Browsing by Author "Antola, Hanna"

Metsäalan toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Metsiin kohdistuu suuria odotuksia uusiutuvien raaka-aineiden lähteenä, luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä sekä hiilinieluna. Metsäalan koulutus näyttäytyykin siksi tulevaisuudessa ehkä tärkeämpänä kuin koskaan. Tulevaisuuden ammattilaisilla on edessään aikamme yksien suurimpien kysymysten ratkaiseminen. Yhteiskunnan muuttuvat odotukset julkishyödykkeille, kuten metsäluonnon monimuotoisuudelle, vaativat metsäalan perinteisten opetusaiheiden ja tapojen kehittymistä uuden tutkimustiedon ja muuttuvien odotusten mukana. Erityisesti ympäristöön liittyvien tieteiden opettamisessa painottuu se, miten luonto toimii. Metsätieteiden kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi konkreettisia maastokäyntejä. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa myös perinteisempiä opetustyylejä on hyvä kehittää ja arvioida niiden toimivuutta uusien innovaatioiden avulla. Tulevaisuudessa etämaastokäynnit voivat toimia opetuksen resurssina esimerkiksi niin, että opiskelijat voivat oppia etänä valitsemassaan sijainnissa digitaalisessa ympäristössä ainakin jonkin osa-alueen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutustutaan etämaastokäynnin toteutukseen sekä opiskelijoiden kokemuksiin toteutetusta etämaastokäynnistä. Tutkimuksessa kartoitetaan opiskelijoiden kokemusten perusteella sitä, miten etämaastokäyntejä tulisi toteuttaa tulevaisuudessa parhaalla mahdollisella tavalla ja miten opiskelijoiden mielestä etämaastokäyntejä voitaisiin hyödyntää opetuksessa tai työelämässä. Aiempaa tutkimusta aiheesta löytyy niukasti, vaikkakin etämaastokäyntejä on testattu ulkomailla positiivisin tuloksin. Erityisesti ajan ja rahan säästyminen näyttäytyi aiemmissa tutkimuksissa positiiviseksi puoleksi, sen lisäksi että etämaastokäynti mahdollistaa sen, että siihen voi osallistua mistä tahansa ja se on saavutettavissa kaikille. Tulevaisuudessa tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tulevien metsätieteiden etämaastokäyntien suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston ja Tapion palvelut Oy:n yhteisen Digitaalisuuden hyödyntäminen maastokäynneissä -hankkeen oppilaitososuudessa. Helsingin yliopiston ja Tapion hankkeessa pilotoitiin ja tutkittiin mahdollisuuksia järjestää maastokäyntejä etäyhteyksin. Hankkeessa tuotetun suoratoistetun etämaastokäynnin pohjalta toteutettiin Helsingin yliopiston Metsäekonomian ja markkinoinnin perusteet -kurssin opiskelijoille nauhoitemuotoinen etämaastokäynti. Etämaastokäynnin jälkeen opiskelijoilta kysyttiin heidän kokemuksiaan käynnistä Microsoft Forms - kyselytyökalulla. Saadut vastaukset, yhteensä 51 kappaletta, analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä hyödyntäen teemoittelua. Opiskelijat kokivat etämaastokäynnin pääosin positiivisena kokemuksena, ja ainakin useimmille jäi ainakin jotain oppeja käyttöön. Selkeästi negatiivisena etämaastokäynnissä näyttäytyi se, että ainakin tässä toteutuksessa opiskelijoiden sosiaalinen aspekti jäi puuttumaan. Lisäksi etämaastokäynnin haasteeksi muodostui videomateriaalin heikko laatu, jonka vuoksi osa koki maaston arvioinnin videolta hankalaksi. Etämaastokäyntien eduiksi opiskelijoiden vastauksissa muodostui se, että niiden avulla säästyy toteutuksen osalta aikaa ja rahaa, ja ne ovat perinteistä maastokäyntiä nopeampi suorittaa. Lisäksi ne ovat olla kaikille osallistujille saavutettavissa. Lisäksi osa opiskelijoista huomioi, että etämaastokäynti säästää myös ympäristöä. Vaikka etämaastokäynneissä on runsaasti kehitettävää, uskovat opiskelijat niillä olevan paikkansa niin opiskeluissa kuin tulevaisuuden työelämässä. Erityisesti opiskelijat kokivat, että etämaastokäynnit voisivat soveltua työelämässä metsänomistajapalveluihin sekä henkilöstön koulutukseen. Yhä lisääntyvän etätyön ja monipaikkaisuuden yhteiskunnassa tarvitsemme uusia etäosallistumisen mahdollisuuksia myös metsäalan opetukseen ja työelämään, johon etämaastokäynnit osaltaan voivat vastata.