Browsing by Issue Date

Suomalaisilla on Pohjoismaiden suurin ekologinen jalanjälki ja päästöt per henkilö ovat yhdeksänneksi suurimmat koko maailmassa. Kotitalouksien kulutusperusteisista päästöistä noin 25 % liittyy asumiseen. Jotta pysyttäisiin 1,5 asteen ilmaston lämpenemistavoitteessa 2030 vuoteen mennessä, tulisi suomalaisen keskimääräisten kulutusperusteisten päästöjen laskea yhteen neljäsosaan nykyisestä. Asumisen päästöjä tulee siis vähentää merkittävästi. Kuluttajien mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen on tärkeää tutkia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kerätä tietoa haja-asutusalueiden asukkaiden toimijuudesta asumisensa ilmastoviisauden edistämisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan asukkaiden toimijuuden mahdollisuuksia ja haasteita sekä sitä, millaisten asioiden asukkaat kokisivat edistävän heidän toimijuuttaan asumisensa ilmastoviisauden edistämiseksi. Lisäksi selvitetään ilmastoviisaan asumisen käsitteen määrittelyä asukkaan näkökulmasta. Asumisen kestävyyden tutkimuksessa keskitytään usein asunnon energiatehokkuuteen tai asukkaiden kulutustottumuksiin. Moni aiempi tutkimus listaa ilmaston kannalta auttavia asumisen toimia, mutta ei ota huomioon asukkaiden näkökulmia. Tässä tutkimuksessa ilmastoviisaan asumisen tutkimuskentälle tuodaan toimijuuden käsite. Sen avulla asukasta ei niinkään tarkastella rationaalisena, päätöksiä tekevänä yksilönä, vaan toimijana, jonka toimijuuden mahdollisuuksia voi edistää tai heikentää moni tekijä. Tämän tutkimuksen aineistoksi on kerätty kymmenen etnografista teemahaastattelua haja-asutusalueiden asukkaiden kanssa eri puolilla Suomea. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ilmastoviisaan asumisen käsite herättää kysymyksiä asukkaissa. Asukkaat liittävät siihen energian ja veden säästämistä, mutta tarkempi määritelmä mietityttää, samoin kuin se mikä olisi viisain tapa toimia asumisen kysymyksissä. Ilmastoasioista puhutaan asukkaiden mielestä ristiriitaisesti ja monet kokevat, että eritoten kaupunkiasuminen vastaan maaseutuasuminen -jako on latautunut keskustelunaihe, jossa haja-asutusalueiden asukkaita syyllistetään monista asioista heidän parhaista pyrkimyksistään huolimatta. Yleisimpinä toimijuutta määrittävinä tekijöinä asukkaat mainitsevat taloudellisen tilanteen sekä motivaatiotekijät. Toiset kuitenkin näkevät taloudellisen tilanteen ilmastoviisautta rajoittavana ja toiset edistävänä tekijänä. Toisaalta rahan puutteen koetaan rajoittavan erilaisten ilmastolle parempien ratkaisujen hankintaa, esimerkiksi aurinkopaneeleita tai ilmanlämpöpumppuja, kun taas toisaalta rahan vähyys koetaan kuluttamista rajoittavana tekijänä positiiviseksi, sillä kuluttaminen lisää päästöjä. Motivaatio samaten koetaan kasvatuksen ja muista välittämisen kautta yhdeksi suurimmaksi ilmastoviisautta edistäväksi tekijäksi, mutta toisaalta mahdollisten asuinkumppaneiden motivointi sekä tiedon hankinta paremmista valinnoista koetaan rajoitteiksi. Toimijuutensa edistämiseksi asukkaat toivovat kaikki ilmastoviisaisiin asumisen ratkaisuihin taloudellista avustusta, joko hintojen laskun, verohelpotusten tai tukien muodossa. Toisena toimijuutta edistävänä tekijänä esiin nousee, että yhteiskunnan tulisi tehdä yksilön ilmastoviisaat valinnat aiempaa helpommiksi, sillä vaikeiden päätösten tekeminen ja epätietoisuus vaikeuttavat niitäkin, jotka yrittävät toimia ilmastoviisaasti. Yleisesti asumisen ilmastoviisaudessa asukkaat tuntuvat keskittyvän asioihin, joihin he eivät pysty itsestään riippumattomista syistä vaikuttamaan, vaikka teoreettisen tutkimuksen valossa jokaisen olisi merkittävämpää keskittyä asioihin, jotka ovat oleellisia juuri nykyisen asumistilanteen puitteissa.

