Browsing by Subject "adolescents"

Introduction Kenya has recently acquired lower-middle income country status and is facing the triple burden of malnutrition. There is a shortage of data on food intake habits of children and adolescents especially in the rapidly changing urban environments. To be able to reliably measure food intake, one must be able to accurately estimate food portion sizes. Children’s ability to recall portion sizes consumed can vary widely. When a photographic food atlas designed for children with applicable portions is used, it can improve children’s estimation of food portions. Objectives The aim of this study was to develop a photographic food atlas to be used in assessing portion sizes among Kenyan adolescents aged 9-14 years living in urban areas, to support a quantitative 7-day food frequency questionnaire. The second aim was to assess the usability of the atlas amongst 9-14-year-olds and professionals working in the field of nutrition. Methodology A steering group of Finnish and Kenyan nutritionists was formed to oversee the development of the atlas. Literature and other official documents were reviewed to identify the most commonly consumed foods among 9-14-year-old Kenyans. To obtain weighed portion size data, participants were recruited in Nairobi sub-counties Embakasi Central and Langata to represent low- and middle-socioeconomic status respectively. Twenty-one participants aged 9-14 years participated in the weighing of portion sizes, food portions from street markets were also weighed. Three portion sizes (A, B, C) were calculated for most of the 88 food items in the photographic food atlas. Portion B was the average of all weighed portion sizes, portion A was half of B, and portion C was one and half times B. Cooking demonstrations were arranged with the families of participants and the food portions were weighed out and photographed. A photographic food atlas was compiled, and its usability was tested amongst eight adolescents and four nutrition professionals. The usability survey consisted of Likert scale and open-end questions to ascertain acceptability of the atlas. Verbal feedback and observations were also recorded. Results Based on the usability survey, the photographic food atlas received the Usability Score of “OK” and “Good” from adolescents and nutrition professionals respectively. All eight adolescents agreed that the atlas helped them recall portion sizes, but half disagreed and one was unsure whether they could use the atlas on their own. All four professionals agreed they would use the atlas in their work, but all found the quality of photographs poor. Two adolescents disagreed when asked if the portion sizes were small enough and one disagreed when asked if the portion sizes were large enough. However, all professionals agreed that portion sizes were reasonable for the age group. Professionals gave verbal suggestions on improvements, for example, which foods were missing, how to adjust layout as well as the shapes of portion sizes. Conclusion An atlas consisting of 88 most commonly consumed Kenyan foods was developed based on weighed portion sizes of 9-14-year-old Kenyans. The shapes of portion sizes as well as range of portion sizes were crucial for its usability. Poor picture quality hampered recognition of pictures. Clear instructions and explanation of the purpose of the atlas were crucial. A second version of the atlas was developed based on the feedback. The updated atlas, including 173 food items, was used in a cross-sectional study in Nairobi. Further research is recommended to validate the photographic food atlas in order to identify the possible bias it may introduce to portion size estimation.

