Browsing by Subject "jankkurointi"

Kiinnostus syysrapsin (Brassica napus L.) viljelyä kohtaan on kasvanut Suomessa tasaisesti viime vuosina. Syysrapsin satopotentiaali on korkea verrattuna kevätkylvöisiin öljykasvilajikkeisiin, mutta vaatimus aikaisesta kylvöajankohdasta sekä haastavat talvehtimisolosuhteet hidastavat viljelyalan lisäämistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kerätä kokemuksia syysrapsin viljelytekniikoista suomalaisissa olosuhteissa, joista tutkittua tietoa on toistaiseksi melko vähän saatavilla. Tiedon hankkimista varten perustettiin elokuussa 2014 yksivuotinen kenttäkoe Inkooseen, Västankvarnin koetilalle, jossa tutkittiin kuuden eri perustamismenetelmän eli muokkaus- ja kylvömenetelmien yhdistelmän soveltuvuutta syysrapsin viljelyyn hiesusavimaalla. Vertailtavia koejäseniä olivat: kyntö, kultivointi, lautasmuokkaus, suorakylvö, jankkurikylvö ja harjukylvö. Kokeen aikana mitattiin jatkuvatoimisesti maan kosteutta ja lämpötilaa 10 cm syvyydessä sekä sademäärää, ilman lämpötilaa ja maan pinnan lämpötiloja. Lisäksi koeruuduilla mitattiin maan tiiviyttä penetrometrin avulla ja tehtiin taimitiheys- sekä juuristomittauksia. Elokuun 2014 runsaat sateet Västankvarnissa (yht. 247 mm) vaikeuttivat kenttäkokeen perustamista ja edistivät etanoiden aiheuttamia taimituhoja. Etanoiden aikaansaamat kasvustotappiot olivat niin suuria, että joidenkin koeruutujen kasvustot tuhoutuivat lähes täydellisesti. Muilla koeruuduilla kasvustot jäivät epätasaisiksi ja harvoiksi. Kunnollisia kasvustomittauksia ei ollut mahdollista tehdä, eikä koeruuduilta kannattanut korjata satoa vertailua varten. Lisätutkimusta, jossa kasvustoja ja satomääriä pystyttäisiin mittaamaan, tarvittaisiin ainakin jankkurikylvön soveltuvuuden varmistamiseksi syysrapsin perustamiseen. Maan ominaisuuksiin kohdistuneiden mittausten perusteella jankkuroinnin ja syysrapsin kylvön yhdistäminen samalla ajokerralla vaikuttaisi olevan hyvä vaihtoehto syysrapsin perustamiseen. Jankkuroitu maa kuivui nopeammin kuin muilla vertailukohteilla varsinkin syyskauden mittausten perusteella ja jankkurointi myös vähensi maan penetrometrivastusta kylvörivin kohdalta jankkurointisyvyyteen (30 cm) asti kyntöanturan murtumisen seurauksena. Suorakylvetty maa pidätti kosteutta muita koetekijöitä paremmin, mutta oli sateisina jaksoina kaikkein märintä 10 cm syvyydessä. Kynnetyn ja kevyesti muokatun maan välillä ei havaittu sellaisia eroja jatkuvatoimisten eikä maan tiiviysmittausten perusteella, jotka puoltaisivat esimerkiksi kyntöä kultivointia parempana vaihtoehtona tai toisinpäin.