Browsing by Subject "Vapaaporsitus"

Vapaaporsitus kiinnostaa emakoiden paremman hyvinvoinnin vuoksi, mutta häkkiporsitus on silti tällä hetkellä maailmanlaajuisesti yleisin porsimistapa. Vapaaporsituksen esteenä voivat olla rakenteelliset ongelmat, sillä se vaatii tilaa ja vanhoista sikaloista sitä ei välttämättä löydy. Vapaaporsimiseen liittyy myös epäilyksiä suuremmasta porsaskuolleisuudesta, mutta tästä huolimatta esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Sveitsi ovat kieltäneet häkkiporsituksen kokonaan, pois lukien erikoistilanteet, jotka vaativat emakoiden hetkellisen häkissä pitämisen. Tutkimus oli osa A-tuottajien Vapaaporsituksella parempaa hyvinvointia -hanketta ja se suoritettiin kolmella sikatilalla 14.9.2020-16.1.2021 välisellä ajalla. Tutkimuksen tiloilla oli käytössä vapaaporsitus ja sama sikarotu. Tiloilla tutkittiin kolmen eri vapaaporsituskäytännön vaikutusta. Tiloilla A ja C seurattiin emakoiden syömiskäyttäytymistä videoinnin avulla, mitattiin emakoiden silavan paksuudet sekä tarkkailtiin emakoiden syömän rehun määrää. Tilalla B suoritettiin emakoiden käyttäytymisen seuranta videoinnilla. Tilalla A videoinnissa oli 36 ja rehun syönnin seurannassa 52 emakkoa. Tilalla C videoinnissa oli 43 ja rehun syönnin seurannassa 47 emakkoa. Tilalla B käyttäytymisen seurannassa oli 54 emakkoa. Emakoiden syömän rehun määrää seurattiin kolmena porsimisen jälkeisenä viikkona: syöntiviikko 1, syöntiviikko 2 ja syöntiviikko 3. Tilalla A porsimiskäytännöllä, silavan paksuudella ja silavan paksuuden muutoksella ei ollut yhteyttä rehunsyöntiin tai syömiskäyttäytymiseen syöntiviikoilla 1, 2 tai 3. Syöntiviikolla 2 vapaaporsituksessa olevilla emakoilla silavan paksuus kuitenkin väheni 0,84 mm ja hyvinvointikorvauksen mukaisessa porsituksessa olevilla emakoilla 1,29 mm. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Porsaiden kolmen eri punnituskerran painot korreloivat emakon syöntiviikon 2 kanssa. Tilalla C emakoiden silavan paksuuden muutoksella (mm) oli positiivinen tendenssi emakon syöntiviikoilla 1 ja 2, mutta ei syöntiviikolla 3. Silavan paksuus ei korreloinut syöntiviikkojen kanssa eikä syöntiviikolla ollut yhteyttä pahnueiden päiväkasvuihin. Emakoiden syöntiviikoilla 1, 2 ja 3, tai porsimistavalla ei ollut yhteyttä emakoiden rehusyönnin määrään. Emakoiden syöntiviikolla 1 ja 3 ei ollut yhteyttä emakoiden syömiskäyttäytymiseen ennen porsimista, mutta syöntiviikolla 2 oli positiivinen tendenssi emakoiden syömiskäyttäytymisen kanssa. Porsimisen jälkeen syöntiviikot 1, 2 ja 3 eivät olleet yhteydessä emakoiden syömiskäyttäytymiseen. Porsimistavalla ja syöntiviikolla voi olla yhteyttä emakoiden syömisaktiivisuuteen ja rehunsyöntiin, mutta näihin vaikuttavat myös ympäristötekijät ja emakoiden yksilölliset luonne-erot, jotka tässä tutkimuksessa jätettiin huomioimatta.