Browsing by Author "Särkiniemi, Eeva"

Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamia luonnontyyppejä, joiden lajisto on rikas. Karjan laidunnuksen muututtua ja keskityttyä, perinnebiotoopit ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Laiduntaminen on yksi keinoista ylläpitämään perinnebiotooppien monimuotoisuutta ja tuottavuutta. Hevosten määrä etenkin Etelä-Suomessa on noussut huomattavasti. Hevosen laidunnuskäyttäytyminen on kuitenkin valikoivampaa, kun karjalla. Laiduntamisen tärkein tavoite on saavuttaa tyydyttävä eläintuotos, jotta saadaan hevosten omistajat kiinnostumaan riittävän laajasti luonnonlaitumien laiduntamisesta. Tässä tutkimuksessa selvitetään luonnonlaitumella laiduntavien hevosten ravintotarpeiden täyttymistä (kuten energian, sulavan raakavalkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden perustarpeet), luonnonlaitumen sadontuottokykyä sekä laitumien botaanista koostumusta. Luonnonlaitumen eri lohkoilta määritettiin laidunnuskauden aikana kuiva-aineen kertymistä, sadon määrää ja laatua sekä kasvuston botaanista koostumusta. Botaanisen koostumuksen avulla haluttiin selvittää kuinka suuren osan sadosta hevoset syövät. Laitumen kasvustoa suojattiin häkeillä, joita oli 4:llä eri lohkolla. Kaikilla lohkoilla otettiin rehuanalyysinäytteitä sekä laidunnukselta suojatusta, että suojaamattomasta sadosta. Otetut näytteet jaettiin silmämääräisesti syötäviin ja ei syötäviin lajeihin aiempien tutkimusten pohjalta ja punnittiin satomäärien määritystä varten. Näytteet kerättiin yhteensä 9 kertaa kasvukauden aikana. Lisäksi alkukesästä tehtiin botaaninen kasvilajimääritys. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa NIRS-analyysin avulla. Hevoset saivat energiaa ja valkuaista riittävästi koko laidun kauden ajan. Kivennäisaineiden osalta fosforin päivä saanti jäi suositusarvoja pienemmiksi ja vääristi hevosten Ca:P suhteen liian suureksi. Hivenaineista kuparin ja sinkin saanti ei ollut riittävää. Luonnonlaidun on kivennäislisän kanssa hyvää rehua tyydyttämään hevosen perustarpeet. Luonnonlaitumen ravitsemuksellinen koostumus on viljeltyjä laitumia köyhempi energian ja valkuaisen osalta mikä, vähentää herkästi lihomaan taipuvaisilla hevosilla ylipainosta johtuvia terveysongelmia ja mahdollistaa niiden laiduntamisen.