. These findings suggest that additional factor(s) besides the 495 residue determine the K+ dependence in M-PPases.
-
(2023)Mikromuovit ovat alle 5 millimetrin kokoisia partikkeleita ja niitä on löydetty kaikkialta elinympäristöstämme. Mikromuovien esiintyminen eri ekosysteemeissä lisää huolta niiden päätymisestä elintarvikkeisiin ja ihmiselimistöön. Elintarvikkeiden mikromuovitutkimukselle ei ole standardeja, mikä on johtanut eri tutkimusmenetelmien yhdistelyyn. Kompleksiset elintarvikematriisit asettavat haasteita analyyttisten menetelmien toimivuudelle, jotka ovat pääosin perustuneet näytteen suodatukseen. Tutkielman tavoitteena oli tutkia hanavettä ja mehutuotteita, sekä niiden mahdollisesti sisältämiä mikromuoveja. Näytteitä saatiin kolmelta eri yritykseltä, kolmesta eri pisteestä; hanavesi- ja prosessinäyte, sekä pakattu tuote. Mehunäytteet esikäsiteltiin vetyperoksidilla ja näytteet suodatettiin. Suodokset mikroskopoitiin ja kiinnostavat löydetyt partikkelit analysoitiin Time-Gate Raman-spektroskoopilla. Tutkielma tarjoaa lisätietoa hanaveden ja mehutuotteiden mikromuovipitoisuuksista, sekä mikromuovitutkimukseen käytettävistä menetelmistä ja niiden toimivuudesta. Vetyperoksidin havaittiin toimivan hyvin mehujen valkaisussa, mutta se ei vaikuttanut tarpeeksi tehokkaasti näytteiden rakenteeseen. Kaikkien näytteiden suodatus ei täten onnistunut. Kaikista onnistuneista suodoksista löydettiin mikroskopoimalla kiinnostavia partikkeleita. Suurin osa löydetyistä partikkeleista oli alle 1 mikrometrin kokoisia. Myös nollanäytteistä ja vetyperoksidista löydettiin partikkeleita, mikä kertoo kontaminaatioiden estämisen haasteellisuudesta mikromuovitutkimuksessa. Partikkelien koostumusta analysoitiin Time-Gate Raman spektroskoopilla. Haasteeksi muodostui partikkelien pieni koko ja suodattimen vahva spektri, joka osittain peitti alleen partikkelien spektrin. Spektreistä tunnistettiin kuitenkin muutama mikromuovi. Kaikki tässä tutkielmassa esitetyt käsittelyt ja analyysimenetelmät sopivat tietyin muutoksin mikromuovitutkimukseen, kun tutkittavan näytteen rakenne tunnetaan.
-
(2023)Erilaiset mausteseokset ovat lihavalmisteiden erityinen sekä tärkeä osa. Mausteseokset sisältävät myös erilaisia allergeeneja ja yliherkkyysreaktioita aiheuttavia ainesosia. Allergeenien hallintaongelmat elintarvikkeen valmistuksessa voidaan useimmiten välttää noudattamalla hyviä tuotantotapoja tuotannossa. Tästä syystä mausteseoksia käyttävät asiakkaat ovat tulleet vaativiksi käytettävien valmistusaineiden suhteen, ja niihin onkin kohdistuneet kovat odotukset ja vaatimukset. Elintarvikkeen valmistusaineina käytettäviä allergeenisiä komponentteja varten on myös olemassa velvoittavia säädöksiä ja viranomaisohjeita. Tahattomasti kontaminaation kautta tuotteeseen joutuvista allergeeneista ei ole selkeitä ilmoitusohjeita pakkausmerkintöjä varten. Ruoka-allergiat ovat ympäri maailman kasvava kansanterveysrasite, jonka esiintyvyydestä on vaihtelevia tietoja. Kasvun taustalla katsotaan olevan sietokyvyn heikentyminen allergeeneja vastaan, mikä johtuu heikentyneestä luontaisesta immuniteetista. Tähän on vaikuttanut mahdollisesti kaupungistuminen ja parantunut elinympäristön hygieniataso. Aikuisväestössä ruoka-allergiaa esiintyy 1–6 prosentilla ja varhaislapsuudessa 4–8 prosentilla lapsista. Yli 90 prosenttia ruoka-allergioista johtuu lehmänmaidosta, vehnästä, kananmunasta, soijasta, pähkinöistä sekä kalasta ja äyriäisistä. Allergeenit aiheuttavat elimistössä immunologisen reaktion, ja