Browsing by Author "Ahonen, Emmy"

Tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisten nuorten aikuisten näkemyksiä tämän hetkisestä ympäristön tilasta, kuluttajien asenteita ja reaktioita keinolihaa kohtaan sekä sitä, miten terminologian käyttö vaikuttaa muodostettuun mielikuvaan keinolihasta. Tutkielmassa tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1) Kuinka suomalaiset nuoret aikuiset kokevat tämänhetkisen ympäristön tilan? 2) Millaisia asenteita ja reaktioita keinoliha herättää suomalaisissa nuorissa aikuisissa? 3) Onko käytetyllä terminologialla vaikutusta muodostettuihin mielipiteisiin? Näihin kysymyksiin vastaamalla saatiin selville tekijöitä, jotka vaikuttavat keinolihan mahdollisuuksiin markkinoilla. Tutkielman lähestymistapa oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu, jossa hyödynnettiin myös teemahaastattelun piirteitä. Haastattelun runko oli muodostettu teoreettista viitekehystä apuna käyttäen. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa esille tuotiin muutoksen tarpeellisuus, jota perusteltiin kestävän kehityksen siirtymäteorialla. Tutkielman aineisto muodostui kymmenestä pääkaupunkiseudulla asuvasta 22 - 28 vuotiaasta nuoresta aikuisesta. Kestävän kehityksen siirtymäteoriaa apuna käyttäen tutkittiin keinolihan mahdollisuuksia onnistua markkinoilla ja mahdollisia syitä keinolihan epäonnistumiselle. Terminologiaa tutkittiin käyttämällä kahta eri termiä keinolihalle. Viidelle haastateltavista käytettiin termiä laboratorioliha ja viidelle keinoliha. Tutkielman tulosten perusteella nostettiin esiin keinolihan markkinoilla onnistumista estäviä tekijöitä ja edistäviä tekijöitä. Estäviin tekijöihin lukeutuivat keinolihan eettiset ongelmat, oletettu hinta ja maku, kotimaisuus, turhuus, omien tekojen merkityksettömyys ja terminologia. Terminologian kohdalla estäväksi tekijäksi haastatteluissa nousi esiin sen harhaanjohtavuus. Termi laboratorioliha yhdistettiin keinotekoiseen lihaan, kun taas termi keinoliha yhdistettiin erilaisiin kasvipohjaisiin lihankorvikkeisiin. Keinolihan onnistumista edistävänä tekijänä nähtiin kuluttajien vähäinen ällötys keinolihaa kohtaan ja tiedon lisääminen epävarmuuden vähentämisessä. Tutkielman perusteella jatkotutkimuksia tiedon merkityksestä keinolihan hyväksymisessä tarvitaan. Tutkielman perusteella saatiin käsitys siitä, että tiedon lisääminen saattaisi lisätä keinolihan hyväksyntää, mutta jatkotutkimuksille on tarvetta.