The seeds of faba bean (Vicia faba L.) contain volatile and non-volatile off-flavour compounds which are perceived as beany flavour, bitter taste, or astringent sensation, and which can impair the acceptability and liking of faba bean. The aim of this study was to investigate how hydrocolloids added to faba bean protein concentrate (FPC) affect its bitterness. The hypothesis was that the bitterness of FPC was significantly suppressed by the added hydrocolloids. A sensory evaluation study was conducted for six slurry samples that contained 25 % (w/w) FPC in water and of which five samples contained also one of the following ingredients selected based on preliminary tests: carboxymethyl cellulose, wheat starch, guar gum, NaCl, or sucrose. A trained panel (n = 10) assessed the bitterness and thickness of the samples on a line scale (from 0 = “not at all bitter/thick” to 10 = “very bitter/thick”) in three independent sessions. Additionally, the viscosities and pH of the samples were measured to study the possible changes that occurred during storage of the samples. Only a slight difference was found in the bitterness of the samples. The wheat starch sample was assessed as the least bitter and the thickest in mouth, and it was also the most viscous sample. However, these results need to be looked at critically as the viscosities of the samples decreased during the three-day storage, and as the panelists did not agree on the bitterness ratings of the samples. Hence, further research is needed to better understand the significance of hydrocolloids in masking the bitterness of faba bean.

Maatilojen lukumäärä laskee ja viljelty peltoala kasvaa jatkavia maatiloja kohden. Maatalousyrittäjän kannustimet lisäpellon hankkimiseen skaalaetujen tavoitteleminen tai tuotannon peltorajoitteen muuttaminen. Maatalousyrittäjälle toiminnan tehostumisen etujen tulisi johtaa parempaan taloudelliseen tulokseen ja kilpailukykyyn. Maatalousyrittäjät hankkivat peltoa pääasiassa vuokraamalla tai ostamalla. Vuokraaminen on ollut ostamista yleisempää. Pellon ostamisella tai vuokraamisella on erilaiset talousvaikutukset peltoa hankkivalle tilalle. Lisäksi peltoa ostettaessa kaupan rahoittaminen lainarahoituksella tuo omat talousvaikutuksensa tilalle. Pellon hankintatavan päätöksenteon tueksi maatalousyrittäjällä tulisi olla mahdollisimman realistinen taloudellinen analyysi valintojen vaikutuksista tilantalouteen. Analyysin tulisi ottaa huomioon lisäpellolta saatava tulos, pellon osto sijoituksena, pellon oston rahoittamisen tapa, arvio tulevaisuuden tuotannon ja rahoitusolojen kehityksestä, pellon vuokraamisen kustannukset sekä lisätuotantoa varten tarvittava muu käyttöomaisuus. Tutkielmassa tehdään kuvattu taloudellinen analyysi tapaustutkimuksena kohdetilalle. Tutkimuksen analyysi perustuu yksittäisen tilan oikaistusta tilinpäätösaineistosta tehtyyn kassavirtojen nettonykyarvo mallinnukseen kolmella eri tulevaisuuden skenaariolla. Skenaarioiden avulla selvitettiin, kuinka eri rahoitus- ja markkinaolot vaikuttavat hankintatapojen taloudelliseen pärjäämiseen nettonykyarvolla laskettuna. Tilan yhteisömuoto oli elinkeinonharjoittaja ja maatalous oli päätoimista. Saatujen tulosten mukaan pellon osto lainalla on kannattavampaa kuin vuokraaminen, mutta vain siksi että tuolloin voi laskea kokonaisnettonykyarvoon pellon arvon nousun. Ostettaessa peltoa lainalla kumulatiivinen kassavirta on sekä nimellisesti että reaalisesti negatiivinen vuosikymmeniä pellon oston jälkeen. Vuokrattaessa reaalinen kumulatiivinen kassavirta oli kaikissa paitsi yhdessä skenaariossa positiivinen. Tutkimuksen yksittäistapauksen tulokset ovat samansuuntaisia aikaisemmin tehtyjen yleisten tutkimusten sekä havaitun yleisen vuokraamisen yleistymisen kanssa.

