Browsing by Subject "Vrouw Maria"

Vedenalaisen arkeologisen puun hajoaminen eroaa merkittävästi maanpäällisestä puusta. Vähähappiset tai hapettomat olosuhteet ja suolapitoisuus inhiboivat kantasienten kaltaisten tehokkaiden puunhajottajien kasvua vedenalaisissa ympäristöissä. Tällöin merkittävimmiksi puunhajottajiksi nousevat bakteerit. Työssä kartoitettiin Vrouw Maria hylyn kannelta nostetun tammipuupalan mikrobidiversiteettiä prokaryoottien osalta. Tutkimuksessa monistettiin prokaryoottien 16S rDNA:ta nested-PCR-menetelmällä kolmesta eri puun syvyydestä. Sekvensoinnin ja fylogeneettisten analyysien avulla selvitettiin puusta monistettujen 16S rDNA-geenien alkuperä, ja pyrittiin kirjallisuuden avulla selvittämään kyseessä olevien organismien funktioita. Vedenalaisen arkeologisen puun mikrobidiversiteetin määrittäminen puun syvyysgradientin mukaan oli uusi lähtökohta aiempiin tutkimuksiin verrattaessa. Tässä työssä pystyttiin osoittamaan mikrobidiversiteetin kapeneminen ja yhteisöjen jäsenten metabolisten ominaisuuksien muutos syvemmälle puussa mentäessä. Puun pintakerroksesta löydettiin odotetusti lähinnä raudan ja rikin kiertoihin osallistuvia ja hajonnutta puumateriaalia käyttäviä bakteereita. Syvemmälle puussa mentäessä alkoi löydettyjen bakteerien lähisukulaisilta nousta esiin kykyjä hajottaa erilaisia kompleksisempia hiilivetyjä. Läheltä tutkitun puupalan ydintä löydettiin asidobakteereihin kuuluva bakteeri, jonka lähimmät sukulaiset osoittautuivat sellulolyyttisiksi. Arkkeja ei löydetty yhdestäkään tutkitusta syvyydestä. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella kyseinen tammipuupala on altistunut melkein läpikotaisin selluloosaa hajottavien bakteerien toiminnalle, vaikka silmämääräisesti tarkasteltuna puun kunto syvemmissä kerroksissa vaikutti hyvältä. Näitä tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koko hylyn kattaviksi, sillä olosuhteet hylyn kannen ja pohjasedimentin läheisyydessä olevien rungon osien välillä voivat erota suuresti.