Browsing by Subject "ikääntyneet"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2010)Johdanto: Ikääntyessä iholla tapahtuva D-vitamiininmuodostus heikkenee ja lihakset ja luusto haurastuvat. Heikko lihaskunto on yhteydessä kaatumisriskiin, ja kaatuminen on yleisin syy vanhusten murtumiin. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että luustovaikutustensa lisäksi D-vitamiinilla on vaikutuksia luurankolihakseen. D-vitamiinihoidon on osoitettu vähentävän kaatumisia, mikä saattaa osin selittyä parantuneen tasapainon kautta. Joissakin tutkimuksissa on havaittu heikko tilastollinen yhteys Dvitamiinin ja kroonisen kivun välillä. D-vitamiinin puutokseen liitettyjä kipuja on esitetty luustoperäisiksi, mutta D-vitamiinin lihasvaikutukset huomioiden ne saattavat olla ainakin osin lihasperäisiä. Tavoitteet: Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli tutkia, onko seerumin 25-hydroksi-Dvitamiinipitoisuus (25OHD) yhteydessä lihastoimintoihin itsenäisesti kotona asuvilla reumatauteja sairastavilla yli 50-vuotiailla. Hypoteesina oli, että D-vitamiinin puutos on yhteydessä heikentyneisiin neuromuskulaarisiin lihastoimintoihin, joita tässä tutkimuksessa mitattiin tasapainon perusteella. Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen rekrytoitiin yli 50-vuotiaita, koska tässä kohderyhmässä lihastoimintojen heikentymisen ja D-vitamiinin puutoksen odotettiin olevan yleisiä. Tutkittavien tuli kuitenkin olla kohtalaisen hyväkuntoisia, jotta he jaksaisivat fyysiset testit ja tutkimuksen mahdollisesti aiheuttaman henkisen rasituksen. Siksi lihastoimintojen ongelmia kuvaamaan valittiin polymyalgia rheumaticaa sairastavia, itsenäisesti kotona asuvia ihmisiä. Tutkimukseen osallistui myös joitakin yli 50- vuotiaita fibromyalgiaa ja nivelreumaa sairastavia henkilöitä. Seerumin 25OHD-pitoisuus määritettiin EIA-menetelmällä (IDS, UK). D-vitamiinin yhteyttä tutkittiin tasapainoon (Rombergin vakio tasapainolevyllä) ja lihasvoimaan (puristusvoima molempien käsien parhaan tuloksen keskiarvona, jalkojen nopeusvoima hyppylevyllä), kipuun ja toimintakykyyn. Tilastomenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, t-testiä, lineaarista regressiota, logistista regressiota ja Pearsonin korrelaatiota. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 47 henkilöä, joista viisi oli miehiä. Potilaat olivat 53-81 -vuotiaita (keski-ikä 70 v) ja hieman ylipainoisia (BMI 28). 25OHD oli keskimäärin 64 nmol/l. Ravitsemustila oli keskimäärin hyvä (MNA-pisteet 24). 25OHD oli alle 50 nmol/l 32 %:lla ja vastaavasti alle 75 nmol/l 74 %:lla tutkittavista. Potilaista 83 % käytti D-vitamiinivalmistetta. 25OHD korreloi positiivisesti ravitsemustilan (MNA) ja käänteisesti tasapainon ja kiputiheyden kanssa. 25OHD, ikä, sukupuoli ja MNA-pisteet selittivät 13,9 % (adjusted r2) huojunnan vaihtelusta ja 14,5 % (r2 Cox & Snell) kiputiheyden vaihtelusta. Ainoastaan 25OHD-pitoisuudella oli tilastollisesti merkitsevä itsenäinen selitysosuus huojuntaan (p = 0,024) ja kiputiheyteen (p = 0,045). Niillä, joilla 25OHD oli vähintään 75 nmol/l, oli 83 % pienempi riski kärsiä päivittäisestä kivusta kuin niillä, joilla 25OHD-pitoisuus oli alle 75 nmol/l. Lihasvoimalla, lihasmassalla ja kivun voimakkuudella ei havaittu yhteyttä D-vitamiinistatukseen. Johtopäätökset: Tässä tutkimuksessa reumatauteja sairastavien yli 50-vuotiaiden potilaiden matalat 25OHD-pitoisuudet olivat yhteydessä tasapainovaikeuksiin ja päivittäisiin kipuihin. Lihasmassa ja lihasvoima eivät olleet yhteydessä D-vitamiinistatukseen. Löydösten pohjalta olisi tulevaisuudessa tarpeen tutkia tarkemmin D-vitamiinikorvaushoidon vaikutuksia tasapainomittareihin ja kiputiheyteen.
