Browsing by Author "Salminen, Taina"

Maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, millaiset valmiudet luopumis- ja aloitustuen saamiseksi asetetut ammattitaitovaatimukset antavat aloittavalle maatilayrittäjälle maatilan talouden pitoon ja tilan kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tutkimuksella haluttiin myös selvittää, onko maatilayrittäjillä tarvetta liiketaloudelliselle lisäkoulutukselle sukupolvenvaihdoskoulutuksen jälkeen. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin maatilayrittäjän liikkeenjohdollisia tehtäviä, liiketoiminta-alueita ja yrittäjän liiketoimintaosaamiseen vaikuttuvia tekijöitä. Tässä osassa kuvattiin myös maatalouden eri koulutusvaihtoehdot, joiden kautta aloittava maatilayrittäjä suorittaa hänelle määrätyn koulutusvelvoitteen. Tutkimuksen aineisto perustui helmi-maaliskuussa 2011 Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen toimesta postitettuun kyselylomakehaastatteluun. Se lähetettiin 290 maatilayrittäjälle. Nuo maatilayrittäjät olivat toteuttaneet sukupolvenvaihdoksen luopumistukijärjestelmän puitteissa vuosina 2005–2010 ja koulutusvelvoitteen mukaisesti suorittaneet 4-10 opintoviikkoa talousasioiden opiskelua. Kyselyyn saatiin vastaukset 88 viljelijältä, jolloin vastausprosentiksi muodostui 30. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa sekä Mann-Whitneyn U-testiä. Tutkimustulosten mukaan maatilayrittäjien osaaminen oli seitsemänportaisella Likertin asteikolla mitattuna kohtalainen tai melko hyvä maatalouspolitiikkaa, maatilan tuotantoa ja talouden pitoa sekä tilan kehittämisen ja kannattavuutta kuvaavissa teemoissa. Eri teemojen kysymyksistä muodostettuja summamuuttujia käytettiin analysoitaessa, miten yrittäjien kokema koulutus oli vaikuttanut heidän osaamiseensa. Koulutus oli vaikuttanut voimakkaasti etenkin verotuksen, maatilan talouden tulkitsemisen, tilan kehittämisen, investointien suunnittelun ja toimintojen kannattavuuden arvioinnin osaamiseen. Yrittäjien osaaminen ei kuitenkaan ollut riittävää maatilan kannattavuuden näkökulmasta. Viljelijöistä 70 prosenttia piti liiketaloudellisen lisäkoulutuksen järjestämistä tarpeellisena. Eniten lisäkoulutusta kaivattiin verotuksen, kirjanpidon, investointien suunnittelun, tilan kehittämisen ja kannattavuuslaskennan alalla.