Browsing by Author "Joutsi, Roosa"

Tiivistelmä Tausta: Ruoankäytön ja ravinnonsaannin sukupuolieroja on nähtävissä jo nuorilla lapsilla. Muun ruokaan liittyvän käyttäytymisen sukupuolieroista lapsilla on vasta vähän tutkimusta. Uusi ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen (food engagement) käsite pyrkii kuvaamaan monipuolisesti erilaisia tapoja olla kosketuksissa ruokaan ja ruokajärjestelmään arjen käyttäytymisen kautta. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa lasten ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen sukupuolieroja Suomessa ja Puolassa. Lisäksi tässä tutkimuksessa tutkittiin uuden ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen mittarin rakennevaliditeettia. Menetelmät: Tutkimuksessa käytetty aineisto on peräisin EIT Food WeValueFood -konsortiohankkeen tutkimuksesta. Aineisto kerättiin Suomessa ja Puolassa syksyllä 2020. Tässä tutkimuksessa käytettiin tutkimuksen alkuvaiheessa kerättyä aineistoa poikkileikkausasetelmassa. Tutkittavat olivat 9–11-vuotiaita lapsia (n = 165). Ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen mittarin rakennevaliditeettia tutkittiin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Sukupuolen ja ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen pisteiden yhteyksiä mallinnettiin lineaarisella regressioanalyysillä. Sukupuolieroja vastauksissa mittarin yksittäisiin kysymyksiin tutkittiin ristiintaulukoinnilla ja Khiin neliö -testillä. Tulokset: Suurimman osan (23 %) ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen pisteiden vaihtelusta selittivät mittarissa ennalta määritellyn ruokaviestinnän osion kysymykset (ruoasta lukeminen, ruoasta puhuminen sekä ruoka-aiheisten ohjelmien ja videoiden seuraaminen). Tiettyjen kysymysten poistaminen vahvisti mittarin sisäistä yhtenäisyyttä. Sukupuolten välillä ei ollut eroa ruokaymmärryksen ja -kiinnostuksen pisteissä, kun tarkasteltiin koko aineistoa erilaisissa regressiomalleissa. Suomalaisilla tutkittavilla sukupuolten välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä piste-ero vakioimattomassa regressiomallissa (p = 0,015): tyttöjen pisteet olivat keskimäärin 6 prosenttiyksikköä poikien pisteitä korkeammat (tytöt 48 % ja pojat 42 %). Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä monimuuttujamallissa. Puolalaisilla tutkittavilla sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa missään regressiomallissa. Kysymyskohtaisia tilastollisesti merkitseviä sukupuolieroja havaittiin koko aineistossa sekä erikseen Suomen osa-aineistossa. Puolan osa-aineistossa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä. Johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella lasten ruokaymmärryksen ja -kiinnostuksen mittari on potentiaalinen työkalu kuvaamaan, kuinka monipuolisesti lapsi on arjessaan tekemisissä ruoan kanssa, mutta sen rakenne vaatii vielä lisätutkimusta. Tämä tutkimus antoi viitteitä siitä, että vaikka tyttöjen ja poikien ruokaymmärryksen ja ‑kiinnostuksen tasossa ei olisi suuria eroja, tavat olla tekemisissä ruoan kanssa saattavat kuitenkin olla erilaisia