Ruoantuotanto ja sen kestävyys ovat yhä useammin esillä arkipäivän keskusteluissa, sekä politiikassa ja mediassa. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten tieto siitä mistä ruoka tulee, on vuosien mittaan huonontunut, sillä kaupungistuvassa yhteiskunnassa maatalous ei ole enää osa nykynuoren arkipäivää. Vuonna 2014 tuli kestävän ruoantuotannon opetuksesta ensimmäistä kertaa osa yläkoulun biologian opetussuunnitelmaa; aihetta tulisi näin ollen koulussa opettaa opetussuunnitelman mukaisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yläkoulun biologian opettajat kokevat kestävän ruoantuotannon opetuksen ja mitä haasteita se heille tuottaa. Opettajat saivat myös antaa ehdotuksia opetuksen kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena vuonna 2022 yläkoulun 7–9 luokkien biologian opettajille Suomessa. Kyselyyn vastasi 46 opettajaa. Kestävyys ruoantuotannossa miellettiin keskimäärin ensisijaisesti ekologiseksi kysymykseksi, vaikka kestävyyden määritelmä on paljon laajempi. Kyselyyn vastanneiden opettajien mukaan perehdytys aiheeseen omissa opinnoissa oli olematonta tai sitä ei ollut lainkaan. Kestävä ruoantuotanto koetaan kuitenkin tärkeäksi aiheeksi, jota tulisi opettaa peruskoulussa. Kysymys siitä, kuuluuko opintokokonaisuus osaksi biologian opintoja, jakoi mielipiteitä. Opettajat olivat avoimia ja kiinnostuneita maatila- ja asiantuntijavierailujen järjestämisestä paikan päällä tai etänä, sekä kokivat sen hyväksi tavaksi oppia uutta ruoantuotannosta. Kuitenkin niin opetuksessa kuin vierailuissa haasteeksi osoittautuivat vahvasti aikarajoitteet, kustannukset ja aiheen opetuksen hankaluus. Haastavina opetuksen aiheina esille nousivat kotieläintuotanto, kasvintuotanto ja eläinten hyvinvointi. Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat opetuksen tueksi monenlaista materiaalia. Valmiit oppimiskokonaisuudet antaisivat mahdollisuuden käyttää aikaa opetukseen viisaasti ja myös saatavilla oleva tieto olisi ajankohtaisen tutkitun tiedon mukaista. Hankepohjaista toimintaa kaivataan, jotta hyväksi havaittuja toimintatapoja voitaisiin hyödyntää ympäri Suomen. Oppiainerajat ylittävä yhteistyö kestävän ruoantuotannon ympärillä voisi auttaa nuoria löytämään urapolkuja ruoan ja sen tuotannon parista. Saadaksemme kestävästä ruoantuotannosta kiinnostavan, sekä pysyvämmän osan biologian opintokokonaisuutta, tulee opettajia tukea opetuksessa, sekä luoda heille käyttöön kiinnostavaa materiaalia ja kokonaisuuksia, joista innostuvat niin oppilas kuin opettaja. Näin voimme vaikuttaa tulevaisuuden kuluttajien tietoisuuteen ruoasta ja sen tuotannosta, sekä kannustaa kestäviin valintoihin omassa arjessamme.

The use of plastics has increased globally and more and more of it ends up in the environment. Microbes can be used to produce polyhydroxyalkanoates (PHA), a biodegradable plastic substrate. Instead of nonrenewable fossil raw materials, such as renewable sewage sludge can be used as a carbon source for polyhydroxyalkanoates. The aim of this work was to investigate the microbial diversity and metabolism of the first hydrolysis step of the three-step polyhydroxyalkanoate (PHA) production process. In the first step, organic polymers, such as carbohydrates, lipids and proteins are hydrolyzed into monomers, which are then converted into short-chain volatile fatty acids (VFA). The volatile fatty acids are used in the third step as a substrate in microbial PHA production. In the second step, the polyhydroxyalkanoates accumulating microbes are enriched, and used in the third step for PHA synthesis. In this work, different types of sludges were used as a carbon source. Sludges were sludge for biogas production, sludge after biogas production and sludge after nitrogen removal in stripping. The concentration of volatile fatty acids, cellulose and lignin was determined in the bioreactors. Volatile fatty acids were determined by gas chromatography. Cellulose and lignin were determined after hydrolysis by filtering and drying the samples. The nucleotide sequence of the 16S rRNA gene was determined from pure materials. Shotgun metagenome sequencing was performed on bioreactor DNA samples to sequence the entire microbial genomes. Hydrolysis bioreactors were maintained for 12 days. Microbes did not degrade cellulose and lignin well. The best volatile fatty acids yields were obtained from the sludge for biogas production (172 mg/g organic matter ± 6.25). Proteobacteria and Firmicutes were the major phyla in the bioreactors, and microbial genera differed greatly between bioreactors. Microbial genes coding for carbohydrate and protein metabolism were predominant in the bioreactors.

