Browsing by discipline "Skogsekologi"

Metsähallituksen luontokeskukset ja -talot ovat asiakaspalvelupisteitä, joiden tehtävänä on jakaa tietoa ja neuvoa luonnonsuojelu- ja retkeilyalueille menijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä niissä tapahtuvasta oppimisesta. Syvällisempi ymmärrys oppimisesta mahdollistaa asiakaspalvelupisteiden toiminnan ja niissä esillä olevien materiaalien kehittämisen niin, että ne tukevat paremmin kävijöiden oppimista. Tutkimus rajoittui Tunturi-Lapin alueella sijaitseviin luontokeskuksiin ja luontotaloon sekä näiden asiakaspalvelupisteiden yli 15-vuotiaisiin kävijöihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain luonto-, retkeily- ja saamelaiskulttuuritietojen oppimista. Tutkimuksessa hyödynnettiin luontokeskus Kellokaan, Pallastunturin luontokeskuksen, Tunturi-Lapin luontokeskuksen ja Kilpisjärven luontotalon viimeisimpiä asiakastutkimusaineistoja. Kyseiset asiakastutkimukset on toteutettu vuosien 2004 ja 2011 välillä. Aineisto koostui yhteensä 1546 täytetystä kyselylomakkeesta. Tilastollisessa analyysissä käytettiin ristiintaulukointia ja lineaarisia regressiomalleja. Analyysi pohjautui pitkälti museo-oppimista koskevissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin, erityisesti Falkin ja Dierkingin museokokemusmalliin, jonka mukaan museokokemus rakentuu persoonallisesta, sosiaalisesta ja fyysisestä kontekstista sekä välittömästä toimintakontekstista. Kävijöiden neljä yleisintä syytä vierailla luontokeskuksessa olivat tiedonsaanti, näyttelyt, ostokset ja kahvila. Tiedonsaannista kiinnostuneet kävijät hakivat luontokeskuksesta ennen kaikkea luontoon liittyvää tietoa. Valtaosa kävijöistä oppi vierailun aikana luontoon ja retkeilyyn liittyviä tietoja. Kävijät myös pitivät tiedonsaantia keskimäärin hyvänä. Tietojen oppimiseen vaikuttivat voimakkaimmin elämykset sekä näyttelyn kiinnostavuus ja laatu. Mitä elämyksellisempänä kävijät kokivat vierailun ja mitä kiinnostavampana tai laadukkaampana he pitivät pysyvää näyttelyä, sitä paremmaksi he keskimäärin arvioivat tiedonsaannin. Asiakaspalvelupisteissä esitettävien video- ja diaesitysten katsominen paransi hieman kävijöiden luontotiedonsaantia. Tunturi-Lapin luontokeskuksen Vuovjjuš - Kulkijat -näyttelyyn tutustuminen lisäsi selvästi kävijöiden tietoja saamelaiskulttuurista. Tulosten perusteella luontokeskukset ja -talot onnistuvat jo nykyisellään melko hyvin tehtävässään jakaa tietoa. Kävijöiden oppimista olisi kuitenkin mahdollista parantaa panostamalla elämysten tarjoamiseen, selvittämällä kävijöiden kiinnostuksen kohteet näyttelyitä uudistettaessa, esittämällä näyttelyissä käsiteltävät asiat selvästi ja riittävän yksinkertaisesti sekä houkuttelemalla yhä useammat kävijät katsomaan video- tai diaesitys.

