Browsing by discipline "Metsäekologia (monimuotoisuus ja kestävä käyttö)"

Poronjäkälät ovat poron tärkeintä talviravintoa. Jäkälien määrä on romahtanut viimeisten 30 vuoden aikana ja vähenemisen syistä on kiistelty. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka poron laidunnus ja metsätalous vaikuttavat maajäkälien peittävyyteen ja biomassaan Lapissa. Aineisto koostui yhteensä 50 alueesta, joilla laiduntamattomat ja laidunnetut alueet muodostivat vertailuparit. Maajäkälien määrää mallitettiin lineaarisilla sekamalleilla. Maajäkälien peittävyysmallissa merkitsevimmät selittäjät olivat laiduntaminen ja metsikön kehitysluokka. Laidunnetuilla alueilla maajäkälien peittävyys oli 7,5 % ja laiduntamattomilla alueilla 38 %. Laidunnuksen ja kehitysluokan yhdysvaikutus oli merkitsevä selittäjä lähes 95 % todennäköisyydellä. Laidunnetuilla alueilla maajäkälien peittävyys oli uudistusvaiheen metsiköissä sekä kasvatusmetsiköissä 30 % uudistuskypsien metsiköiden jäkäläpeittävyydestä. Laiduntamattomilla alueilla maajäkälien peittävyys oli kasvatusmetsiköissä 65 % uudistuskypsien metsiköiden jäkäläpeittävyydestä. Maajäkälien peittävyys väheni, kun puuston varjostus lisääntyi. Maajäkälien biomassamallissa merkitsevimmät selittäjät olivat laiduntaminen ja lämpösumma. Laidunnetuilla alueilla maajäkälien biomassa oli 190 kg ha-1 ja laiduntamattomilla alueilla 3 600 kg ha-1. Maajäkälien biomassa väheni, kun lämpösumma ja puuston varjostus lisääntyivät. Laiduntamisen ja kehitysluokan yhdysvaikutus oli merkitsevä selittäjä mallissa. Laidunnetuilla alueilla uudistusvaiheen metsiköissä ja kasvatusmetsiköissä biomassa oli 30–40 % uudistuskypsien metsien jäkäläbiomassasta. Sekä maajäkälien peittävyys että biomassa olivat lajittuneilla mailla suuremmat kuin moreenimailla. Uudistuskypsien metsiköiden uudistaminen heikentäisi jäkälälaidunten tilaa entisestään.