oireet voivat olla nopeita IgE-välitteisiä oireita, mikä voi johtaa jopa hengenvaaralliseen anafylaksiaan. Oireet voivat olla myös lievempiä, kuten herkistymistä tietystä ainesosasta eli intoleranssia aiheuttavia, ei IgE-välitteisiä reaktioita. Työssä tarkoituksena oli löytää mausteseoksia valmistavalle toimeksiantajayritykselle tuotantoa ohjaavat maksimaaliset raja-arvot allergeeneille. Raja-arvojen taustalla olivat eurooppalaisen asiantuntijaraadin laatimat VITAL-arvot sekä altistumisen määrä tuotteen annostuksen kautta. Materiaalina työssä oli yrityksen näytteidenotosta kertynyt aineisto. Toisena tavoitteena oli selvittää allergeenien hallinnan kannalta kriittiset pisteet mausteseosten valmistuksessa.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastelen maatilayrittäjyyttä strategisen johtamisen näkökulmasta resurssipohjaista teoriaa soveltaen. Tutkimuksen kohteena on naispuoliset maatilayrittäjät. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu teoriaan yrityksen hallinnollisista ja tuotannollisista resursseista, joita hyödyntämällä yritys tuottaa tuotteita ja palveluita, joista seuraa yrityksen taloudellinen suorituskyky. Taloudellisen suorituskyvyn lisäksi yritys voi saavuttaa markkinoilla kilpailuedun, mikäli se resurssiensa ja strategiansa avulla täyttää VRIS –kehikon edellytykset. Kehikon mukaan yrityksen resurssien yhdessä tulee olla arvokkaita, harvinaisia, jäljittelemättömiä sekä muilla ei tulisi olla vastaavia substituutteja resursseille. Tutkielman tavoite on vastata tutkimuskysymyksiin siitä, minkälaisia strategisia tavoitteita, vahvuuksia, voimavaroja, heikkouksia ja esteitä naisviljelijöillä on. Lisäksi luon haastattelujen pohjalta katsauksen siihen, minkälainen haastateltujen naisviljelijöiden toimintaympäristö on ja minkälaisena he kokevat maatilayrittämisen. Tutkielmassa naisviljelijää käytetään synonyyminä naismaatilayrittäjälle, joka on tilan ensisijainen viljelijä. Euroopan unionin maatiloista noin 29 prosenttia on naisten johtamia. Vaikka Euroopan unionin mittakaavassa suomalaisten naisviljelijöiden osuus kaikista viljelijöistä on verrattain pieni, on naisviljelijöiden suhteellinen määrä ollut viime vuosina kasvussa. Suomessa naisviljelijät ovat keskimäärin nuorempia ja määrällisesti heidän tyypillisimpiä maatilatyyppejänsä ovat yleinen peltoviljely, erikois-, vilja-, öljy- ja valkuaiskasvit sekä lypsykarjatalous. Suhteellisesti naismaatilayrittäjien yleisimpiä maatilatyyppejä ovat lampaat, vuohet ja muu laidunkarja ja puutarhatalous sisätiloissa. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ohjelman uudistuksessa (CAP27) sukupuolten välinen tasa-arvo on nostettu ensimmäistä kertaa yhdeksi osaksi sen keskeisimpiä uudistuksia. Ohjelman tavoitteena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa lisäämällä naisten osallistumista maatalouteen. Tutkielman tutkimusmenetelmä on laadullinen tutkimus ja aineiston hankintamenetelmä oli viiden valikoidun naisviljelijän puolistrukturoidut haastattelut etänä Teams -sovelluksessa. Tutkimuksen lähestymistapa oli deduktiivinen, tutkimuksen lähtökohtana oli resurssipohjainen teoria, jota lähestyttiin empiirisen analyysin kautta. Haastateltujen yrittäjien strategisten tavoitteiden taustalla oli useimmiten taloudelliset motiivit, kuten kannattavuuden parantaminen tai liikevaihdon kasvattaminen. Naisviljelijöiden arvoja heijastavia strategisia tavoitteita ovat tilan jatkuvuuden turvaaminen yli sukupolvien sekä maaseudun, ympäristön ja kotimaisen ruoantuotannon