Methanococcus maripaludis is a hydrogenotrophic methanogen which has become a model organism for archaea and for the study of methanogenesis. New genetic and genomic tools hold promise to convert M. maripaludis into a host organism for synthetic biology and metabolic engineering. However, an extensive characterization of suitable promoters in this organism for their use in metabolic engineering has been lacking. In this study, the strength of 25 promoter sequences was quantified by use of a β-glucuronidase reporter gene assay, establishing it as an adequate method for this purpose. PglnA seemed to evade the control exerted by the native transcriptional regulator NrpR and thus became the strongest promoter of all tested. Pmtr, Pmcr, , Pmcr_JJ and Ppor_JJ could also be regarded as strong promoters in this organism. On the other hand, inclusion of a putative transcription factor downstream of the eha operon increased the strength of Peha and Peha_JJ, suggesting its role as the activator of the operon. Overall, these results provide valuable information for the implementation of genetic, metabolic and promoter engineering in M. maripaludis. Genetic manipulation of M. maripaludis was done via a recently developed CRISPR/Cas toolbox, serving as an example of its efficiency.

Alkoholittoman oluen suosio kuluttajien keskuudessa on viime vuosina noussut ja uusia vaihtoehtoja tuodaan markkinoille jatkuvasti. Alkoholillisen oluen ympärille on kehittynyt vahva olutkulttuuri, joka on laajentunut myös alkoholittomien vaihtoehtojen pariin. Alkoholittoman oluen tutkimus on hyvin keskittynyttä valmistusmenetelmien ympärille ja kuluttajien mieltymykset ja alkoholittoman oluen kuluttajakunta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Alkoholillinen olut pitää sisällään monia ominaisuuksia, joita voidaan arvioida myös alkoholittomassa oluessa. Näitä ei ole kuitenkaan samassa mittakaavassa tutkittu alkoholittomien oluiden kohdalla. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin kuluttajien mieltymyksiä alkoholittoman oluen ominaisuuksissa oluen valintaan vaikuttavien tekijöiden kautta. Oluenvalintaan vaikuttavat tekijät on summattu siten, että ne koostuvat tuotetekijöistä, kuluttajatekijöistä sekä taustaan ja ostoprosessiin liittyvistä tekijöistä. Tässä tutkielmassa keskityttiin erityisesti tuotetekijöihin, joihin kuuluvat oluen sisäiset ja ulkoiset ominaisuudet. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusotteella verkkokyselyä hyödyntäen. Tutkimuksen otos (n) oli 518 henkilöä. Kyselyyn haettiin vastauksia sellaisilta henkilöiltä, jotka kuluttavat alkoholitonta olutta ainakin toisinaan. Tämän avulla pystyttiin kuvaamaan alkoholittomien oluiden kuluttajakuntaa demografisesti. Tutkimuksen aineisto analysoitiin koko otokselta. Tuloksista havaittiin, että alkoholittoman oluen kuluttajien mieltymykset tutkittujen oluttyylien osalta olivat melko samankaltaisia riippumatta sukupuolesta tai iästä. Sensoristen ominaisuuksien osalta vaihtelua näiden demografisten ryhmien välillä oli enemmän kuin oluttyylien kohdalla. Tutkimuksen tuloksista voidaan osoittaa kuluttajien mieltymyksiä myös ulkoisten ominaisuuksien, kuten pakkauskoon ja -materiaalin, osalta. Tutkimuksessa testattiin myös valikoituja alkoholittoman oluen ominaisuuksia kuvitellussa ostotilanteessa vähittäiskaupassa. Tämän tutkimusosion tulokset osoittivat, että maun tärkeys valintatilanteessa on merkittävin.

