Browsing by Author "Virtanen, Jere"

Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.