-
(2020)Johdanto: Hyvä ravitsemus on keskeinen tekijä ikääntyessä, sairauksista toipumisessa sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpidossa. Iän myötä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen, avun tarpeen lisääntyminen sekä sairaudet ovat yhteydessä riittämättömään ravinnonsaantiin ja ravitsemustilan heikkenemiseen. Kulutusta vähäisempi energian ja tarvetta vähäisempi proteiinin saanti ovat tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä yleisiä. Myös joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi olla niukkaa. Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkäaikaisessa, ympärivuorokautisessa hoidossa olevien iäkkäiden asukkaiden energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saantia Helsingissä ja Espoossa vuonna 2007 ja Helsingissä vuonna 2017 osana Helsingissä ja Espoossa toteutettuja ravitsemustutkimuksia. Lisäksi tavoitteena on arvioida vuosien 2007 ja 2017 yhdistetyissä poikkileikkausaineistoissa energian ja proteiininsaantia saantia suhteessa ravitsemustilaan. Aineisto ja menetelmät: Tutkittavat olivat pääkaupunkiseudulla ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa asuvia iäkkäitä. Hoitajat kirjasivat ruokapäiväkirjoihin asukkaiden aterioinnit 1–2 vuorokauden ajalta. Ruokapäiväkirjojen pohjalta tutkittavien ravinnonsaannit laskettiin AivoDiet-ravintolaskentaohjelman avulla. Ravitsemustila arvioitiin Mini Nutritional Assessment (MNA) -testillä. Tulokset: Ruokapäiväkirjatiedot ja ravitsemustilan arvioinnit kerättiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla 350 asukkaalta ja vuonna 2017 Helsingissä 476 asukkaalta. Vuonna 2007 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,4 (SD 7,4) ja naisia oli 83 %. Vuonna 2017 asukkaiden ikäkeskiarvo oli 83,7 (SD 7,7) vuotta ja naisten osuus 77 %. Virheravittuja oli molempina vuosina noin 20 % ja virheravitsemusriskissä noin 65 % asukkaista. Vuonna 2007 keskimääräinen energiansaanti oli 1 695 kcal/vrk ja vuonna 2017 1 678 kcal/vrk (p=0,56). Vuonna 2017 proteiininsaanti oli miehillä 63,8 g/vrk ja naisilla 55,4 g/vrk. Proteiinia saatiin päivässä keskimäärin 0,9 g/painokilo. Proteiininsaanti oli merkitsevästi pienempää vain naisilla (p<0,001) ja painokiloon suhteutettuna (p<0,001). Keskimäärin vuonna 2017 kuitua saatiin 12,7 (SD 4,8) g, E-vitamiinia 7,4 (SD 4,6) mg ja folaattia 228 (SD 83,9) µg. D-vitamiinia saatiin ruoasta sekä valmisteista 26,1 (9,0) µg. Vuoteen 2007 verrattuna kuidun saanti oli matalampaa (p<0,001) ja E- ja A-vitamiinin ja D-vitamiinin kokonaissaanti sekä ruoasta saatu osuus suurempaa (p<0,001). Yhdistetyssä aineistossa MNA:n perusteella normaaliin ravitsemustilaan kuuluvista 17 % sai energiaa 1 200–1 500 kcal/vrk ja 10 % alle 1 200 kcal/vrk sekä 71 % proteiinia alle 1g/kg/vrk. Suurempi osa virheravituista sai proteiinia yli 1g/kg/vrk kuin virheravitsemusriskissä tai normaalissa ravitsemustilassa olleista (p<0,001). Asukkaan ikä, sukupuoli sekä energian- tai proteiininsaanti selittivät heikoimpaan ravitsemustilaan kuulumisesta kuitenkin vain 1–3 %. Painoindeksi sekä dementia nostivat selitysastetta 27 %:iin. Vain BMI, dementia ja energiansaanti olivat merkitseviä selittäjiä kaikissa malleissa. Johtopäätökset: Ympärivuorokautisessa pitkäaikaishoidossa olevilla ikääntyneillä energian, proteiinin sekä kuidun, folaatin ja E-vitamiinin saanti oli niukkaa. