Browsing by Subject "jogurtti"

Suomen brändityöryhmä kannustaa suomalaisia elintarvikealan yrityksiä hyödyntämään Suomi-brändiä elintarvikkeiden viennissä ulkomaille. Kuluttajille muodostuvan maamielikuvan on kuitenkin aiemmissa tutkimuksissa havaittu vaihtelevan eri tuotteiden välillä. Vaikka kuluttajilla olisi hyvä mielikuva maasta, niin se ei riitä siihen, että hyvä mielikuva liitettäisiin kaikkiin kyseisessä maassa valmistettuihin tuotteisiin. Tässä pro gradu -työssä tutkitaan, voisiko alkuperä olla funktionaalisten tuotteiden kohdalla brändiä erilaistava tekijä, jonka avulla pystyttäisiin luomaan kuluttajaetua funtionaaliseen tuotteeseen. Kuluttajaedulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksittäistä tekijää, joka lisää ihmisten kiinnostusta haluttua tuotetta kohtaan ja kasvattaa tuotteen myyntiä. Aihe on teoreettisesti mielenkiintoinen, sillä funktionaalisten tuotteiden ja alkuperän välistä suhdetta ei ole juuri tutkittu. Alkuperä jaetaan tässä pro gradu -työssä brändin alkuperään ja tuotteen valmistusmaahan (made in). Molemmilla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan vaikutusta kuluttajien tuotevalintoihin, vaikka kaikki tutkimukset eivät alkuperän vaikuttavuutta tuekaan. Tuotteen alkuperää lähestyttiin tässä tutkimuksessa brändimielikuvan kautta. Brändimielikuva muodostuu joukosta assosiaatioista, joita kuluttaja liittää brändiin. Mielikuvasta puhuttaessa ei todellisilla tuoteattribuuteilla ole väliä. Tutkimuksen empiirisenä tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisessa alkuperässä jotain sellaista, joka auttaisi saamaan kuluttajaetua Olo-ruoansulatusjogurtille Ruotsissa. Tutkimuksen aineisto koostui neljästä ryhmäkeskustelusta. Kaksi ryhmää muodostui ruoansulatusjogurttien ja kaksi perusjogurttien käyttäjistä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 31 henkilöä, jotka olivat iältään 25–54-vuotiaita. Heistä naisia oli 21 ja miehiä 10. Aineisto kerättiin Ruotsissa kesäkuussa 2012. Tutkimukseen valittavien ihmisten rekrytoinnit samoin kuin ryhmäkeskustelut suoritti ruotsalainen tutkimuslaitos SiFo. Ryhmäkeskusteluissa havaittiin, että brändin alkuperällä on vaikutusta tutkimukseen osallistuneiden ihmisten brändimielikuvaan. Valmistusmaalla ei puolestaan havaittu olevan samanlaista vaikutusta, sillä ryhmäkeskusteluihin osallistuneilla ihmisillä ei ollut varmaa tietoa kaikkien jogurttien valmistusmaista. Vaikka alkuperän huomattiin vaikuttavan ihmisille muodostuvaan brändimielikuvaan, eivät ryhmäkeskusteluihin osallistuneet nähneet alkuperää kovin vahvaksi tekijäksi jogurttia valittaessa. Suomalaisuus yhdistettiin Olo-ruoansulatusjogurttiin Valio-brändin kautta. Suomalainen alkuperä nähtiin ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden ihmisten keskuudessa yleisesti positiivisena asiana. Tärkeimmäksi tekijäksi suomalaisen alkuperän kohdalla nousi luonto, jonka myös Suomen brändityöryhmä nosti keskeiseksi tekijäksi omassa raportissaan. Vaikka Olo-ruoansulatusjogurtin suomalainen alkuperä nähtiin positiivisena asiana, ei sitä nostettu kovin tärkeäksi tekijäksi tulevaisuuden ihanteellista Olo-ruoansulatusjogurttia rakennettaessa. Ryhmäkeskustelujen pohjalta näyttääkin siltä, ettei suomalaisella alkuperällä pystytä luomaan kuluttajaetua Olo-ruoansulatusjogurtille Ruotsissa.

