Browsing by Author "Karhula, Ville"

Suomessa käytetään lypsylehmille nurmea karkearehuna, joka ei ole yhtä kilpailukykyinen rehu kuin Keski-Euroopassa käytetty maissi. Lisäksi epäedulliset sääolosuhteet aiheuttavat suomalaisille maitotiloille yksikkökustannuksia kohottavan kilpailukykyhaitan. Näin säilörehun laatu ja sen korjuukustannus on merkittävässä roolissa maitotilan kannattavuutta tarkasteltaessa. Säilörehu on maidontuotannossa tuotantopanos, jonka laatuun ja yksikkökustannukseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota suomalaisilla tiloilla. Tutkimuksen tavoitteen on määrittää, mikä korjuuketjuvaihtoehto on taloudellisin tietylle tilakoolle, miten tuotanto-olosuhteiden muutos vaikuttaa korjuuketjujen tuottamaan taloudelliseen tulokseen ja kuinka merkittävä vaikutus säilörehun laadun heikkenemisellä eli ajallisuuskustannuksella on tulokseen. Lisäksi selvitetään, missä tilanteissa urakoitsijan käyttö on taloudellisin vaihtoehto. Tarkastelu kohdistetaan suurehkoihin 60, 120 ja 180 lehmän tilakokoihin. Työn teoriaosassa keskitytään tuotanto- ja kustannusteoriaan, jonka jälkeen käsitellään säilörehun tuotantoa ja käyttöä maidontuotannossa. Tutkimusongelman ratkaisemisessa hyödynnetään maitotuotoksen samatuotoskäyrää säilörehu-väkirehu ulottuvuudessa. Tutkimuksessa määritetään neljän eri korjuuketjun tuottama ylijäämä, joka on maitotuoton ja tukien summan ja rehukustannuksen erotus, kustannuslaskentamallin avulla. Tutkimus perustuu satomalleihin, jotka kuvaavat ensimmäisen ja toisen nurmisadon D-arvon ja kuiva-ainesadon kehitystä Etelä-Pohjanmaan olosuhteissa. Rehun Darvon vaihtelun vaikutusta väkirehun ja säilörehun määrään tarkastellaan 9000 kg keskituotostasolla. Hintatiedot olivat vuodelta 2011 ja sääaineisto pitkältä aikaväliltä 2000-luvulta. Työn empiirisessä osassa verrataan noukinvaunu-, ajosilppuri- ja pyöröpaalausketjuja keskenään. Tulosten perusteella halvin ja hitain ketju eli pieni noukinvaunuketju tuottaa parhaimman ylijäämän, mutta korjuuaika venyy etenkin suurimmilla tiloilla epärealistisen pitkäksi. Mallin hintasuhteilla samaan maitotuotokseen vaadittava väkirehukustannus säilörehun D-arvon alenemisen myötä ei hitaassakaan korjuussa kasva siinä määrin, että se heikentäisi korjuuteholtaan pienimpien ketjujen tuottaman ylijäämän muita ketjuja pienemmäksi. Tutkimustulosten perusteella tilan tulee harkita tarkkaan nopean ja kalliin sekä hitaan ja halvemman korjuuketjun välillä. On huomattava, että laskelma ei ota huomioon sääriskiä. Käytännössä korjuuketjupäätöstä tehtäessä tulee huomioida kasvava väkirehukustannus ja sääriski hitaamman korjuuketjun myötä verrattuna nopean ketjun suurempiin konekustannuksiin. Jos mallia halutaan soveltaa käytännön tilalle, suunnittelussa on otettava huomioon tilakohtaiset olosuhteet.