Tarkastelen pro gradu- tutkielmassani Euroopan puoleisen Venäjän tundran eri kasvupaikkoja. Tutkimuksessa selvitettiin satelliittikuvilta toisistaan erottuvien kasvupaikkojen biomassan ja hiilidioksidivoiden eroja kasvupaikkojen välillä. Lisäksi testasin, voidaanko regressioanalyysillä kasvillisuuden lajiryhmän peittävyyteen ja korkeuteen perustuen ennustaa luotettavasti kasvillisuuden biomassaa. Tämän tutkimuksen avulla saadaan arvokasta tietoa eteläisen tundra-alueen eri kasvupaikkatyyppien tämän hetkisestä maanpäällisestä biomassasta ja siitä mitkä kasvupaikat ovat mahdollisesti ilmakehän hiilidioksidin lähteitä tai nieluja. Mikäli ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvupaikkatyyppien suhteet muuttuvat, on tärkeää tietää eri tyyppien hiilenvarannoista ja vaihdosta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2007. Biomassa aineisto kerättiin systemaattisella otannalla viideltä 900 metrin pituiselta linjalta, lisäksi näytteitä kerättiin myös hiilidioksidivuon mittauskaulusten läheisyydestä. Regressioanalyysiä varten kirjattiin ylös funktionaalisten kasviryhmien (sammalet, jäkälät, ruohovartiset, varvut, vaivaiskoivu ja pajut) peittävyydet (%) ja korkeudet (cm). Keräämäni biomassa-aineiston ja Kuopion yliopiston tutkijoiden kammiomenetelmällä keräämän hiilidioksidivuoaineiston avulla laskin tutkitulle alueelle eri kasvupaikkojen keskimääräiset biomassat ja ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihdon (NEE) ja respiraation (ER) mittauskauden keskiarvot. Kaukokartoituksen avulla selvitettiin myös kasvupaikkojen peittävyyksiä laajemmalla alueella (98 km2, Quickbird kuvan koko). Näin saatiin kokonaiskuva alueen tämän hetkisestä biomassasta ja eri kasvupaikkojen jakautumisesta. 98 km2 kokoisella alueella suurimmat peittävyydet olivat varpupeitteisellä turvemaalla (23 %) ja varputundralla (19 %). Alueen kasvupaikkojen peittävyyksillä painotetun biomassan keskiarvo oli 601 g m-2. Merkitsevää eroa kasvupaikkojen biomassojen välillä oli vain muutamien kasvupaikkojen kohdalla. Kaikki hiilidioksidinmittauskohteet, paitsi paljaat turvemaat, olivat kesän 2007 keskiarvon mukaan ilmakehän hiilidioksidin nieluja. Ekosysteemin hiilidioksidin nettosidonta (NEE) oli suurinta pajuvaltaisella kasvupaikalla ja vähäisintä varputundralla. Ekosysteemiin respiraatio (ER) suhteessa ekosysteemin hiilidioksidin nettosidontaan oli voimakkaampaa mineraalimaan kohteilla kuin turvemaan kohteilla. Regressioanalyysi osoittautui luotettavaksi välineeksi ennustaa kasvillisuuden biomassaa peittävyyden ja korkeuden avulla aineiston koon ollessa tarpeeksi suuri. Maanpäällinen biomassa oli tutkimallamme alueella samaa luokkaa aikaisempiin tutkimuksiin verrattaessa, ja alue edusti eteläistä tundra vyöhykettä hyvin. Hiilidioksidivoita tarkastellessa kesän 2007 lämpimämmillä lämpötiloilla saattoi olla vaikutuksensa siihen, että suurin osa kasvupaikoista oli hiilidioksidin nieluja.

In Finland thinning quality is assessed on a yearly basis by the Finnish Forest Centre. During recent years the results of these assessments have been a source of concern within the coastal region of operation. Metsäliitto, being one of the largest forest operators within the coastal region and Finland as a whole, is concerned by the high residual stand damage found. Metsäliitto perform follow-ups on the feedback received from the Finnish Forest Centre but also performs thinning quality assessments off their own. The thinning quality method used by the Finnish Forest Centre is time consuming and therefore poorly suitable for use by wood procurement companies. This led to the development of an alternative method by Metsäteho Oy. Metsäliitto was represented in the work group that developed this new method but has chosen to develop a method of its own. The purpose of this master thesis is to clarify whether the results from Metsäliittos thinning quality assessment method correlate in a sufficient manner with those of the method developed by the Forestry Development Centre TAPIO. Furthermore the thesis study how the results of two alternative methods correlate. Focus is placed on residual stand damage but also the possibility of a potential connection between TAPIOs placement of sample plots and residual stand damage results is studied. As Metsäliittos method includes a complete inventory of soil compaction it is studied how TAPIOs and Metsätehos results hold up against those of Metsäliittos method. A study of the correlation between results for forwarder track distance between Metsäliittos and Metsätehos methods is also conducted. The sites of this study were chosen based on the Finnish Forest Centres random sampling for thinning quality assessments performed