Browsing by Author "Alaspää, Katariina"

Lahopuu on Suomen metsissä vähentynyt huomattavasti. Suurin osa metsästä on Suomessa talouskäytössä, ja talousmetsässä lahopuuta on reilusti vähemmän kuin luonnontilaisen kaltaisessa metsässä. Ravinteiltaan lahopuu on suhteellisen typpiköyhää verrattuna esimerkiksi puun vihreisiin osiin. Sillä on kuitenkin aiemmassa tutkimuksessa todettu olevan paljon kuusentaimia. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, mikä lahopuun merkitys on kasvualustana kuusivaltaisen luonnonmetsän uudistumisessa. Tätä tarkastellaan tutkimalla kuusentaimien määrää ja vuosikasvua lahopuulla. Lisäksi tarkastellaan lahopuun typen määrää hiili-typpisuhteen avulla sekä lahopuun vedenpidätysominaisuuksia. Nämä auttavat ymmärtämään, millainen lahopuu on kasvualustana. Lisäksi tarkastellaan, onko latvusaukoissa olevien ja latvusten alla olevien taimien vuosikasvussa eroa. Täten voidaan arvioida, onko valo- ja juuristokilpailulla suurempi merkitys kuin kasvualustalla. Tutkimusaineisto on kerätty Sipoosta 2008 ja 2009. Tutkimusalue koostuu yhdeksästä 25 x 25 m osaruudusta. Taimien esiintymistä lahopuulla tarkastellaan ?2-testillä lahopuukasvualustan pinta-alan suhteen. Taimien vuosikasvua eri kasvualustoilla tarkastellaan Kruskall-Wallisin ja Mann-Whitneyn testeillä. Lisäksi lahopuunäytteistä on laboratoriossa analysoitu tiheys, hiilen ja typen osuus sekä tuorekosteus. Hiilityppisuhdetta ja tuorekosteutta vertaillaan lahoasteittain Kruskall-Wallisin ja Mann-Whitneyn testeillä sekä tiheyden suhteen Spearmanin korrelaatiokertoimella. Lisäksi lahopuurunkojen epifyyttipeittävyyttä vetaillaan lahoasteittain Kruskall-Wallisin ja Mann-Whitneyn testeillä. Elävien puiden latvusten leveydet laskettiin aiemmasta tutkimuksesta saadulla kaavalla ja taimet luokiteltiin tämän perusteella latvuksen alla oleviksi tai latvsaukossa oleviksi ja edelleen kasvualustan mukaan. Näiden luokkien vuosikasvua vertaillaan tilastollisesti. Lisäksi kerättiin humusnäytteitä, joista analysoitiin hiili-typpisuhde. Humuksen hiili-typpisuhdetta verrataan lahopuun hiili-typpisuhteeseen. Tutkimuksessa todetaan, että lahopuulla on huomattavan suuri määrä taimia suhteessa muihin kasvualustoihin. Erityisen paljon taimia on lahoastetta 4 edustavilla puilla. Vuosikasvu sitä alemmilla eli vähemmän lahonneilla lahoasteilla on merkittävästi huonompaa kuin muilla kasvualustoilla. Lahoastetta 4 edustavilla maapuilla kasvu ei poikkea taimista, jotka eivät kasvaneet lahopuilla. Lahoasteen 4 todetaan olevan erityisen hyvä uudistumiselle. Todetaan, että lahopuu yleensä ei ole erityisen hyvä kasvualusta, ja hyvin pitkälle lahonnut puu voi toimia jo muun kasvualustan tavoin: se on paksun sammalen peitossa, eikä enää muodosta ympäristöstä selvästi erottuvaa kohoumaa metsänpohjalle. Lahopuu on tutkimuksen mukaan typpiköyhä kasvualusta, mutta sillä on hyvät vedenpidätysominaisuudet.Lahoamisen edetessä hiili-typpisuhde laskee ja vedenpidätyskyky nousee. Suurien puiden valo- ja juuristokilpailu ei näytä kumoavan kasvualustan vaikutusta. Latvusaukon taimien ja latvusten alla olevien taimien kasvu ei eroa toisistaan. Näin ollen lahopuun tärkein rooli kasvualustana on se, että sillä on paljon taimia. Hyvät vedenpidätysominaisuudet voivat auttaa taimia selviytymään kuivuudesta muiden kasvualustojen taimia paremmin. Vaikka lahopuu on typpiköyhä kasvualusta verrattuna humukseen, sen typen määrä on riittävä taimien kasvuun. Lahopuun todetaan olevan tärkeä tekijä luonnometsän uudistumisessa.