Browsing by Author "Hult, Satu"

Amerikankarpalo (Vaccinium macrocarpon Ait.) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva terveysvaikutteinen marja, jota viljellään kotimaassaan allastyyppisillä turvesoilla. Myös Euroopassa amerikankarpaloa on viljelty käytöstä poistetuilla turpeennostoalueilla erityisesti Latviassa. Amerikankarpalon viljelyssä suurimpia haasteita on sen alttius useille eri sienitaudeille, jotka aiheuttavat marjojen pilaantumista jo viljelmillä, mutta myös varastoinnissa. Laajavaikutteisten fungisidien käyttö on yleinen käytäntö pohjoisamerikkalaisilla karpaloviljelmillä, kun taas Latviassa, missä niiden käyttö on vähäisempää, varastotaudit aiheuttavat merkittäviä sadonmenetyksiä. Amerikankarpalon viljelyä on tutkittu Helsingin yliopiston maataloustieteiden osastolla Viikissä vuodesta 2015 lähtien. Suomessa amerikankarpaloa on mahdollista viljellä kasvutunnelissa, jolla viljelyyn tarvittavaa lämpösummaa saadaan nostettua amerikankarpalon tarvitsemalle tasolle. Menetelmä on hyvin erilainen verrattuna turvesuoviljelyyn muualla maailmassa. Toistaiseksi tutkimuksissa ei ole havaittu merkittäviä kasvinsuojelullisia haasteita. Kasvutunneliviljelyn vaikutusta amerikankarpalon varastolaatuun ja -kestävyyteen ei ole aiemmin tutkittu. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen lajikkeen (’Pilgrim’, ’Stevens’ ja ’Early Black’) ja kahden kasvupaikan (kasvutunneli ja avomaa) vaikutusta marjojen varastolaadun muutokseen ja varastokestävyyteen, sekä eristettiin ja tunnistettiin morfologian perusteella sekä sekvensoimalla varastotauteja aiheuttavia sienipatogeeneja. Amerikankarpalon marjojen laatua arvioitiin pilaantumisprosentin, kiinteyden, happamuuden, liukoisten kuiva-aineiden määrän ja antosyaanipitoisuuden perusteella. Kaikilla lajikkeilla kasvutunnelissa kasvaneista marjoista pilaantui varastoinnin aikana huomattavasti pienempi osuus kuin avomaan marjoista. Tämä voi johtua kasvutunnelin antamasta suojasta ja kasvuston kuivemmasta mikroilmastosta. Varastointi laski kiinteyttä ja tunnelissa kasvatetut marjat olivat pääasiassa kiinteämpiä kuin avomaalla kasvaneet marjat. Liukoisten kuiva-aineiden pitoisuus laski varastoinnissa. Antosyaanipitoisuus kasvoi varastoinnin aikana ja oli suurempi avomaalla kasvaneissa marjoissa, mikä voi johtua eroista marjojen kypsyydessä sadonkorjuun aikana, sekä kasvupaikkojen välisistä eroista valo-olosuhteissa. Kokonaishappamuus laski varastoinnin aikana ja oli suurempi kasvutunnelissa kasvaneilla marjoilla. Tunnelikasvatuksella oli erityisen suuri positiivinen vaikutus ’Early Blackin’ marjojen varastokestävyyteen ja laatuun. Tutkimuksessa tautioireisista marjoista saatiin eristettyä viisi eri sienisukua tai -lajia, jotka aiheuttavat neljää eri varastotautia. Tunnistetut varastopatogeenit olivat Botrytis cinerea (keltamätä, yellow rot), Coleophoma -lajit (oranssimätä, ripe rot), Allantophomopsis lycopodina/Allantophomopsis cytisporea (mustamätä, black rot) ja Colletotrichum -lajit (kitkerämätä, bitter rot). Ne aiheuttavat vaihtelevasti varastotappioita Pohjois-Amerikassa ja Latviassa.