Browsing by Author "Salo, Niilo"

Kuivuusriskin on havaittu kasvaneen ja Lounais-Suomen alueen maatalouden olevan erityisen herkkä uusille ääriolosuhteille. Maatiloilla ei ole kehitetty yleisesti riskienhallintamenetelmiä kuivuusriskin hallintaan. Yksi vaihtoehtoinen riskienhallintamenetelmä kuivuusriskin hallintaan on keinokastelu, joka on vielä erittäin vähän käytetty menetelmä. Tämä tutkimus keskittyy selvittämään syitä kastelun vähäiselle käytölle sekä mahdollisuuksille kastelun käytön lisäämisessä kuivuusriskin hallinnassa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselytutkimuksella, joka jakaantui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kysyttiin monivalintakysymyksillä mielipiteitä kuivuusriskin ja kastelun suhteen. Toisessa osassa pyydettiin arvioimaan keskimääräisiä satotasoja kastelun avulla ja ilman kastelua. Tuloksia analysoitiin Mann-Whitney- ja Kruskal-Wallis-testeillä sekä visuaalisesti kolmiojakaumalla ja laatikko-janakuvion avulla. Arvioitujen satotasojen avulla arvioitiin myös kastelun kannattavuutta riskienhallintamenetelmänä. Kyselyn ensimmäisen osion tulosten perusteella kastelun työläys ja huono kannattavuus olivat suurimpia syitä kastelun vähäiselle käytölle. Kyselyn toisen osion perusteella kastelulla pystyttiin hyvin tasaamaan satovaihteluita viljakasveilla, perunalla ja palkokasveilla. Kastelu ei ollut keskimäärin kannattavaa viljakasveilla muuta kuin tilanteissa, joissa kastelun muuttuvat ja kiinteät kustannukset olivat matalaa tasoa. Kyselyn vastausprosentti oli alhainen mikä heikentää tulosten luotettavuutta. Johtopäätöksenä kastelun havaittiin olevan potentiaalinen riskienhallintamenetelmä kuivuusriskin hallintaan. Valinta kastelun ottamisesta käyttöön riskienhallintamenetelmänä tulee tehdä tilakohtaisesti, jolloin on parhaiten tiedossa kastelun antama satovaste ja kustannukset. Jatkotutkimusmahdollisuuksina tutkimuksesta esiin nousi vähemmän työllistävien kastelukeinojen löytäminen sekä parempi tutkittu tieto kastelun antamasta satovasteesta eri viljelykasveilla.