Tieliikenteen päästöt ovat merkittävä ongelma ja siksi niitä pyritään vähentämään erilaisin keinoin. Henkilöautoilu on vakiintunut arjen liikkumisen tapa, jonka vuoksi on tärkeää tutkia keinoja, joilla sen aiheuttamia päästöjä saataisiin vähennettyä. Aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa täyssähköautot tarjoavat päästöongelmaan potentiaalisia ratkaisukeinoja ja useat valtiolliset tahot ovatkin ottaneet tavoitteekseen vähentää merkittävästi tieliikenteen päästöjä erityisesti lisäämällä täyssähköautojen osuutta autokannassa. Täyssähköautot ovat toiminta- ja käyttöperiaatteiltaan tavanomaisiin polttomoottoriautoihin verrattuna hyvin erilaisia, joten on ymmärrettävää, että niiden hankintaan liittyy paljon pohdittavaa. Koska täyssähköautojen määrän lisääntymistä toivotaan, on tärkeää ymmärtää kuluttajien arvioita täyssähköautojen hyödyistä ja haitoista. Aihetta on tutkittu Suomessa aiemmin vain vähän, ja laadullista tutkimusta aiheesta ei löydy juuri lainkaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää laadullisin menetelmin, millaisia hyötyjä ja haittoja kuluttajat liittävät täyssähköautoihin ja kuinka ympäristöystävällisenä täyssähköautot koetaan. Lisäksi tavoitteena on selvittää mahdollisen ympäristöystävällisyyden kokemuksen merkitystä. Tutkimusta ohjaa kaksi tutkimuskysymystä; 1. Miten täyssähköautojen hankintahalukkuutta ja -haluttomuutta on mahdollista selittää ja tulkita laajennettua teknologian hyväksymismallia käyttäen? 2. Minkälaisia motivaatioita ja perusteluita erilaiset kuluttajat tuovat esiin täyssähköauton hankintaan liittyen? Teoreettisen viitekehyksen muodostivat disruptiivisten innovaatioiden käsite sekä teknologian hyväksymismalli, jota tutkimuksessa laajennettiin koskemaan myös ympäristönäkökulmia. Tutkimuksessa haastateltiin puolistrukturoitua haastattelutekniikkaa hyödyntäen yhteensä kahdeksaa, suurten kaupunkien alueella tai niiden välittömässä läheisyydessä asuvaa kuluttajaa. Otannasta 50 % omisti täyssähköauton, ja 50 % joko toisenlaisen auton tai ei autoa lainkaan. Haastateltavista puolet kertoi olevansa miehiä ja puolet naisia. Lisäksi puolella haastateltavista oli tai olisi mahdollisuus ladata täyssähköautoa kotonaan. Latausmahdollisuus otettiin osaksi otannan valintakriteerejä, jotta tutkimuksessa voitaisiin havainnoida sen vaikutuksia täyssähköautoihin suhtautumiseen. Tuloksien mukaan kokemus täyssähköauton helppokäyttöisyydestä ja hyödyllisyydestä oli suoraan yhteydessä myönteiseen suhtautumiseen täyssähköautoista, ja suhtautumisen laatu oli yleisesti myönteinen. Keskeisimmät motiivit täyssähköauton hankinnalle liittyivät täyssähköauton koettuun ympäristöystävällisyyteen, taloudellisiin hyötyihin ja mukavuuteen. Kun täyssähköautoon suhtauduttiin myönteisesti, viitattiin useimmiten täyssähköauton lähipäästöttömyyteen, edullisempiin käyttökustannuksiin, arkisen latauksen ja käytön helppouteen, sekä täyssähköauton ajo- ja käyttömukavuuteen tai suorituskykyyn. Kun täyssähköautoon suhtauduttiin kielteisesti, viitattiin useimmiten latausinfrastruktuurin rajoitteisiin, matkanteon hitauteen tai ohjelmisto-ongelmiin. Kielteisimmin täyssähköautoon suhtautuivat muut kuin täyssähköautoilijat, ja myönteisimmin täyssähköautoilijat. Kotilatausmahdollisuus tai sen puute ei vaikuttanut merkittävästi suhtautumiseen täyssähköautoilusta. Puolelle haastatelluista koettu ympäristöystävällisyys oli joko tärkeä tai erittäin tärkeä hankintaa puoltava kriteeri. Ympäristöystävällisyyden merkityksellisyys näkyi altruistisempana ja objektiivisempana ulottuvuutena, jota tarkasteltiin moniulotteisemmasta, sosiaalisesti sekä yhteiskunnallisesti laajemmasta näkökulmasta kuin muita myönteisen tai kielteisen arvottamisen argumentteja. Ympäristönäkökulmien lisääminen teknologian hyväksymismalliin osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun tavoitteena on tutkia ympäristöystävällisyyden puolesta disruptiivisia teknologioita. Tätä olisi perusteltua käyttää myös jatkotutkimuksessa.