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tarvetta vastaavan proteiininsaannin suhteen myös virheravitsemusriskissä sekä normaalissa ravitsemustilassa olevilla.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden kuluttajien ajatuksia omasta brändiuskollisuudestaan ja suhteestaan elintarvikebrändeihin. Tavoitteena oli saada käsitys siitä, mitä vanhempien ikäluokkien brändiuskollisuuden taustalla on. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena ja menetelmänä oli teemahaastattelu. Teemahaastatteluilla pyrittiin saamaan ymmärrystä brändin merkityksestä ikääntyneelle, iän vaikutuksesta ostokäyttäytymiseen ja elintarvikebrändeihin suhtautumiseen. Lisäksi, erityisenä kiinnostuksen kohteena oli saada käsitys tunneperäisen käyttäytymisen roolista ikääntyneiden brändiuskollisuudessa. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää 56–64 -vuotiasta ja seitsemää 71–86 -vuotiasta kuluttajaa Etelä- ja Länsi-Suomesta. Toinen ikäryhmä kuvasi nuoria ikääntyneitä ja toinen vanhoja ikääntyneitä. Tutkimuksen viitekehys rakentui brändikiintymysprosessin ympärille. Lisäksi tämän tukena käsiteltiin brändiuskollisuuden muodostumista ja ikääntymisen vaikutuksia käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Tutkimuksen perusteella ikääntyneet pitävät elintarvikebrändiä usein merkittävänä tekijänä ostopäätöksessä, merkityksen vaihdellessa tuoteryhmien välillä. Harva ikääntynyt pitää itseään kovinkaan brändiuskollisena, vaikka tiettyä brändiä ostettaisiinkin toistuvasti. Uskollisuus ei näytäkään johtuvan aina brändistä itsestään tai sen luonteesta vaan myös totutuista tavoista ja muodostuneista ostotottumuksista. Muodostuneiden tapojen taustalla on luottamus brändiin. Ikääntyneet pitävät uskollisuutensa syinä totuttuja tapoja, tuotteen tuttuutta ja turvallisuuden tunnetta siitä mitä syö. Ikääntyneiden tunneperäinen ostokäyttäytyminen ja brändeihin suhtautuminen tuli esiin, mutta ei voimakkaasti. Varsinainen tunneperäinen kiintymys tuli esille vain kahvibrändeissä. Muissa elitarvikekategorioissa tunneperäistä suhdetta brändiin ei juuri tunnistettu vaikka tuotemerkille oltaisiinkin uskollisia. Toisaalta ikääntyneiden kohdalla totuttujen tapojen taustalla voidaan nähdä aiemman tutkimuksen esiin tuomat iän myötä tapahtuvat muutokset emotionaalisessa käyttäytymisessä sekä motivaatioissa ja päämäärissä. Muutokset saattavat luoda tai voimistaa ostotottumuksia. Ikääntyneet kaipaavatkin brändiltä varmuuden ja turvallisuuden tunteita, jotka toteutuessaan voivat olla voimakas linkki kuluttajan ja brändin välillä.
