Browsing by Author "Kämäräinen, Helena"

Palkokasvien käyttö säilörehun raaka-aineena on yleistynyt lannoitekustannusten nousun myötä. Palkokasvit kykenevät sitomaan typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien avulla kas-vin tarpeisiin. Suomessa on puna-apilan käytön rinnalle noussut alsikeapila, joka on kestä-vämpi kuin puna-apila kosteissa olosuhteissa ja happamilla mailla. Herne ja härkäpapu ovat lisänneet suosiotaan kokoviljasäilörehujen raaka-aineena tuomaan valkuaista re-huseokseen. Puna-apilalla on useiden tutkimusten mukaan vaikutusta sekä maidon että lihan rasvahappokoostumukseen ihmisen ravitsemuksen kannalta edulliseen suuntaan: n-6/n-3 –rasvahappojen suhde pienenee sekä tyydyttyneiden rasvahappojen osuus vähenee. Alsikeapilan sekä herneen ja härkäpavun koko kasvuston vaikutusta maidon ja lihan rasva-happoihin on tutkittu hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa verrattiin timotei- ja alsikeapilasäilörehun (koe 1) ja timotei-, herne-vehnä- ja härkäpapuvehnäsäilörehujen (koe 2) vaikutusta lihan syöntilaatuun ja lihan sisäi-sen rasvan rasvahappokoostumukseen sekä kahta Suomessa yleistä nautarotua: aberdeen angus (ab) –liharotua ja ayrshire (ay)-maitorotua. Alsikeapilasäilörehu lisäsi alfa-linoleenihapon ja margariinihapon osuutta ja vähensi transpalmitoleiinihapon osuutta li-haksen sisäisessä rasvassa verrattuna timoteisäilörehuun. Herne- ja härkäpapuvehnäsäilö-rehut vähensivät transpalmitoleiini-, heptadekeeni-, eikosadieeni- ja dokosaanihappojen osuutta ja lisäsivät margariinihapon osuutta timoteisäilörehuun verrattuna. Alsikeapila-, hernevehnä- ja härkäpapuvehnäsäilörehu eivät vaikuttaneet n-6/n-3 –rasvahappojen suh-teeseen eikä tyydyttyneiden rasvahappojen määrään toisin kuin rotu. Ab–rotuisten lihan rasvassa oli pienempi n-6/n-3 –rasvahappojen suhde ja niissä oli enemmän tyydyttynyttä rasvaa kuin ay-rotuisissa. Naudanlihan syöntilaatuun vaikuttaa mm. rotu, ruokinta, eläimen temperamentti ja käsit-tely ennen teurastusta. Ab-rotuisten liha oli marmoroituneempaa, punaisempaa ja keltai-sempaa ja lihan pH oli matalampi kuin ay-rotuisten. Leikkuuvaste oli pienempi ja aistinva-raisen arvion yhteispisteet olivat suuremmat sekä valuma pienempi ab-rotuisilla kuin ay-rotuisilla. Herne- ja härkäpapuvehnäsäilörehua saaneiden eläinten lihan pH oli matalampi kuin timoteisäilörehua saaneiden. Tässä kokeessa rotu vaikutti enemmän kuin ruokinta lihan syöntilaatuun ja lihaksen sisäisen rasvan rasvahappokoostumukseen.