This thesis focuses on online pharmacies and the consumers who order oral nutritional supplements through these purchase channels. This thesis aims to investigate the factors that influence consumers' choices to buy oral nutritional supplements from online pharmacies and what motivates them to do so. The consumers using oral nutritional supplements can be generalized as a segment of elderly consumers. The thesis has a relevant topic, since already almost one third of Finland’s population is over 65-year-olds and the number of elderly consumers will increase in the future. As the population gets older demand for products and services that improve health, mobility, and overall quality of life increase. The COVID-19 pandemic led to a surge in the demand for purchasing pharmacy products online, not only in Finland but also globally. Although online pharmacy services are relatively new, especially many elderly consumers have turned towards them as a result of the pandemic. General lack of trust in e-commerce and poor electronic service skills are barriers for senior consumers to adapt the use of online pharmacies. The thesis was done in co-operation with a Finnish online pharmacy and company x. The research was carried out as a quantitative study using a questionnaire with 83 consumers who had used an online pharmacy at least once to purchase oral nutritional supplements. The data was analyzed using statistical programs (Microsoft Excel 2203 and IBM SPSS Statistics 28). An online pharmacy was seen as a good purchase channel to buy oral nutritional supplements. Those who ordered oral nutritional supplements online used the online pharmacy as a purchase channel only for these products. Based on these research results the elderly find buying oral nutritional supplements from online pharmacies important because of their heavy weight, but they still prefer buying other pharmacy products from brick-and-mortar stores.

Maize (Zea mays L.) is cultivated in large scale for various purposes worldwide and maize is also commonly used as roughage for cattle. Due to climate warming and lengthening of the growing season, the cultivation of forage maize has been predicted to increase also in Finland. Maize provides a significantly higher dry matter yield in one harvest in comparison with other annual crops or silage grass. The aim of this master's thesis was to investigate the effect of the nitrogen (N) fertilization rate on the quantity and quality of the forage maize yield. The field trial was conducted in Helsinki during the growing seasons of 2019 and 2020. There were three rates of N fertilization in the experiment (100, 150 and 200 kg N/ha). Increasing the amount of N fertilization increased the crude protein (CP) content of forage maize, but the amount of N fertilization had no effect on the other analyzed quality factors or the yield rate. Nitrogen fertilization and year neither had an interaction on the quantity or quality of the forage maize yield. The fresh yield rate was higher in 2020 than in 2019. The starch and CP contents of the 2019 harvest were higher, and the ash and indigestible neutral detergent fiber (iNDF) contents were lower than in the 2020 harvest. On the other hand, there was no difference in the neutral detergent fiber (NDF) content between the years 2019 and 2020. The higher starch and CP contents and lower ash and iNDF contents of the 2019 forage maize yield compared to the 2020 yield is explained by the higher ear percentage of the 2019 yield (58% vs. 51%). In 2019, the proportion of ears of the dry matter yield was higher. The N fertilization rates for maize permitted by the Nitrates Directive (at most 110–150 N kg/ha) and Yara's recommendation of 140 N kg/ha are sufficient to produce a high forage maize yield under the prevailing growing conditions in Finland. The increase in the rate of N fertilization from the current recommendations cannot be justified by increasing the CP content of forage maize either, because it is not economically viable with N fertilization. The results indicate that it is possible to produce forage maize yield that is good in quality and especially in quantity in southern Finland. Maize silage can be used to replace grass silage in cattle feeding without reducing production, and with improved utilization of nitrogen for production.