Browsing by Subject "Tapion taskukirja"

Tapion taskukirja on Suomessa vuodesta 1910 ilmestynyt metsäalan käsikirja, johon on koottu keskeisiä metsätalo-utta koskevia aiheita. Tähän mennessä suomenkielisiä taskukirjoja on julkaistu yhteensä 25 kappaletta. Työn tarkoi-tus on tutkia taskukirjojen roolia metsänhoidollisten aihepiirien kautta. Tutkin, toimivatko taskukirjat metsäalaa kuvai-levana yleisteoksena vai poliittisena ohjauskeinona. Tutkimuksen taustalla on ajatus, että taskukirjojen sisältö seurai-lee valtion metsätaloudelle asettamia tavoitteita ja taustalla vaikuttavaa kulloistakin kansallista ja kansainvälistä metsäpolitiikkaa. Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimuksen menetelmä, jossa tutkittavasta aineistosta, yleensä painetusta materiaa-lista tuotetaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä tietoa. Olen jakanut taskukirjat sisällönanalyysin perusteella kuuteen ryhmään, jotka olen nimennyt seuraavasti: 1910–1922 Neuvoja metsänkäyttöön ja puukauppaan, 1923–1931 Nope-asti kehittyvä taskukirja, 1932–1947 Järjestelmällisen metsänviljelyn ja ojitustyön pohjustusta, 1948–1959 Eroon harsintahakkuista, 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta ja 1987–2008 Ympäristöherääminen. Näitä ryhmiä vertailen metsätaloudesta jo tehtyihin aikajanoihin, sekä suomalaisen metsäpolitiikan ja metsäohjelmien tavoitteisiin eri aikakausina. Metsänhoitoasioita käsitellään varhaisissa taskukirjoissa suhteellisen vähän. Alusta lähtien mukana olevia keskei-simpiä aiheita ovat ojitus ja metsänviljely. Metsänviljelyä käsitellään kaikissa painoksissa. Joitakin keskeisiä metsän-hoitotoimia, kuten kasvatus- ja uudistushakkuita ryhdytään käsittelemään taskukirjoissa verraten myöhään, vaikka hakkuut ovat olleet keskeinen metsänhoitomenetelmä jo ensimmäisten taskukirjojen ilmestyessä. Sen sijaan erilasia metsänparannustoimia kuten ojitusta käsitellään taskukirjoissa jo suhteellisen varhain. Tämän tutkimuksen perus-teella taskukirjojen metsänhoitoon liittyvät sisällöt ja teemat tuntuvat seurailevan melko tarkasti valtion metsäohjelmia ja niiden tavoitteita. Erityisen selkeästi tämä näkyy ns. MERA-kausien (1964–1975) aikana ilmestyneissä taskukir-joissa. Metsätalouden rahoitusohjelmien eli MERA-ohjelmien tavoitteena oli lisätä metsien kasvua erilaisten peruspa-rannustoimien kuten ojituksen ja lannoituksen avulla. Taskukirjoissa käsitellään tuona aikakautena paljon juuri näitä teemoja. 1990-luvulta lähtien kirjoissa on havaittavissa entistä ympäristötietoisempi lähestymistapa asioihin. Suomi sitoutui 1990-luvulla kansainvälisiin ympäristösopimuksiin joiden tarkoituksena oli luonnon monimuotoisuuden säilyt-täminen. 1990-luvun taskukirjoissa on muutamassa mukana luku ympäristöasioista, ja metsien monimuotoisuudesta ryhdytään kirjoittamaan runsaasti. Tutkimusta tehtäessä taskukirjoista pyrittiin poimimaan esiin tämän työn tavoitteiden kannalta oleellisia seikkoja. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että tässä taskukirjoja tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta. Tämän tutkimuksen perusteella taskukirjojen rooli metsäpoliittisena ohjauskeinona korostuu erityisesti ryhmän 1960–1986 Voimakasta metsänparannusta aikana sekä metsäojitusta käsittelevissä aiheissa. Kirjoissa korostetaan ojituk-sen tärkeyttä, annetaan tietoa aiheeseen liittyvästä lainsäädännöstä, Tapion tarjoamista palveluista sekä ojitukseen saatavista tuista. Myös muiden ryhmien aikana esitellään metsälainsäädäntöä, käsitellään samoja aihepiirejä kuin metsäpolitiikassa, sekä annetaan tietoa valtion tuista. Tapion vaikutus taskukirjoissa näkyy siinä, että metsänparan-nusta käsitteleviä aiheita on mukana paljon.