Browsing by Subject "Välttämättömät aminohapot"

Tiivistelmä Tausta ja tavoitteet. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalainen aikuisväestö sai noin kaksi kolmasosaa proteiinista eläinperäisistä lähteistä. Kasviperäisen proteiinin osuuden kasvattaminen olisi tärkeää sekä terveyden että kestävän kehityksen näkökulmasta, jolloin proteiinin laadun merkitys korostuu. Suomalaisten aminohappojen saannista ei ole ajantasaista tutkimustietoa. Työn tavoitteena on päivittää FinRavinto 2017 -aineiston keskeisimpien proteiinin lähteiden aminohappo- koostumustiedot Fineli-tietokantaan ja analysoida välttämättömien aminohappojen sekä kasvi- ja eläinperäisen proteiinin saanti ja lähteet suomalaisessa aikuisväestössä. Aineisto ja menetelmät. THL:n toteuttama FinRavinto 2017 -tutkimus on osa FinTerveys 2017 -tutkimusta, joka toteutettiin 50 paikkakunnalla ympäri Suomen. FinTerveys 2017 -tutkimukseen kutsuttiin 10 247 yli 18-vuotiasta tutkittavaa. Tästä otoksesta satunnaistettu noin 30 %:n alaotos (n=3099) 18–74-vuotiaita kutsuttiin FinRavinto-tutkimukseen. Kutsutusta alaotoksesta 53 %:lta saatiin kerättyä hyväksytysti kaksi 24 h ruoankäyttöhaastattelua, jolloin lopullisessa aineistossa oli 1655 henkilöä. Ennen analyysejä Fineli-tietokantaan täydennettiin 236 merkittävän proteiinin lähteen aminohappokoostumukset. Kasvi- ja eläinperäisen proteiinin sekä välttämättömien aminohappojen keskiarvosaanteja tarkasteltiin sukupuolten, asuinpaikan sekä ikä- ja koulutusryhmien luokissa ja väestöryhmien väliset erot analysoitiin lineaarisella regressioanalyysilla. Kasvi- ja eläinperäisen proteiinin ja välttämättömien aminohappojen lähteet analysoitiin raaka-ainetasolla sukupuolittain. Analyyseissä käytettiin osallistumiskatoa korjaavaa painokerrointa, jotta tulokset olisivat paremmin yleistettävissä suomalaiseen aikuisväestöön. Tulokset ja johtopäätökset. Välttämättömien aminohappojen saannin keskiarvot ylittivät keskimääräisen tarpeen kaikissa tutkituissa väestöryhmissä. Vaikka saanti pieneni iän myötä, se oli keskimäärin riittävää vanhimmassakin ikäryhmässä (65–74-vuotiaat). Keskimääräisen tarpeen alle jäävien osuus oli vain 5 %, vaikka aliraportoijat olivat mukana aineistossa ja kahden päivän ruoankäyttötiedot antavat todellista leveämmän saantijakauman. Välttämättömiä aminohappoja saatiin eniten lihasta, maidosta ja viljasta, jotka kattoivat miehillä 79 % ja naisilla 76 % saannista. Miesten proteiinin saannista 29 % oli kasviperäistä ja 71 % eläinperäistä, naisilla 31 % oli kasviperäistä ja 69 % eläinperäistä. Naiset saivat energiaan suhteutettuna enemmän kasviperäistä ja vähemmän eläinperästä proteiinia kuin miehet (p≤0,006). Miehillä vanhin ikäryhmä sai suhteellisesti eniten kasviperäistä ja vähiten eläinperäistä proteiinia verrattuna nuorempiin (p≤0,050). Naisilla alin koulutusryhmä sai suhteessa vähemmän kasvi- ja enemmän eläinperäistä proteiinia verrattuna ylimpään koulutusryhmään (p≤0,016). Miehet saivat eniten eläinperäistä proteiinia lihasta ja naiset maidosta. Yli puolet kasviperäisestä proteiinista saatiin viljoista. Tulokset viittaavat siihen, että merkittävä osa suomalaisesta työikäisestä väestöstä voisi korvata osan eläinperäisistä proteiinin lähteistä kasviperäisillä proteiinin lähteillä, ilman että riittävä välttämättömien aminohappojen saanti vaarantuisi.