Browsing by Author "Niinikoski, Paula"

Haitalliset vieraslajit aiheuttavat vahinkoa kotoperäisille lajeille, eliöyhteisöille ja ekosysteemeille. Vieraslajeja pidetään elinympäristöjen häviämisen ja pirstoutumisen ohella yhtenä suurimmista uhista luonnon monimuotoisuudelle. Suomessa on 157 haitallista vieraslajia. Jättiputket (Heracleum sp.) ja kurtturuusu (Rosa rugosa) ovat ainoita erityisen haitallisiksi luokiteltuja vieraskasvilajeja. Jättiputkea käytetään yleisnimityksenä kolmelle Heracleum suvun (Apiaceae) lajille: kaukasianjättiputki (H. mantegazzianum Sommier & Levier), persianjättiputki (H. persicum Desf. ex Fish.) ja armenianjättiputki (H. sosnowskyi Manden). Jättiputket ovat monivuotisia diploideja kasveja ja niiden kotoperäinen levinneisyysalue on Kaukasiassa ja Luoteis-Aasiassa. Populaatiogeneettisillä tutkimuksilla voidaan arvioida lajin evolutiivista potentiaalia, leviämistä ja haitallisuutta. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää viiden jättiputki populaation geneettistä monimuotoisuutta ja rakennetta populaatioiden sisällä ja välillä. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mikrosatelliittimerkkiä. Näytteitä kerättiin viidestä populaatiosta (yhteensä 140), jotka genotyypitettiin kullakin mikrosatelliitilla. Aineisto analysoitiin Arlequin- ja Structure-ohjelmilla. Odotetun heterotsygotian perusteella geneettinen muuntelu oli melko vähäistä (HE = 0.47). Hardy-Weinbergin testin perusteella heterotsygotia oli merkitsevästi vähentynyt kaikissa populaatioissa suhteessa odotettuun heterotsygotiaan ja FIS-arvot olivat korkeita. Havaitusta muuntelusta suurin osa oli populaatioiden sisäistä. Tulokset voivat olla seurausta sisäsiitoksesta tai hyvin pienistä perustajapopulaatioista. Bayesilainen rakenneanalyysi jakoi populaatiot kahteen klusteriin, joista toinen klusteri voitiin jakaa vielä kolmeen klusteriin.