Johdanto: Suomalaisten nuorten terveyskäyttäytymisessä on viime vuosien aikana tapahtunut positiivisia muutoksia, erityisesti päihteiden käyttö on vähentynyt. Etelä-Pohjanmaalla väestön merkittävimpiä terveyshaasteita ovat nuorten vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja lisääntyvä ylipaino. Seinäjokelaisista nuorista 20 % harrastaa liikuntaa vähintään 60 minuuttia päivässä, nuoret viettävät yhä enemmän aikaa internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kärsivät uniongelmista aiempaa enemmän. Ylipainon yleistyessä myös välipalojen kulutus ja välipaloista saadun energian määrä on kasvanut. Vaikka välipalojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana, on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan kulutus suositukseen nähden vähäistä. Keskeisimmät lasten ja nuorten ravitsemushaasteet liittyvät suolan ja sokerin liialliseen saantiin, joka näkyy etenkin makeisten ja juomien runsaana kulutuksena. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, täyttyvätkö välipalojen ravitsemuslaadulle asetetut ravitsemussuositusten mukaiset tavoitteet seinäjokelaisilla 8.-9.-luokkalaisilla nuorilla välipalojen valinnassa. Välipalojen ravitsemuslaatua tarkasteltiin erityisesti kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen sekä välipalojen sisältämän rasvan määrän ja laadun, kuidun, sakkaroosin ja suolan osalta. Lisäksi tarkasteltiin välipalojen ravitsemuksellista laatua ja niiden käyttöön yhteydessä olevia terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä huomioitiin ateriarytmi, koululounaalle osallistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrät, yöunen kesto ja riittävyys, tupakointi sekä alkoholin käyttö. Tutkimuksessa selvitettiin myös, eroaako välipalojen ravitsemuslaatu ylipainoisten ja normaalipainoisten nuorten välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 152 Seinäjoen lyseon 8.-9.-luokkalaista helmikuussa 2018. Tutkittavat kutsuttiin tutkimukseen satunnaisotannalla luokka-asteen mukaan. Välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttötiheyttä tarkasteltiin ruoankäytönfrekvenssikyselyllä, jossa mukana oli yhteensä 52 välipaloiksi luokiteltavaa elintarviketta. Kyselyssä oli mukana osioita, joiden avulla selvitettiin nuorten terveyskäyttäytymistä. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Mann-Whitney U –testiä, Kruskal-Wallsin -testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulokset: Nuorista suurin osa söi 1 – 2 välipalaa päivässä. Tytöt kuluttivat välipaloina poikia useammin kasviksia, hedelmiä, marjoja sekä täysjyvätuotteita. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä ruutuajan määrä sekä välipalojen runsaampi kulutus olivat yhteydessä etenkin runsaampaan energian saantiin sakkaroosia sisältävistä makeista välipaloista kuten kekseistä, muroista, makeisista ja jäätelöstä. Suurin osa nuorista kulutti välipaloja etenkin ruutuajan käytön yhteydessä. Fyysisen aktiivisuuden määrän lisääntyessä myös kasvisten (p=0,006), hedelmien (p=0,045) ja marjojen (p=0,000) käyttö lisääntyi. Kuitenkin fyysisesti aktiivisemmat nuoret söivät lähes yhtä paljon tai useammin sokeroituja ja happamia juomia verrattuna vähän liikkuviin. Nuoret, jotka nukkuivat riittävästi, söivät todennäköisemmin tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloinaan (p=0,000). Nuoret, jotka tupakoivat (OR=0,12; [95 % CI=0,02-0,64]) ja joiden yöuni oli riittämätöntä (OR=0,11; [95 % CI=0,04-0,28]) söivät myös ravitsemuksellisesti vähemmän laadukkaampia välipalakokonaisuuksia. Energiatiheiden välipalojen käyttö on yhteydessä epäsäännölliseen ateriarytmiin (p=0,001), koululounaan syömättä jättämiseen (p=0,040), runsaampaan ruutuajan viettoon (p=0,002), riittämättömään yöuneen (p=0,003) sekä päihteiden käyttöön (p=0,001). Välipalojen ravitsemuslaatu ei tässä tutkimuksessa pääosin eronnut normaalipainoisten ja ylipainoisten nuorten välillä. Johtopäätökset: Tässä työssä saatujen tulosten perusteella seinäjokelaisten nuorten välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttöfrekvenssejä koskevat ravitsemussuositukset toteutuvat vain osittain. Nuoret syövät liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloillaan. Myös täysjyvätuotteiden ja rasvattomien maitovalmisteiden kulutus on suositusta pienempää. Tämä saattaa johtaa ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien terveysriskien ilmenemiseen ja yleistymiseen nuoruudessa. Tutkimuksessa havaittiin useita terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä välipalojen ravitsemuslaatuun. Tulevaisuuden ravitsemusohjauksessa, hankkeissa ja interventiossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota nuorten välipalatottumuksiin ja kannustaa nuoria terveellisten välipalojen valintaan. Myös välipalojen ravitsemukselliseen täysipainoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Lasten ja nuorten ylipaino on kasvava kansanterveyshaaste, jonka puitteissa tarvitaan lisätutkimusta painon nousua hillitsevistä ruokavaliotekijöistä.