during 2010 and 2011. From those thinning quality assessments the ones performed in the Swedish speaking parts of Ostrobotnia where thinning actions had been performed by Metsäliittos contractors were sieved and chosen to form the sample of this study. The fieldwork of this study was performed in July 2011. Thinning quality assessments according to Metsäliittos and Metsätehos models were performed on all sites. The results of the thinning quality assessments performed according to TAPIOs method were acquired from the Finnish Forest Centre. This study being a method comparison study where the true values of the objects are not known, methods of analysis based on hypothesis testing was not used. In order to create an overview of the trends in results for the different methods, as well as their correlation to each other, Bland&Altman diagrams were created (Altman & Bland 1983 and Bland & Altman 1999). The main results of this study show that Metsäliittos and TAPIOs results for residual stand damage do not differ in a statistically significant way. Metsäliittos and Metsätehos results on the other hand are not to be compared. Metsätehos and TAPIOs results are not either to be compared which has been stated by Poikela (2003b). TAPIOs and Metsätehos methods estimate the proportion of soil compaction in a sufficient manner compared to Metsäliittos method. Furthermore it was concluded that results for forwarder track distance correlate well between Metsäliittos and Metsätehos methods. Any connection between TAPIOs sample plot placement and results for residual stand damage could not be detected. The conclusions of this study are that Metsäliittos and TAPIOs results for residual stand damage, with reservation for the small sample size of this study, are comparable. Metsäliittos and Metsätehos results are not compatible from which we conclude that Metsäliittos method is not replaceable with the one developed by Metsäteho. Nor shall Metsätehos method be used as a complement to Metsäliittos as one will then acquire two incompatible data sets. Both Metsätehos and TAPIOs results for soil compaction are compatible with those of Metsäliittos method. This could be utilized in order to improve the time effectiveness of Metsäliittos method. For further method improvement Metsäliitto could adopt Metsätehos method for determination of forwarder track distance. As results from Metsäliittos and TAPIOs thinning quality assessments can be compared without a loss of reliability, Metsäliitto could compile the results from their own assessments and TAPIOs assessments in order to get a more statistically representative picture of the quality of their thinnings. This would result in even better future possibilities of monitoring and evaluating how well the company’s goals are met.

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on tutkia eliöstön asettumista ja monimuotoisuuden kehittymistä rakennetuilla kosteikoilla. Luonnonkosteikkojen tiedetään olevan biodiversiteetiltään rikkaita alueita. Kosteikkoja rakennetaan pääasiallisesti joko vedenlaadun parantamiseksi tai lintukosteikoiksi, mutta linnuston ohella niiden ylläpitämää eliöstön monimuotoisuutta ei ole juuri tutkittu Suomessa. Helsingin yliopiston, Vihdin kunnan, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen sekä Uudenmaan ELY-keskuksen yhteinen EU Life+-rahoitteinen Keidas-hanke on seurannut kahta hulevesikosteikkoa Vihdin kunnan alueella Nummelassa; YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuonna 2010 rakennettua Portin kosteikkoa ja Life+ Keidas- projektissa vuosina 2011–2014 rakennettua Niitun kosteikkoa. Kosteikkojen perustamisen tavoitteina on ollut puhdistaa valumavesiä ennen niiden purkua Vihdin Enäjärveen sekä lisätä taajama-alueen asukkaiden viihtyisyyttä ja tarjota heille virkistyskäyttöalueita ja luontokokemuksia. Hankkeen tarkoituksena on kuitenkin myös kehittää muita kosteikkojen tarjoamia ekosysteemipalveluja. Yksi tällainen tavoite on luoda uusia elinympäristöjä ja lisätä alueella elävän eliöstön monimuotoisuutta. Tutkielmassa seurataan, miten eliöstö asettui vastarakennetuille taajamakosteikoille. Tässä tutkielmassa keskitytään vesiselkärangattomiin, sillä ne toimivat merkittävänä linkkinä primäärituotannon ja suurempien kuluttajien välillä ja ovat siksi tärkeä tekijä kosteikkoympäristön eliöstön monimuotoisuudelle. Vesiselkärangattomien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat erityisesti kalojen esiintyminen sekä kasvillisuuden määrä. Seurantoja suoritin kolmena peräkkäisenä vuotena 2014-2016. Vertailukohteena ja esimerkkinä luonnonvesistöstä käytin kosteikkojen alajuoksulla sijaitsevaa Vihdin Enäjärveä. Vesiselkärangattomien seuranta suoritettiin