-
(2020)Johdanto: Suomen väestö on yksi Euroopan nopeimmin vanhenevista. Ikääntyessä ravitsemusongelmiksi nousevat usein energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden riittävä saanti. Ikääntyneillä tehtyjen tutkimusten mukaan heidän ravitsemustilaansa voidaan usein parantaa melko yksinkertaisinkin keinoin, mikäli virheravitsemus ei liity vaikeaan sairauteen. Aiemmissa tutkimuksissa proteiinilla täydennetyt välipalat ovat olleet käyttökelpoinen idea ikääntyneiden proteiinin saannin lisäämiseksi. Systemaattinen tieto ikääntyneiden suosimista proteiinipitoisista välipaloista kuitenkin uupuu. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, saadaanko yli 65-vuotiailla proteiinin saantia lisättyä välipalainnovaatioiden avulla. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella sitä, voidaanko kasviproteiineja yhdistämällä kehittää ikäihmisille soveltuvia proteiinivälipaloja. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, minkälaiset proteiinia sisältävät välipalatuotteet koetaan käytettävyydeltään ja hyväksyttävyydeltään sopiviksi ikääntyneiden ruokavaliossa. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli pilottitutkimus, jonka asetelma oli satunnaistettu, kontrolloitu interventiotutkimus. Interventioasetelmalla tutkittiin tutkimusryhmien proteiinin saannin muutosta kolmen viikon jälkeen sekä tarkasteltiin käytettyjen tutkimusvalmisteiden vaikutuksia ravinnonsaantiin. Tutkimushenkilöt olivat yli 65-vuotiaita pääkaupunkiseudulla asuvia tutkimukseen vapaaehtoisesti ilmoittautuneita henkilöitä. Tilastollisina menetelminä käytettiin Chi Square-testiä, T-testiä, Fisherin eksaktia testiä sekä kovarianssianalyysia. Tulokset: Tutkittavista oli naisia 30 (88 %) ja miehiä 4 (12 %). Ruokapäiväkirjat analysoitiin 33 tutkittavalta. Tutkittavien painoindeksi oli kontrolliryhmässä keskimäärin 27,2 kg/m2 ja interventioryhmässä keskimäärin 25,9 kg/m2. Proteiinin saanti kehonpainoa (kg) kohden kontrolliryhmässä oli aluksi 0,98g/vrk (SD 0,37) ja lopuksi 0,97g/vrk (SD 0,37). Proteiinin saanti kehonpainoa (kg) kohden interventioryhmässä oli aluksi 1,22 g/vrk (SD 0,30) ja lopuksi 1,22g/vrk (SD 0,30). Muutos sekä kontrolli- että interventioryhmässä oli 0,00 (95 % lv molemmissa -0,01 – 0,01). Tilastollista eroa ei ollut ilman vakiointia (p=0,81) eikä vakioinnin kanssa (p=0,57) (vakiointi alkutilanteella). Tutkimuksessa pilotoitiin välipalojen eri tuotemuotoja ja niiden eri makuvariantteja. Tutkimuksen välipaloihin sisällytettiin vain kasvi- ja maitopohjaisia välipaloja (n=15). Välipalojen kehitystyön seurauksena saatiin tutkimukseen mukaan varsin monenlaisia välipaloja, mutta kasvipohjaisten proteiininlähteiden osalta välipalojen kehitystä olisi pitänyt vielä jatkaa. Kaikilla mittareilla parhaimmaksi koettiin piirakat ja munakkaat. Johtopäätökset: Voimavälipalat-tutkimuksen tutkittavien ruoankäyttöä ei voida yleistää koskemaan kaikkia saman ikäryhmän henkilöitä Suomessa. Tutkimus kuvaa tätä tutkimuspopulaatiota ja heidän ruoankäyttöään. Jatkossa vastaavia välipalatutkimuksia kannattaisi suunnata kotihoidon piirissä oleville ikääntyneille. Tutkimuksessa saatiin arvokasta tietoa tulevaisuuden proteiinivälipalojen kehitystä varten.