arvostaminen. Haastateltujen yrittäjien tuotannollisia resursseja ovat hyvä kone- ja rakennuskanta, isot ja/tai lähellä sijaitsevat peltolohkot, luotettavat työntekijät, varastointikapasiteetti ja maatilan sijainti. Yrittäjien aineettomia resursseja ovat laajat ammatilliset tukiverkostot, koulutustausta, motivaatio, innovatiivisuus, optimistinen asenne, stressinsietokyky ja dynaamisuus. Resurssit, joita haastatellut maaseutuyrittäjät halusivat kehittää, olivat kokemuksen mukana tuomat ammattitiedot- ja taidot, työn organisointitaidot, stressinsietokyky sekä tehdä kyky pitkän tähtäimen strategisia suunnitelmia ja päätöksiä.
-
(2023)Euroopan Unioni (EU) on asettanut ilmastotavoitteekseen leikata kokonaiskasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 1990 vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 %. Vuonna 2020 kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä oli onnistuttu leikkaamaan noin 30 % vuoteen 1990 verrattuna. EU:n maataloussektori, joka tuottaa noin 12 % EU:n kokonaispäästöistä, ei ole onnistunut leikkaamaan päästöjään yhtä tehokkaasti ja sen tulisi tehostaa ilmastotoimiaan tukeakseen EU:n yhteistä päästövähennystavoitetta. Maataloussektorin ilmastotoimia ohjaava yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei ole pystynyt vastaamaan asetettuihin haasteisiin, ja tarve tehokkaammille ilmastotoimille on merkittävä. Tällaisia toimia tutkitaan osana Baltic Sea Action Groupia toimivassa Carbon Action-yhteistyössä. Yhteistyön tavoitteena on tutkia kestäviä ja kannattavia keinoja maatalouteen, joita viljelijöiden olisi mielekästä toteuttaa. Osana tätä yhteistyötä toimiva TWINWIN-hanke tutkii luonnon monimuotoisuuden vaikutusta pellon hiilensidontaan. Monimuotoisuutta toteutetaan peltokokeessa ohran kanssa viljeltävillä kahdeksalla eri aluskasvilla, joilla monimuotoisuutta toteutetaan neljällä eri tasolla. Saatuja tuloksia verrataan kasvustoon, jossa ohra kasvaa ilman aluskasveja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hankkeessa käytettyjen aluskasvien taloudellisia vaikutuksia. Maataloudessa tilatasolla yhtenä merkittävänä päätöksentekoon vaikuttavana tekijänä on toiminnasta saatava mahdollinen taloudellinen hyöty. Aluskasvien houkuttelevuutta peilataan niiden taloudellisiin vaikutuksiin. Aluskasvien taloudellisia vaikutuksia tutkitaan suorien taloudellisten vaikutusten, maaperän tuottokyvyn sekä maaperän hiilivaraston muutosten kautta. Työn aineistona on TWINWIN-hankkeessa kerättyä aineistoa vuosilta 2019–2021. Tutkielman tuloksista selvisi, että aluskasveilla voidaan saavuttaa sekä positiivisia, että negatiivisia taloudellisia vaikutuksia verrattuna ohrakasvustoon ilman aluskasvia. Vaikka tuloksia voidaan pitää lyhyen tarkastelujakson vuoksi lähinnä suuntaa antavina, kävi selkeästi ilmi, miten iso merkitys oikean aluskasvin valinnalla on taloudellisiin vaikutuksiin. Lisäksi todettiin, että vähintään yhtä tärkeässä roolissa on pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja jatkuva aluskasvien käyttö osana viljelykiertoa. Aluskasvien käytöstä saatavat hyödyt näkyvät vasta pidemmällä aikajänteellä taloudellisessa tuloksessa. Aluskasveissa on eittämättä paljon potentiaalia hyödynnettäväksi niin ilmastotoimien, kuin viljelijöiden kannalta. Positiiviset taloudelliset vaikutukset toimivat tehokkaana kannustimena ilmastotoimien tekemiselle. Aluskasveista saatavien taloudellisten hyötyjen todentaminen helposti omaksuttavaan muotoon vaikuttamistyön kautta, on tässä suhteessa erittäin suuressa roolissa.
