Browsing by Author "Vilkkilä, Asta"

Tutkielmassa tarkastellaan alle kymmenenvuotiaiden lasten tavarasuhdetta. Tarkoituksena on selvittää lasten suhtautumista ympärillä olevaan tavaramaailmaan. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia erilaisia merkityksiä lapset tavaroille antavat. Lasten näkökulman lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu vanhempien käsityksiä lastensa tavarasuhteesta ja sitä, kuinka he kasvattajina kokevat lapsen ja tavaran välisen suhteen. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu 10 teemahaastattelusta. Haastatteluun osallistui viisi 4–9-vuotiasta lasta ja viisi heidän vanhempansa. Laadullisen tutkimuksen analyysissä tulkintateoreettisena kehyksenä on käytetty sisällönanalyysiä. Tavarat eivät ole lapsille pelkästään välineitä, joiden avulla he tekevät asioita vaan ne pitävät sisällään monia erilaisia merkityksiä. Tutkimuksen mukaan lapsen suhde tavaraan ei ole yksiselitteinen, vaan annetut merkitykset ovat moninaisia ja tilannesidonnaisia. Tavarat näyttäytyvät lapselle pääasiassa leluina. Lelut eivät määrity kuitenkaan pelkästään suhteessa leikkiin. Lelujen avulla lapset luovat ja vahvistavat sosiaalisia suhteita esimerkiksi omiin sisaruksiin ja ikätovereihin. Uutuudet ja muoti vaikuttavat lasten lelumieltymyksiin, mutta kaikista kallisarvoisimpia ovat lelut, joihin lapsi luo emotionaalisen suhteen. Suhde kallisarvoisiin leluihin on verrattavissa ihmisten välisiin suhteisiin. Lapset antavat tavaroille myös sosiaalisia merkityksiä. Niiden avulla vahvistetaan suhteita perheenjäsenten kanssa. Tavarat toimivat näin yhteenkuuluvuuden symboleina. Tavaroiden avulla lapset hahmottavat myös menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Lasten tavarasuhteissa on kyse muustakin kuin vain uuden haluamisesta. Tavarat toimivat välineinä erilaisille tavoille olla yhdessä toisten kanssa. Vanhempien suhtautuminen lasten tavaramaailmaan on kontekstisidonnaista, ja tilanteesta riippuen samat esineet voidaan nähdä sekä hyvinä että huonoina lapselle. Vanhemmat antavat tavaroille merkityksiä siinä missä lapsetkin. Nämä merkitykset määrittelevät vanhempien suhtautumista lasten esineisiin. Nykypäivän vanhemmuutta voi nimittää neuvottelevaksi vanhemmuudeksi, koska lasten mielipiteitä kuunnellaan kulutukseen liittyvissä päätöksissä. Vaikka tutkimuksen perusteella tavaroilla on suuri rooli lasten elämässä, ne eivät korvaa kuitenkaan lasten ja heidän vanhempiensa yhdessä viettämää aikaa.