aktiivipyydyksin, jotka olivat kaikilla tutkimuskohteilla 2 vuorokautta jokaisena seurantakesänä. Vesiselkärangattomat jaettiin koon perusteella viiteen eri kokoluokkaan, joiden välistä yleisyyttä vertailtiin eri kohteiden kesken. Vesiselkärangattomille laskettiin myös biomassaindeksi kokonaistuotannon vertailemista varten. Lisäksi vesiselkärangattomien yhteisöjen monimuotoisuutta arvioitiin Shannonin ja Jaccardin monimuotoisuusindeksien avulla. Kokoluokkien vertailussa näkyi, että altaissa, joissa kasvillisuus ei ollut vielä asettunut, oli vesiselkärangattomien kokoluokkajakauma painottunut pienimpään luokkaan. Vuosittaista vaihtelua esiintyi, mutta pääpiirteissään esiintyi Portin kosteikolla enemmän suurempien kokoluokkien vesiselkärangattomia kuin nuoremmalla Niitun kosteikolla tai Enäjärvessä. Enäjärvessä kalojen aiheuttama suuri saalistuspaine on todennäköisin selitys vesiselkärangattomien suurempien kokoluokkien vähäisyyteen. Biomassaindeksin kehitys kummallakin kosteikolla oli epätasaista ensimmäisen vuoden biomassaindeksin ollessa suurin piirtein yhtä suuri kuin viimeisenkin, kun toisaalta Enäjärven biomassaindeksi laski jokaisena vuonna. Vesiselkärangattomien populaatioissa tapahtuneet muutoksen ilmenevätkin paremmin kokoluokkajakaumista. Vesiselkärangattomien monimuotoisuus Portin kosteikolla oli suurin piirtein yhtä suurta kuin Enäjärvellä, kun taas Niitun kosteikolla monimuotoisuus oli hieman alhaisempaa. Tämä vastaa teoriaa siitä, että vie noin neljä vuotta ennen kuin vesiselkärangattomien monimuotoisuus on saavuttanut maksiminsa kosteikon rakentamisen jälkeen. Pidempiaikainen seuranta ja eritoten suurempi otos antaisi tarkempia tietoja tutkimuskosteikkojen vesiselkärangattomista, mutta tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan päätellä, että vesiselkärangattomien kannat ovat kehittyneet kosteikoilla toivotulla tavalla ja kosteikkojen voidaan olettaa tarjoavan habitaatteja monille vesiselkärangattomia ravinnokseen hyödyntäville lajeille.

Purpose of this study was to examine the residents' survey, what kind of relationship with residents and their urban forest might have and what attitude they may have when facing the urban forest management. The study serves the Helsinki department of public works, who can thus be valuable information for the above-mentioned lack of knowledge in the data. The study was conducted as a quantitative survey. The sample was selected on the Helsinki Urban Facts and the register of the population consisted of 1000 persons selected the elders of the economy. The response rate was 42, which can be regarded as a good result in comparison with earlier similar studies in the Helsinki area. In order the complete this study in were used in statistical analysis cross tabulation, x2-and t-test. Results of this research was that the majority of the Laajasalo´s population is clearly positive on the Helsinki City Public Works carried out by the forest management. In addition, the results can be concluded that a clear majority of residents felt positive the changes that took place in nearby forests after forest management. A clear majority of respondents considered treatment works and the implementation of the outcome of good or excellent. On the other hand the results shows that there is a problem in the design process, the nature management works planning and implementation of the information. However significant number of residents were not know the area planning, which are based on forest management, and in addition a significant proportion of residents felt that the treatment works began suddenly and without any information. That it may draw the conclusion that the area planning process, information is not sufficient, and people do not, it may well affect the very moment when the decisions of their local forest conditions to be made. In addition, based on the results is also noticeable that a significant number of respondents felt that local forest management activities being too open, noisy or impoverished nature value. In addition, a significant number of respondents did not know how to respond to biodiversity and important information. This can draw a clear conclusion that the general principles of Public Works, in the care and respect for nature may not have sufficiently clear for the general public, and the average inhabitants. This study confirms previous similar studies, the results of the residents has been seen in grouping in relation to the urban woodlands and their management. The conclusion here is that these groups should be taken into account in the future more clearly throughout the design process, from regional planning information until the off-road information.

