Browsing by Author "Saaristo, Pilvi"

Johdanto: D-vitamiinilla on oleellinen rooli elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainon säätelijänä. D-vitamiinin puutokselle ovat alttiita erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja vähän ulkoilevat ikääntyneet. Riittämätön D-vitamiininsaanti altistaa luusto- ja lihasongelmille sekä kaatumistapaturmille. Kaatumisista aiheutuu mittavia sairaanhoitokustannuksia, joten kaatumisten ehkäisy on tärkeää sekä kansanterveydellisistä että taloudellisista syistä. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia poikkileikkausasetelmalla onko elimistön D-vitamiinitilaa kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (S-25(OH)D) yhteydessä edellisten 12 kk aikana tapahtuneiden kaatumisten lukumäärään sekä kaatumisten vaaratekijöihin iäkkäillä henkilöillä. Kaatumisten vaaratekijöinä tutkimuksessa käytettiin tasapainoa, kävelykykyä sekä lihastoimintoja. Tutkimuksen aineisto oli peräisin Porin sairaanhoitopiirissä toteutetun kaatumisten ehkäisyohjelman lähtötilanteesta. Tutkittavat olivat iältään 65-94-vuotiaita naisia ja miehiä (n = 579), jotka olivat kaatuneet edellisten 12 kk aikana vähintään kerran. Menetelmät: Kaikilta tutkittavilta määritettiin seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus entsyymi-immunomääritysmenetelmällä. Tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS –ohjelmistolla (versio 21). Aineisto analysoitiin korrelaatioanalyysillä sekä varianssi- ja kovarianssianalyysillä 25(OH)D-vitamiinipitoisuuden kvartiileissa. Sekoittavina tekijöinä käytettiin ikää, sukupuolta, painoindeksiä, fyysistä kuntoa, liikuntaa, ravitsemustilaa kuvaavia MNA-summapisteitä (mini nutritional assessment) sekä lääkkeiden käyttöä. Tulokset: Käytettäessä yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) kaatumisten lukumäärä ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi eri 25(OH)D-ryhmien välillä (I: < 50 nmol/l, II: 50-62 nmol/l, III: 63-75 nmol/l, IV: > 75 nmol/l). Sen sijaan ryhmien välillä oli eroja tarkasteltaessa kaatumisten vaaratekijöitä (tasapaino p = 0,001, tuolilta ylösnousutesti p < 0,001 ja 10 m kävelyaika p = 0,015). Kovarianssianalyysissä (ANCOVA) ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan tuolilta ylösnousutestissä (p = 0,01). Ryhmä I suoriutui tuolilta ylösnousutestistä heikommin kuin kolme muuta ryhmää. Yhteyden löytymistä kaatumisten ja seerumin 25(OH)D-pitoisuuden välillä saattoi vaikeuttaa se, että vain harva tutkittava oli kaatunut useita kertoja (suurin osa oli kaatunut kerran tai kaksi).