-
Ikääntyneiden ravitsemustila ja sen yhteys kognitioon sekä psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin (2015)Hyvä ravitsemustila ylläpitää ikääntyneiden toimintakykyä, terveyttä ja elämänlaatua ja lisäksi se luo edellytykset kotona asumiselle. Ikääntymiseen liittyy kuitenkin monia kognitiivisia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Virheravitsemuksen takia huonontunut terveys voi heikentää toimintakykyä ja lisätä kaatumisen riskiä. Pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia kotona asuvien, viimeisen vuoden aikana kaatuneiden, ikääntyneiden ravitsemustilaa ja sen yhteyttä kognitioon sekä sosiaaliseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, oliko tutkimushenkilöiden kaatumistausta yhteydessä ravitsemustilaan. Poikkileikkaustutkimus koostui Porissa vuosina 2003–2005 toteutetun Pysy Pystys -tutkimuksen kotona asuneista ikääntyneistä (n=554). Pysy Pystys -tutkimuksessa tutkittiin viimeisten 12 kuukauden aikana kaatuneiden, 65 vuotta täyttäneiden, porilaisten kaatumisten vaaratekijöitä. Tutkimushenkilöiden ravitsemustila arvioitiin MNA-testillä (Mini Nutritional Assessment), kognitiiviset taidot MMSE-testillä (Mini Mental State Examination) ja psyykkiset sekä sosiaaliset tekijät GDS-testillä (Geriatric Depression Scale) sekä strukturoiduilla kyselylomakkeilla. Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltujen tekijöiden yhteyksiä tutkittiin normaalissa ja heikentyneessä ravitsemustilassa olevien ryhmien välisinä eroina Khiin neliötestillä ja Mann-Whitney U-testillä. Lisäksi logistisella regressioanalyysillä etsittiin tekijöitä, jotka ovat yhteydessä heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyteen. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 73 vuotta ja suurin osa heistä (83 %) oli naisia. Heikentyneessä ravitsemustilassa (MNA ? 23,5) oli 10,8 prosenttia. Heikentyneessä ravitsemustilassa olleet olivat kaatuneet useammin kuin normaalissa ravitsemustilassa olevat. Psyykkisistä tekijöistä elämään tyytymättömyys, masennus ja turvattomuuden kokeminen lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Alkoholin viikoittainen käyttö puolestaan vähensi todennäköisyyttä. Sosiaalisista tekijöistä yksinäisyys, vähäinen toisten luona vieraileminen ja keskustelukumppanin puute lisäsivät heikentyneen ravitsemustilan todennäköisyyttä. Kognition ja ravitsemustilan välillä ei ollut yhteyttä. Havaituista yhteyksistä erityisen merkittäviä olivat elämään tyytymättömyyden, yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemisen yhteydet, sillä näiden kolmen tekijän läsnä ollessa ikääntyneellä on yli 70 prosentin todennäköisyys olla heikentyneessä ravitsemustilassa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että elämään tyytyväisyys, yksinäisyys ja koettu turvattomuus tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden ravitsemustilaa arvioitaessa. Lisäksi kaatuneiden ikääntyneiden ravitsemustilaan olisi syytä kiinnittää huomiota.