Jogurtin valmistuksessa ultrasuodatus (UF) on mahdollinen vaihtoehto maitojauhe- tai maitoproteiinilisäykselle. Tutkielman kirjallisuusosiossa perehdyttiin maidon ultrasuodatusprosessiin ja jogurtin proteiinipitoisuuden nostamisen eri vaihtoehtoihin. Kokeellisessa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, voidaanko jogurtin proteiinipitoisuutta säädellä hallitusti hyödyntämällä valmistuksessa ultrasuodatettua maitoa. Kiinnostuksen kohteena oli se, että aiheuttaako maitoproteiinijauheen korvaaminen ultrasuodatetulla maidolla muutoksia jogurtin laadussa. Kokeellisen tutkimuksen aikana valmistettiin rasvattoman maidon ultrasuodatuksella saaduista retentaatista ja permeaatista rasvatonta ja 2 % rasvaa sisältäviä sekoitejogurtteja. Jogurtit valmistettiin eri proteiinipitoisuuksilla niin, että ne vastasivat konsentraatiokertoimia 0,9, 1,1, 1,2, 1,4 ja 1,6. Näiden lisäksi valmistettiin vertailutuote, jossa tarvittava maitoproteiinipitoisuus saavutettiin lisäämällä rasvatonta maitoproteiinijauheetta. Jogurttimaidot fermentoitiin kolmen kaupallisen hapatteen, A1, A2 ja A3, avulla. Näytteet valmistettiin kahtena tutkimussarjana. Ensimmäisessä sarjassa jogurtit valmistettiin kolmella eri proteiinipitoisuudella (konsentraatiokertoimilla 1,1, 1,2, 1,4) ja toisessa sarjaan lisättiin 0,9 sekä 1,6 konsentraatiokertoimet. Valmistetuista jogurteista mitattiin synereesi, pH-arvo ja konsistenssi vuorokauden, 1 viikon ja 2 viikon kylmäsäilytyksen (6 °C) aikana. Näytteitä seurattiin myös aistinvaraisesti ja toiseen tutkimusvaiheeseen sisältyi tuotteiden fermentointiaikainen pH-arvon seuranta. Maitoproteiinijauhelisäyksellä valmistettu ja samalla proteiinipitoisuudella ultrasuodatuksen jakeista valmistettu jogurtti eivät eronneet merkittävästi aistinvaraisessa arvostelussa. Jogurttimassojen laktoosipitoisuudessa ennen fermentointia esiintyi eroja niin, että maitojauhelisäyksellä valmistetussa jogurttimaidossa oli enemmän laktoosia kuin jakeista valmistetuissa jogurttimassoissa. Niin rasvattomien kuin 2 % rasvaa sisältävien jogurttinäytteiden kohdalla nopeiten fermentoitui kaikilla kolmella hapatteella maitojauhelisäyksellä valmistettu massa. Korkeammalla proteiinipitoisuudella olevat massat (konsentraatiokertoimilla 1,4 ja 1,6) saavuttivat tavoite pH-arvon 5 ja 5,5 tunnissa. Kylmävarastoinnin aikaisen heran erottumisen mittauksista havaittiin, että niin rasvattoman kuin 2 % rasvaa sisältävän jogurttimassan 4 (konsentraatiokerroin 1,4) heran erottuminen oli pienintä verrattuna muihin massoihin kaikilla kolmella hapatteella valmistetuissa jogurteissa. Sama massa erottui myös jogurttien konsistenssimittauksissa.

Lactic acid bacteria Streptococcus thermophilus and Lactobacillus delbrueckii ssp. bulgaricus are used for yoghurt manufacture. Traditional Northern fermented milk products are typically made with mesophilic species. In traditional Finnish product, viili, also secondary culture of Geotrichum candidum is used. In Finland during last 20 years, the consumption of yoghurt is doubled while the consumption of viili has dropped by half. The aim of this study was to continue the research for designing a novel fermented milk product ”termoviili”. The aim is to develop a product that combines the main flavour compound of yoghurt, acetaldehyde, to Geotrichum candidum. There were 12 LAB strains in this study. Their ability to grow in UHT-milk and produce acetaldehyde was studied. The acetaldehyde level, microbial growth and final pH were measured. Also strain identifications were done by using PCR-methods. All the LAB strains studied were able to grow at target temperature (+ 30°C). The amount of acetaldehyde produced varied between 0−22,5 mg acetaldehyde / 1 litre product. The main problem with all the LAB strains studied was their poor ability to decrease the pH of the milk fast enough and without any supplements. Growth supplement (sodium formate) and the addition of G. candidum were found to speed up the decrease of pH in some cases. The best strain to produce acetaldehyde was isolated from a commercial product and it was confirmed as Lactobacillus delbrueckii. According to Cheng (2010) good flavoured yoghurt results when 23−40 mg/kg and at least 8−10 mg/kg of acetaldehyde are produced. Based on this evaluation, the amount of acetaldehyde found in this study, is sufficient to produce enough yoghurt aroma to the final product. More study need to be done to speed up the decrease of pH and to optimize the recipe. Also different strains of G. candidum should be tested for the possibility to increase the incubation temperature.