-
(2023)Metsiin ja metsien käyttöön kohdistuu yhteiskunnassa monenlaisia odotuksia, jotka osittain saattavat jopa kilpailla toistensa kanssa. Metsäpolitiikassa asetetaan tavoitteita monipuolisesta, aktiivisesta ja tavoitteellisesta metsien käytöstä. Suomessa yksityismetsänomistajat muodostavat suurimman yksittäisen metsänomistajaryhmän ja heidän päätöksensä ja toimintansa vaikuttavat oleellisesti metsien käyttöön. Toiselle metsänomistus voi olla liiketoimintaa, kun toiselle se on taas lähempänä omaisuudenhallintaa. Joka tapauksessa metsä on osa omistajansa varallisuutta ja taloutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset taustapiirteet vaikuttavat metsänomistajien käyttämiin kannattavuuden arviointitapoihin, ja onko löydettävissä sellaisia tekijöitä joihin vaikuttamalla voitaisiin tukea yritysmäisen yksityismetsätalouden toimintaedellytyksiä. Metsänomistuksen yritysmäinen toiminta voi liittyä muuhunkin kuin puunmyyntiin, ja tutkielmassa selvitetään lisäksi, miten metsänomistajien kannattavuusnäkemykset vaikuttavat kiinnostukseen myydä hiilensidontaa tai luontoarvoja metsistään. Tutkimuksessa hyödynnetään Metsänomistaja 2020 -tutkimushankkeen aineistoa. Käytetty aineisto tulee kyselyn perusosan lisäksi osaotoksesta, joka käsitteli muun muassa metsätalouden kannattavuutta, metsien tuottamia hyötyjä ja ekosysteemipalveluita. Tutkimuksessa käytetään logistista regressiota, jonka avulla tutkitaan miten selittävinä muuttujina käytetyt metsänomistajien ja heidän tilojensa taustapiirteet selittivät kannattavuuden eri arviointitapojen käyttöä. Multinomiaalista logistista regressiota käytetään apuna selvitettäessä, miten metsänomistajien kannattavuusnäkemykset vaikuttavat heidän kiinnostukseensa tuottaa ja myydä ekosysteemipalveluita. Tulosten perusteella metsätalouden kannattavuuden arviointitapojen käytön vetoa kasvattavissa taustapiirteissä on metsänomistajan aktiivisuuteen ja metsäpalveluiden käyttöön viittaavia tekijöitä. Toisaalta myös miessukupuoli, korkeampi koulutus, ammattiasema palkansaajana tai yrittäjänä, korkeampi tulotaso, sekä metsäammattilaisen oma-aloitteinen yhteydenotto metsänomistajaan kasvattavat vetoa arvioida kannattavuutta jollain mittarilla. Tulosten mukaan kannattavuutta tarkkailevilla metsänomistajilla on myös kohonnut veto olla kiinnostunut ekosysteemipalveluiden myynnistä verrattuna kannattavuutta tarkkailemattomiin metsänomistajiin. Myös käytettyjen kannattavuusmittareiden lukumäärä kasvattaa vetoa olla kiinnostunut ekosysteemipalveluiden myynnistä. Metsätaloudellisesti aktiiviset metsänomistajat vaikuttavat siis ajattelevan laajemmin metsänsä ansaintamahdollisuuksista. Jatkossa yksityismetsänomistajien kannattavuustutkimuksissa olisi tarpeen syventää tarkastelua metsätalouden kannattavuuden arvioinnin ja erilaisten metsäpalveluiden käytön suhteesta. Tämä vahvistaisi johtopäätöksiä metsäpalveluiden käytön yhteydestä metsätalouden kannattavuuden arviointitapoihin ja niiden merkityksestä yritysmäisen metsätalouden lisäämisessä.