Bats can act as potential vectors for various zoonotic diseases and other pathogens. Therefore their interactions with people should be examined to mitigate potential risks. Bats are small flying mammals and hide in small crevices during daylight hours, making them difficult to observe. Consequently, they have a capacity to “hitchhike” on ships to be dispersed over large distances. This study focused on anthropogenic unintentional bat translocations, i.e. hitchhiking bats. The study area is the Great Lakes region in North America. Using a web-based questionnaire survey, I asked the public about the frequency of bat-human encounters on ships, their nature, and perceived risks and incidents. I found that bats are commonly seen by people working on ships at the Great Lakes. Bats do not cause trouble other than scaring people. Based on photographic evidence, at least one bat was seen on a ship outside of its native range. Therefore ships might act as vectors, helping bats to disperse to new areas. This might provide pathways for pathogens to spread along, from bats to bats or from bats to humans. The risks related to hitchhiking bats seem to be rather limited. Rabies risk is the most obvious, but no cases of people getting rabies infection from hitchhiking bats were acknowledged. The possibility of ships translocating bats infected with Pseudogymnoascus destructans remains unknown. This study demonstrates how by engaging the public it is possible to gather novel scientific knowledge, and deepen our understanding about the relationship between man and wildlife. There are numerous hidden ways of how people interact with animal species. This study illuminates one of these ways, but many more are yet to be studied.

Osallistavan suunnittelun määrä Suomessa on viime vuosina kasvanut huomattavasti. Asukaskyselyt ovat yksi tapa osallistaa asukkaita, ja ne sopivat erityisesti suuren yleisön osallistamiseen. Internetissä toteutetut asukaskyselyt nopeuttaisivat ja helpottaisivat asukaskyselyiden tekemistä mm. siksi, että tieto voidaan tallentaa suoraan sähköiseen muotoon. Internetin käyttö asukaskyselyiden tekemisessä on kuitenkin uusi menetelmä, josta on vasta vähän tutkimustietoa. Ongelmallista Internet-kyselyissä on se, että kasvaneista käyttäjämääristä huolimatta kaikilla ei edelleenkään ole mahdollisuutta käyttää Internetiä. Lisäksi Internet-kyselyn otos on yleensä valikoitunut ja otoskoon määritteleminen on hankalaa. Tutkielma toteutettiin osana Kuopion kaupungin Puijon alueen vuorovaikutteista suunnitteluprosessia. Tutkielman tavoitteena oli vertailla Internet-kyselyä postikyselyyn, jotta saataisiin selville, onko Internet-kysely kelvollinen osallistamismenetelmä. Lisäksi tavoitteena oli profiloida vastaajia mielipiteiden ja taustamuuttujien perusteella. Tutkielman aineistona oli Kuopiossa tammikuussa 2009 toteutetun, Puijon aluetta koskevan asukaskyselyn tulokset. Aineiston analysointiin käytettiin faktorianalyysia, klusterianalyysia, erotteluanalyysia ja korrespondenssianalyysia. Katoa tutkittiin ?2-testillä ja laskemalla ristitulosuhteet. Sekä Internet- että postikyselyn vastaajista muodostuivat Tyytymättömien, Tyytyväisten ja Luonnonsuojelijoiden vastaajaryhmät, joilla olivat melko samanlaiset mielipiteet ja taustamuuttujat molemmissa aineistoissa. Tyytymättömät olivat tyytymättömiä Puijon alueen nykytilaan eivätkä arvostaneet Puijoa. Myös Luonnonsuojelijat olivat tyytymättömiä Puijon alueen ja metsien nykyiseen hoitoon, mutta eivät kannattaneet metsänhoitoa. Tyytyväisten mielestä Puijon alueella kaikki on nyt kunnossa. Lisäksi postikyselyn aineistosta muodostui Kehittäjät-ryhmä ja Internet-kyselyn vastaajista Virkistäytyjät-ryhmä. Internet-kyselyssä 46–60-vuotiaat ja korkeakoulutetut olivat yliedustettuina, mutta kummallakaan kyselyllä ei saatu edustavaa otosta kuopiolaisista. Katoa oli paljon. Edes keskustelua herättänyt aihe ei riittänyt aktivoimaan kuopiolaisia vastaamaan kyselyyn ja tutkielmassa käytettyjen tutkimusmenetelmien kannalta kyselylomake oli puutteellinen. Tämän tutkielman tuloksista saatiin lopulta lähinnä suuntaviivoja Puijon suunnitelmaehdotuksille. Kunnissa tarvitaan uusia työkaluja osallistamiseen, ja tähän tarpeeseen Internet-kysely olisi kustannustehokas vastaus. Sen vuoksi Internet-kyselyä kannattaa edelleen tutkia ja kehittää. Internet-kyselyllä olisi mahdollista saada edustavampi otos, jos vastaajat valittaisiin satunnaisotannalla ja he saisivat salasanan kyselyyn. Myös kaikille avoimella kyselyllä voitaisiin kartoittaa mielipiteitä, kunhan tuloksia tulkittaisiin kriittisesti.