-
(2019)Tiivistelmä - Referat - Abstract Johdanto: Elintapojen on todettu vaikuttavan kognition heikentymisen riskiin ikääntyneillä. Ravintotekijöistä mm. runsas kalan ja kasvisten käyttö, tyydyttymättömät rasvahapot sekä antioksidantit ovat olleet yhteydessä hyvän kognition säilymiseen. Kognition heikentymiseen on yhdistetty mm. tyydyttyneen rasvan runsas saanti sekä punaisen lihan runsas käyttö. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kalan, kasvisten ja punaisen lihan yhteyttä kognitioon 65–75-vuotiailla kotona asuvilla naisilla ja miehillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus on poikittaistutkimus FlaSeCo-interventiotutkimuksen lähtötilanteesta. Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudulla 65–75-vuotiaita terveitä miehiä ja naisia, joiden kognitio arvioitiin normaaliksi The Saint Louis University Mental Status:lla (SLUMS). Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla ja kognitiota Trail Making Testillä (TMT). Tutkittavilta mitattiin veren rasva- ja sokeriarvoja sekä arvioitiin masentuneisuutta GDS30-mittarilla ja terveyteen liittyvää elämänlaatua 15D-mittarilla. Ruokapäiväkirjoista laskettiin ruokien kulutusta sekä energian ja ravintoaineiden saantia. Tulokset: Tutkimukseen osallistui 104 henkilöä, joista 63 % oli naisia ja keski-ikä oli 69 vuotta. Osallistujat olivat pitkään kouluttautuneita, keskimäärin 14,9 vuotta. Keskimääräinen energiansaanti oli naisilla 1812 kcal (SD 392) ja miehillä 2021 kcal (SD 523) päivässä. Keskimääräinen kasvisten kulutus oli naisilla 459 g (SD 241) ja miehillä 395 g (SD 209) päivässä, kalan vastaavasti 44 g (SD 47) ja 36 g (SD 45) sekä punaisen lihan 44 g (SD 48) ja 106 g (SD90). Kalan kulutuksen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: I, n=35 (0 g/päivä), II, n=34 (3,3–51,2 g/päivä), III, n=35 (53,3–200 g/päivä) ja vastaavasti kasvisten kulutuksen perusteella: I, n=35 (44,0–311,7 g/päivä), II, n=34 (316,7–450,7 g/päivä), III, n=35 (453,3–1115 g/päivä) sekä punaisen lihan kulutuksen perusteella: I, n=34 (0–23,0 g/päivä), II, n=35 (26,3–85 g/päivä), III, n=35 (85,0–527,0 g/päivä). TMT B-osan suorittamiseen kului keskimäärin kasvisten kulutuksen luokissa I, II ja II 99,3 s (SD 45,9), 86,0 s (SD 33,4) ja 94,7 s (SD 47,2), (p=0,68), punaisen lihan kulutuksen luokissa I, II ja II 95,5 s (SD 41,1), 91,2 s (SD 36,8) ja 93,1 s (SD 49,4), (p=0,83) sekä kalan kulutuksen luokissa I, II ja II 100,9 s (SD 47,8), 96,1 s (SD 45,2), 82,8 s (SD 32,1), (p=0,062). Kalan ja kasvisten kulutuksen välillä oli positiivinen yhteys (p=0,019). Kalan ja punaisen lihan kulutuksen välillä oli lähes tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys (p=0,072). Johtopäätökset: Tutkimuksen tulosten perusteella terveillä, kognitioltaan normaaleiksi arvioiduilla ikääntyneillä henkilöillä kalan, punaisen lihan tai kasvisten kulutus ei ollut suoraan yhteydessä kognitioon. Tulokset voivat kuitenkin viitata siihen, että runsaasti kalaa sisältävä ruokavalio voisi kokonaisuudessaan olla yhteydessä hyvään kognitioon, koska enemmän kalaa syöneet söivät enemmän kasviksia ja vähemmän punaista lihaa. Kalan runsas kulutus saattaa kertoa tässä tutkimuksessa kognitiota suojaavasta kokonaisruokavaliosta.
