Browsing by Author "Nieminen, Jaana"

Karjatiloilla apilanurmi on tärkeä laitumilla ja rehun raaka-aineena. Tällöin samalla hyödynnetään apilan typensidontavaikutus nurmivuonna ja nurmea seuraavina vuosina. Kasvinviljelytiloilla heinä- ja apilanurmia voidaan hyödyntää viherlannoitusnurmena ja tulevaisuudessa mahdollisesti biokaasun raaka-aineena. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia heinä- ja apilaheinänurmien viljelyllä on ohran satoon viljelykierrossa, jossa yksi- ja kaksivuotinen heinä- ja apilaheinänurmi katkaisevat yksipuolisen viljanviljelykierron. Tutkimus toteutettiin osana Bionurmi-hanketta vuosina 2010-2013. Kenttäkoepaikkana toimi Luonnonvarakeskuksen Jokioisten toimipaikan koe Ojaisten peltolohkolla. Viljelykiertoina oli yksipuolinen ohrakierto, sen katkaisseet kaksivuotinen heinänurmi (heinä-heinä-ohra) sekä yksi- ja kaksivuotinen apilaheinänurmi (apila-apila-ohra; ohra-apila-ohra ja apila-ohra-ohra). Viimeisenä vuotena ohralla oli kaksi eri typpilannoitusta: 80 ja 120 N kg/ha. Vuoden 2012 ohrasato 4028 kg/ha yksivuotisen nurmen jälkeen erosi tilastollisesti merkitsevästi yksipuolisen ohran sadosta 3448 kg/ha. Vuonna 2013 heinä- ja apilaheinänurmella tai typpilannoituksella ei ollut tilastollista merkitsevää vaikutusta ohran hehtaarisatoon yksipuoliseen ohran viljelyyn verrattuna. Parittaisvertailussa lannoitustasojen sadot yhteenlaskettuna kaksivuotisen heinä- ja apilaheinänurmen jälkeiset ohrasadot olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi suurempia verrattuna yksipuolisen ohran jälkeiseen ohrasatoon. Jyvänvalkuaispitoisuuteen sen sijaan esikasvilla ja typpilannoituksella oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus. Kaksivuotisen heinänurmen jälkeen jyvän valkuaispitoisuus oli pienin kaikista, riippumatta typpilannoituksen määrästä. Kun typpilannoitusmäärä oli 120 N kg/h apila-ohra-ohra -kierron jälkeen ohra tuotti suurimman jyvän valkuaispitoisuuden, kun taas alemmalla lannoitusmäärällä ohra-apila-ohra -kierto tuotti suurimman valkuaispitoisuuden. Viljelykierron monipuolistamisella on kirjallisuustutkimuksen perusteella useita hyviä puolia. Kolme vuotta on lyhyt aika, eikä kaikkia nurmiviljelyn hyötyjä, kuten vaikutusta maan rakenteeseen, ehdi muodostua ensimmäisenä jälkikasvuvuonna. Tutkimuksessa koevuosien vaihtelevilla sääoloilla oli mahdollisesti huomattava vaikutus jälkikasvivaikutukseen, mikä vaikeutti viljelykiertojen vertailua viimeisenä tutkimusvuonna. Nurmen typensitojakasvin tuottaman typpilisän ansiosta ohran lannoitusta voisi olla mahdollista vähentää ilman sadonalenemaa. Täten typpilannoituskustannuksissa voitaisiin säästää, kun lohkon lannoitusta voidaan vähentää sekä apilaseosnurmi- että sen jälkeisenä ohravuonna.