-
(2023)Maisterintutkielman toimeksiantajana toimi Metsäteho Oy. Tarve metsäalan työturvallisuuskulttuurin tutkimukseen syntyi, kun Metsäteho toteutti metsäalan tapaturmatilastoihin liittyvän raportin. Suomessa metsäalan työturvallisuuskulttuurin kartoitusta ei ollut aikaisemmin tehty ja koska kulttuurin ja ihmisten asenteiden tiedetään vaikuttavan sattuvien tapaturmien määrään ja organisaatioissa tehdyn turvallisuustyön vaikuttavuuteen, ryhdyttiin toteuttamaan kyselytutkimusta työturvallisuuskulttuurista. Tavoitteena oli selvittää, millainen on puuhuollon parissa työskentelevien ihmisten työturvallisuuskulttuuri ja millaisia työturvallisuushaasteita henkilöstö koki alalla olevan tutkimushetkellä. Tavoitteen pohjalta syntyi kaksi tutkimuskysymystä. Tutkimuksessa selvitettiin millä tasolla kunkin ammattiryhmän turvallisuuskulttuuri on. Lisäksi selvitettiin mitkä asiat koettiin uhaksi turvallisuudelle ja millaisia keinoja vastaajat näkivät tilanteen parantamiseksi olevan. Kysely sisälsi vastaajan perustietojen lisäksi Likert-asteikollisia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä, sitoutumista mittaavia arviointiasteikollisia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely toteutettiin sähköisenä verkkolomakkeena, joka jaettiin Metsätehon osakasyhtiöihin ja heidän kauttaan yhtiöiden työmailla työskenteleville yrittäjille ja heidän henkilöstölleen. Kerätty aineisto anonymisoitiin eikä vastaajan työnantajaa voinut vastausten perusteella tunnistaa. Kyselyyn vastasi 2146 metsäalalla työskentelevää. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin määrittelemällä eri ammattiryhmien sijoittuminen turvallisuuskulttuurin tasoa kuvaavalle Bradleyn käyrälle. Bradleyn käyrän teorian mukaan, mitä korkeammalla tasolla turvallisuuskulttuuri on, sitä vähemmän työtapaturmia työyhteisössä sattuu. Käyrä koostuu neljästä tasosta siten, että mitä vahvempaa turvallisuuskulttuuria ammattiryhmän vastaukset ilmensivät, sitä korkeammalle tasolle ammattiryhmä sijoittui. Ammattiryhmät sijoitettiin käyrälle pisteyttämällä ammatti-ryhmät kuhunkin kysymykseen saatujen vastausten ammattiryhmäkohtaisten keskiarvojen avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaukset avoimien kysymysten analyysin avulla. Saadut vastaukset kategorisoitiin ja vastausten jakauman perusteella selvitettiin mitkä asiat koettiin turvallisuutta uhkaaviksi ja mitä keinoja turvallisuuden parantamiseksi olisi. Tutkimuksessa mukana olleista ammattiryhmistä Bradleyn käyrälle korkeimmalle sijoittuivat terminaalityöntekijät ja puutavara-autoyrittäjät. Heikoiten sijoittuivat metsäkoneen- ja puutavara-autonkuljettajat. Keskiarvoisesti kyselyyn vastanneet sijoittuivat käyrän tasolle kolme eli metsäalan turvallisuuskulttuuri oli itsenäisellä tasolla. Suurimpana uhkana turvallisuudelle koettiin kiire ja huolimattomuus. Tärkeimpänä keinona oman työturvallisuuden parantamiseksi nähtiin keskittyminen ja ennakointi. Muilta ihmisiltä toivottiin huolellisuutta, ohjeiden noudattamista ja sitoutumista turvallisuusasioihin. Tulosten perusteella erityisesti metsäalalla itsenäistä työtä yksin tekevien turvallisuuskulttuurin kehittymiseen on syytä kiinnittää huomiota. Jotta metsäalan työturvallisuuskulttuuri saavuttaisi yhteisöllisen tason, tulisi alalla työskentelevien kokea voimakkaammin vastuuta myös muiden turvallisuudesta. Lisäksi kiireen taustalla olevia tekijöitä tulisi selvittää ja vähentää koko alan kattavasti.