-
(2020)Obesity has been identified as a risk factor for numerous chronic diseases. However, the association of Body Mass Index (BMI) and late-life cognitive functions has appeared to be complex. Obesity in mid-life has been shown to increase the risk of developing dementia later in life, whereas among older adults, being overweight has been associated with reduced risk of dementia. The recommended BMI is higher for older adults. However, obesity is probably not beneficial. Preclinical Alzheimer´s disease causes weight loss and thus confounds the associations. Few studies have investigated the association between BMI and cognitive performance among people who do not have dementia. The objective of this thesis was to evaluate whether late-life BMI is associated with cognitive performance and changes in cognitive performance during a multidomain lifestyle intervention. It also examined if changes in BMI are associated with changes in cognitive performance. The data used in this study was from The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FINGER), which aimed to prevent cognitive decline among older adults at elevated risk for dementia. The 1260 participants recruited (mean age 69 years) were randomly assigned into a two-year multidomain intervention (n=631), including dietary guidance, exercise, cognitive training and management of cardiovascular risk factors, or control (n=629), receiving general health advice. Cognitive performance was assessed with modified Neuropsychological Test Battery (NTB) at baseline, and 12 and 24 months after randomization. During the intervention weight loss occurred in both study groups. Higher BMI was associated with worse total cognitive performance, executive function and processing speed, but not memory, at baseline. Higher BMI at baseline was not associated with changes in total cognitive performance, executive function or processing speed, but it predicted less improvement in memory functioning among under-69-year-olds. Changes in BMI were not associated with changes in cognitive performance. In conclusion, being overweight and obesity may be risk factors for cognitive decline even among older adults. It is likely that weight loss during the intervention was intentional, but it was not associated with cognitive changes. Hence, maintaining a healthy BMI is recommendable also for older adults, but weight loss may not have additional benefits.
-
(2020)Johdanto Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyy monia haasteita, ja erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä virheravitsemus on yleistä. Tutkimuksissa on havaittu, että ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä varsinkin energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti on usein vähäistä. Heikentyneen ravitsemustilan ja riittämättömän ravinnonsaannin on havaittu olevan yhteydessä gerasteniaan ja voivan lisätä sen riskiä ikääntyneillä. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ravinnonsaannin yhteyttä gerastenian asteeseen pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla helsinkiläisillä ikääntyneillä. Tutkimuksessa selvitettiin erityisesti energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saantia ruokavaliosta, ja sitä eroaako näiden saanti eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Aineisto ja menetelmät Tutkittavina oli 486 pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevaa ikääntynyttä 17 helsinkiläisestä ympärivuorokautisen hoidon yksiköstä. Tutkittavien energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saanti ruokavaliosta selvitettiin hoitajien täyttämien 1–2 vuorokauden ruokapäiväkirjojen avulla. Gerastenian aste määriteltiin gerasteniaindeksin avulla. Gerasteniaindeksin muodostamiseksi tarvittavat tiedot sekä tutkittavien taustatiedot kerätiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saannin ja gerastenian asteen välistä yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tulokset Tutkittavista 73 %:lla oli gerasteniaindeksin mukaan gerastenia ja 27 %:lla oli joko gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Ikääntyneillä, joilla oli gerastenia keskimääräinen energiansaanti oli pienempi kuin ikääntyneillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p=0,002). Myös keskimääräinen proteiinin saanti oli pienempi ikääntyneillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa (p<0,001). Lisäksi gerasteniset ikääntyneet saivat ruokavaliosta vähemmän A-vitamiinia (p=0,047), D-vitamiinia (p=0,032) ja folaattia (p=0,015) kuin ikääntyneet, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Kun energian ja proteiinin saantia tarkasteltiin erikseen naisilla ja miehillä, havaittiin, että naisilla, joilla oli gerastenia energian (p<0,001) ja proteiinin (p<0,001) saanti oli merkitsevästi vähäisempää kuin naisilla, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Miehillä energian ja proteiinin saannissa ei ollut eroa eri gerastenian asteilla olevien ikääntyneiden välillä. Johtopäätökset Energian, proteiinin ja joidenkin mikroravintoaineiden saanti oli yhteydessä gerastenian asteeseen ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla ikääntyneillä. Erityisesti naisilla energian ja proteiinin saanti oli vähäisempää niillä, joilla oli gerastenia kuin niillä, joilla oli gerastenian esiaste tai ei ollut gerasteniaa. Lisäksi myös A- ja D-vitamiinin sekä folaatin saanti ruokavaliosta oli gerastenisilla ikääntyneillä vähäisempää kuin muilla. Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa tulisi kiinnittää huomioita gerastenisten asukkaiden, erityisesti gerastenisten naisten, riittävään energian, proteiinin ja mikroravintoaineiden saantiin.
Now showing items 1-8 of 8