The goal of the research was to find out genetic gain and correlation of stem growth and quality traits in progeny trials of birch. Measurements and observation s of many traits are slow and expensive work. The costs could be decrease if some of the traits could be leaved unmeasured based on sufficient correlation between different traits. It’s very important to know association between different traits. Association can be even harmful. While some important trait becomes better some other can become worse. The internal and the external quality traits have a great importance for wood processing industry. The material of the research consists of eleven progeny trials established by The Finnish Forest Research Institute. Growth and quality trait were measured or observed. Measurements and observations were made at the age between 9-20 years. Change in mean of improved trait represents progress in tree improvement. This change is called genetic gain and it’s impressed usually as a relative value compared with mean of unimproved reference material. Reference material can even be other genetically improved material of different degree. Association between different traits was impressed with Spearman’s rank correlation coefficient. Nonparametric method was chosen because some traits were observed in rank order scales. Inconvenient for tree improvement is when association between growth and important quality traits is harmful. In this study was mainly found out remarkably genetic gain as well in growth as in quality traits in comparison with unimproved natural stand origins and even partly with earlier produced improved breeding material of different breeding degree. Correlation between stem volume and diameter at breast height were higher than between stem volume and height. There were several positive statistically significant correlations between growth and stem quality traits. Harmful correlation was found out between diameter at breast height and branch quality. Correlation between number of limbs and ramicorns had harmful correlation in some trials but correlations were quite weak. Ocular estimated general quality correlated well between its different factors. The costs of the practical forest tree breeding can be decreased by measuring fewer traits. Diameter at breast height is easy and quick trait to measure and correlate well between stem height and stem volume. Stem height could be leaved unmeasured. Because general quality correlates well between its different factors, other factors are not necessary to measure observe. Further research is needed within the reliability of the ocular observation. Differences in scaling within different person are important for reliability. Also the appropriate number of scales should be researched.

Because of European unions goals, direction of Finnish energy politics has been the increase of renewable energy. Stump harvesting has been in focus, because it is thought to be carbon neutral. Using stumps for energy has increased through the 2000s. It is better to harvest stumps than tree crowns, for they contain a lot of nutrients in the needles. On the other hand leaving stumps on the site will let them slowly decompose, and as they also collect nutrients they can decrease leaching. This study aimed to determine the long term effects of stump harvesting on soil disturbance and carbon and nitrogen storage. Study areas are in central Finland, where in 2013 there had been 9-13 years since stump harvesting. Soil surface disturbance was estimated both visually and with the point frequency method based on soil samples. For determination of soil carbon and nitrogen content there was a systematic line-assessment, where the soil samples were taken and divided to full 5cm layers that were dried and sieved. Carbon and nitrogen content and soil pH was analysed. Statistical analysis was made with variance analysis. Soil pH was between 4,2 and 5. At Honkola and Haukilahti in the stump harvesting areas the share of undisturbed soil surface was between 59-65% and where there was no stump harvesting this share was significantly larger, between 70-77%. The share of mounds was 18-23% in stump harvesting areas and where there was no stump harvesting 13-17%. Pits accounted for 15-17% in stump harvesting areas and where there was no stump harvesting 6-14%. The point frequency determination at one meter intervals was the best practical method for estimating soil surface disturbance.