Browsing by Subject "aapasuot"

Tässä pro gradu -tutkielmassa käydään läpi kuinka alkuperäisten suovesien palauttaminen kuivahtaneille aapasoille Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaa sammal- ja putkilokasvillisuuteen, ja näin uhanalaisten suotyyppien palautumiseen erilaisilla suojelusoilla Suomessa. Aihetta tutkittiin 144 kasviruudun avulla seitsemällä vesienpalautuskohteella ja viidellä kontrollikohteella. Kasviruuduista mitattiin lajien kokonaispeittävyyksiä. Kasviruutujen lajiyhteisöjä ja lajimäärää analy-soitiin ja vertailtiin niin ajallisesti kuin spatiaalisesti suhteessa vesien purkautumispisteeseen (kaivettu johdeuoma). Kasviyhteisöjen yleiseen havainnointiin ja muutokseen käytettiin hyväksi PC Ord -ohjelmistoa ja Non-Metric Multidi-mensional Scaling -ordinaatioanalyysiä. Vuonna 2015 perustettu elinympäristöjen tilan edistämistyöryhmä (ELITE) sai tehtäväkseen arvioida kuinka Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta pystyttäisiin suojelemaan mahdollisimman tehokkaasti niin vaikuttavuudeltaan kuin kustannustehokkuudeltaan (Kotiaho ym. 2015). Suoympäristöihin keskittynyt asiantuntijaryhmä totesi, että kuivahtaneille avosoille (aapasuokompleksit), joiden vesitalous on heikentynyt ympärillä toteutettujen ojitusprojektien takia, olisi kus-tannusvaikuttavinta toteuttaa alkuperäisten suovesien palauttamista ympärillä tapahtuvien kunnostusojituksien yhtey-dessä (Kotiaho ym. 2015). Tämä toimenpide edesauttaa esimerkiksi kuivahtaneiden aapasoiden rimpipintojen palautumista, sillä alkuperäistä lajis-toa oletettavasti on vielä jonkin verran ojittamattomalla avosuolla jäljellä (Kotiaho ym. 2015). Tällä toimenpiteellä edes-autetaan myös vesiensuojelua ympäröivissä vesistöissä, sillä toimiva suoekosysteemi toimii eräänlaisena luonnollisena valumavesien suodattimena, jolloin soiden käytöstä johtuvaa kiintoainekuormitusta saadaan hillittyä. Työryhmän mukaan ELITE-raportin pohjalta jäi kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä sekä epävarmuuksia, joihin tässä pro gradu -tutkielmassa pyritään vastaamaan. Aapasoita kartoitettiin soiden ennallistamisen asiantuntijatyöryhmä SuoELO:n kanssa keväällä 2021, ja päädyttiin valitsemaan seitsemän vespakohdetta, jotka oli ennallistettu 3-36 vuotta sitten. Kont-rollikohteiksi valittiin viisi kuivahtanutta kohdetta, joiden ojitushistoria vaihtelu 25-51 vuoden välillä. Koealat perustettiin keväällä 2021 ja kasvillisuutta mitattiin kesällä 2021. Jokaiselle kohteelle perustettiin 12 kappaletta 1 neliön kasvillisuus-koealaa eli yhteensä 144 kappaletta. Mikrotopografia mitattiin jokaiselle ruudulle myös. Kivennäismaan etäisyys ruutua kohden arvioitiin jälkikäteen paikkatietoaineiston perusteella. Aineistoa jatkoanalysoitiin syksyllä lajitunnistuksen osalta mikroskoopilla syksyllä 2021. Tuloksissa ilmeni, että kohteiden ojitus- ja ennallistamishistorialla on yhteys aapasoiden kasvillisuuden palautumiseen, kun ennallistustoimenpiteitä oli tehty ympäröivällä ojitusalueella. Yleisesti tarkasteltuna vespakohteiden suotyypit olivat pääasiassa ruoho- ja saravaltaisia rimpi- ja ruoppanevoja, kun taas kuivahtaneet kontrollikohteet rahkasammalvaltaisia oligotrofisia tai heikosti minerotrofisia lyhytkorsinevoja. Vespakohteissa ilmeni ruohojen, karikkeen/paljaan turpeen, välipintasammalten ja sarojen yleistymistä heti kaivetun johdeuoman lähettyvillä verrattuna kontrollikohteisiin. Ruohojen keskimääräinen palautuminen ylitti kontrollikohteiden keskipeittävyydet vasta 30 vuotta ennallistuksen jälkeen. Kari-ke/paljas turve indikoi ojitus- ja ennallistusmuutosta erityisen hyvin aineistossa. Kokonaistarkastelussa lajien jaottelu trofiatasojen mukaan ei selittänyt aineistoa tilastollisesti merkittävästi, funktionaaliset kasviryhmät olivat tällaisen muu-toksen havaitsemiseen merkitsevämpiä. NMS-ordinaatioanalyysillä saatiin kohteiden kasviyhteisöiden samankaltaisuut-ta ja spatiaalista vaihtelua hyvin havainnollistettua, ja se sopii menetelmänä tällaisen muutoksen tarkasteluun. Koeasetelman laadinnassa ei kuitenkaan ollut otettu huomioon tarkasti kohteiden ojitushistoriaa, joka paljasti kolme kohteen osalta epävarmuuksia, muun muassa kahdella kontrollikohteella oli yritetty ennallistusta epäonnistuneesti ja yhdellä vespakohteella valuma-alueen ojituksien tulkinnassa oli epäselvyyksiä. Aineisto oli muutenkin hyvin pieni ja tällaisten virheiden osuus todennäköisesti vähensi aineiston tilastollista luotettavuutta. Ympäristömuuttujia mitattiin myös kohteilta vähän, mihin tulevaisuuden tutkimuksissa pitää kiinnittää enemmän huomiota, jotta ennallistusvaikutusta saa-daan selkeämmin esille. Luonnontilaisen verrokin puuttuminen oli myös haasteena, sillä positiivista kasvillisuuden vastetta ei pystytty täysin varmentamaan vespaustoimenpiteistä johtuvaksi, sillä osa soiden lajeista on hyvin resilienttejä ympäristön muutoksille ja ne voivat sinnitellä vedenpinnan laskusta huolimatta pitkääkin.