-
(2023)The seeds of faba bean (Vicia faba L.) contain volatile and non-volatile off-flavour compounds which are perceived as beany flavour, bitter taste, or astringent sensation, and which can impair the acceptability and liking of faba bean. The aim of this study was to investigate how hydrocolloids added to faba bean protein concentrate (FPC) affect its bitterness. The hypothesis was that the bitterness of FPC was significantly suppressed by the added hydrocolloids. A sensory evaluation study was conducted for six slurry samples that contained 25 % (w/w) FPC in water and of which five samples contained also one of the following ingredients selected based on preliminary tests: carboxymethyl cellulose, wheat starch, guar gum, NaCl, or sucrose. A trained panel (n = 10) assessed the bitterness and thickness of the samples on a line scale (from 0 = “not at all bitter/thick” to 10 = “very bitter/thick”) in three independent sessions. Additionally, the viscosities and pH of the samples were measured to study the possible changes that occurred during storage of the samples. Only a slight difference was found in the bitterness of the samples. The wheat starch sample was assessed as the least bitter and the thickest in mouth, and it was also the most viscous sample. However, these results need to be looked at critically as the viscosities of the samples decreased during the three-day storage, and as the panelists did not agree on the bitterness ratings of the samples. Hence, further research is needed to better understand the significance of hydrocolloids in masking the bitterness of faba bean.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan digitaalisen myynnin ja ihmisen välistä suhdetta B2B-palveluiden myynnissä. Tutkimus antaa vastauksen siihen, mitä B2B-palveluiden myynnissä on kannattava lähteä digitalisoimaan ja mikä on ihmisen merkitys prosessissa. Teoreettisena viitekehyksenä on liiketoimintapäättäjien ostoprosessi B2B-asiantuntijapalveluiden myynnissä digitaalisella aikakaudella. Tutkimus on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena. Haastattelut pidettiin vuoden 2022 loppupuolella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 11 suomalaista liiketoimintapäättäjää. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että B2B-myyntiprosessia ei voida kokonaan digitalisoida asiantuntijapalveluiden myynnissä. Digitaalisella myynnillä ja markkinoinnilla on kuitenkin keskeinen rooli ostoprosessin alkupäässä potentiaalisten asiakkaiden houkuttelemisessa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita ostamaan täysin verkon yli keskustelematta myyntiorganisaation edustajien kanssa. Myyjillä ja ihmisillä nähdäänkin aivan olennainen rooli prosessin loppuun saattamisessa. Asiantuntijapalvelut ovat usein kompleksisia ja räätälöintiä edellyttäviä kokonaisuuksia. Ostajat eivät aina itsekään tiedä mitä palveluita he tarvitsevat tarpeensa tyydyttämiseksi. Myyjien rooli onkin ennen kaikkea rakentaa luottamusta ymmärtämällä asiakasta ja tarjota oikeita ratkaisuita kulloiseenkin asiakastarpeeseen. Ostajien päätöksenteossa pehmeillä arvoilla, kuten tunteilla, ihmisten välisillä henkilökemioilla ja myyjän osoittamalla vaivannäöllä on merkittävä vaikutus lopputulokseen. Näihin vastaaminen on hyvin vaikeaa täysin digitaalisessa prosessissa. Vaikka ihmisten välinen vuorovaikutus nähdäänkin kriittiseksi osaksi ostoprosessia, voidaan digitaalisia palvelualustoja hyödyntämällä ja verkon yli toimimalla luoda arvoa ja päästä ostajien tarpeita tyydyttävään lopputulokseen.
Now showing items 21-40 of 3025