Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Tamminen, Jari-Pekka"

Sort by: Order: Results:

  • Tamminen, Jari-Pekka (2024)
    Orava (Sciurus vulgaris) on vähentynyt Suomen metsissä viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Metsänkäsittelyn on arveltu vaikuttaneen vähenemiseen yhdessä vanhojen puustoikäluokkien vähenemisen kanssa. Oravakantaan ja sen vaihteluihin vaikuttaa erityisesti metsäkuusen (Picea abies) käpysato, ja oravan esiintymistä on kyetty mallintamaan parhaiten varttuneiden kuusten osuudella metsämaalla. Tämä tutkimus tehtiin Isojärven häiriödynamiikkahankkeen tutkimusalueella kansallispuiston läheisyydessä Pirkanmaan ja Keski-Suomen rajalla. Tutkittavina olivat seuraavat hakkuutavat: alaharvennus, avohakkuu, ensiharvennus, lepo, osittaishakkuu, pienaukkohakkuu, poimintahakkuu, säästöpuualue, tie, pienaukkojen välialueen harvennus ja yläharvennus. Tutkimuksessa tarkasteltiin oravan esiintymistä erilaisilla metsikkökuvioilla ja sen yhteyttä hakkuutapoihin sekä puuston ominaisuuksiin. Lisäksi tarkasteltiin kuusen käpysatoa, joka määritettiin maastolaskentana kesällä 2021. Vuosina 2021–2022 oravasta kerättiin tietoa maastossa lumijälkien (talvi) ja syöntijälkien (talvi ja kesä) perusteella. Kuusen käpysadon tilastollisessa mallintamisessa sovellettiin lineaarista ja oravan esiintymisessä logistista regressiota R-ympäristössä. Puun rinnankorkeusläpimitta selitti parhaiten kuusen käpyrunsautta. Talviaineistossa kuusen osuus ennusti yhdessä hakkuutavan kanssa parhaiten oravan esiintymistä metsikkökuviolla. Mitä suurempi osuus puuston tilavuudesta oli kuusta, sitä todennäköisemmin oravia esiintyi. Kesäaineistossa puuston pituuden lisääminen malliin paransi sen ennustavuutta. Talvella 2021 pienaukkojen välialueina harvennetuilla kuvioilla oravien esiintyminen oli tilastollisesti epätodennäköisempää kuin lepokuvioilla. Molempina talvina poimintahakkuu lisäsi todennäköisyyttä oravan havaitsemiseksi verrattuna lepokuvioihin. Kesäisin oravan esiintyminen oli epätodennäköisempää pienaukkohakkuin käsitellyillä ja välialueina harvennetuilla kuvioilla verrattuna lepokuvioihin. Oravia ei havaittu säästöpuualueilta muuta kuin tapauksessa, jossa säästöpuualue oli kytkeytynyt muihin puustoisiin alueisiin. Tutkimuksen perusteella orava elää mieluummin käsittelemättömillä tai kevyesti käsitellyillä alueilla suosien maaston peitteisyyttä. Se ei viihdy aukoissa eikä yleensä ylitä niitä. Poimintahakkuut ja maltilliset harvennukset voivat olla oravalle parempi vaihtoehto kuin metsän peitteisyyden (avohakkuu) ja kerroksellisuuden (alaharvennus) poistavat metsänkäsittelymenetelmät.