Browsing by Author "Gröhn, Wilma"

Länsimaisten ruoankulutustottumusten on muututtava vastauksena ekologiseen kriisiin. Lihankulutuksen vähentäminen ja kasvipohjaisen ruoankulutuksen lisääminen on yksi keskeinen keino ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi. Lihantuotanto nykyisessä mittakaavassa on ekologisesti ongelmallista ja lihaa kulutetaan länsimaissa liikaa. Muutos ei kuitenkaan ole helppo, sillä lihaan liitetään runsaasti myönteisiä merkityksiä, jotka lisäävät sen arvostusta. Lisäksi arjen rutiinit ja ruokakulttuuri ylläpitävät nykyisenkaltaista kulutusta ja vastustavat kulutustottumusten muuttamista. Lihaa syövät kuluttajat tunnistavat, että lihantuotanto aiheuttaa eettisten ongelmien lisäksi myös ilmasto- ja ympäristöongelmia. Näiden ongelmien ja lihansyönnin välistä ristiriitaa pyritään ratkaisemaan perustelemalla ja oikeuttamalla omaa lihankulutustaan eri tavoin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia merkityksiä ja ulottuvuuksia lihansyönti saa nuorten naisten arjessa ja millaisten tekijöiden koetaan tukevan lihankulutuksen jatkamista ja toisaalta vastustavan muutosta kohti kasvipainotteisempaa ruokavaliota. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä lihankulutuksesta ja siihen kohdistuvasta muutospaineesta nuorten naisten näkökulmasta. Tutkimusta varten toteutettiin kahdeksan laadullista haastattelua, joista saatu aineisto analysoitiin teemoittelevalla, teoriaohjaavalla analyysillä. Analyysissä nojattiin aineistolähtöisiin teemoihin, joita tarkasteltiin teoreettisen viitekehyksen kirjallisuuden avulla ja liitettiin siten osaksi aiempaa tutkimustietoa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lihalla on tutkittavan ryhmän arjessa moninaisia merkityksiä. Sitä pidetään helposti lähestyttävänä ruoka-aineena, jota on vaivatonta käyttää arjessa. Lihaan liitettiin siis myönteisiä merkityksiä. Ongelmatonta liha ei kuitenkaan ole, vaan enenevässä määrin pohditaan myös sen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä eettisiä ulottuvuuksia, jotka liittävät lihaan kielteisiä merkityksiä. Vaikka lihankulutus mietityttää, kulutusta silti jatketaan, sillä erilaiset tekijät tukevat lihankulutuksen jatkamista. Tutkimuksen tulokset osoittivat neljä keskeistä syytä lihankulutuksen jatkamiselle. Ensimmäiseksi lihankulutus on tottumus: se on muodostunut olennaiseksi osaksi ruoanlaittoa ja ruokailun arkirutiineja. Toiseksi ajatukset lihan ravitsemuksellisesta paremmuudesta verrattuna kasviproteiineihin esti muutosta. Kolmannes syy oli muutoksen tarpeen kyseenalaistaminen. Jos kuluttajalle ei ole selvää, miten lihankulutus tarkalleen vaikuttaa ilmastoon, ei muutosta nähdä kannattavaksi tehdä. Neljäs syy oli alueelliset erot. Sosiaalinen ja kulttuurinen viitekehys vaikuttaa ruokailutottumuksiin ja mikäli tämä viitekehys ei tue muutosta, on lihankulutusta helpompi jatkaa. Lihankulutuksen aiheuttamasta ristiriidasta huolimatta kulutusta oli vaikea muuttaa, ja siten ristiriitaa häivytettiin lihankulutusta rationalisoiden ja perustellen. Ajattelua pyrittiin aktiivisesti välttelemään ja lihankulutusta perusteltiin itselle vedoten sen tarpeellisuuteen, normaaliuteen ja mukavuuteen.