Browsing by Subject "kaksostutkimus"

Johdanto: Ahmintahäiriö on syömishäiriö, jonka oireita ovat toistuvat ahmintakohtaukset. Niiden aikana syödään suuri määrä ruokaa lyhyessä ajassa ja menetetään syömisen hallinta. Tyypillistä on, että ahmija syö pitkin päivää, eikä syömiseen välttämättä liity nälkää. Koska ahminta tuottaa häpeää, ahmija syö yksin. Ahmintaan liittyy itsehalveksunnan ja syyllisyyden tunteita, ja se aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta. Ahmintahäiriöön ei kuulu tyhjentäytymistä tai muita kompensaatiokeinoja painonnousun estämiseksi kuten bulimia nervosassa. Ahmintahäiriö voi johtaa lihavuuteen, joka on riskitekijä mm. tyypin 2 diabetekselle. Tavoite: Ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyydestä suomalaisilla nuorilla naisilla ja miehillä ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yleisiä ahmintahäiriö ja ahmintaoireet ovat tutkittavassa aineistossa oirekyselyn (Eating Disorder Inventory, EDI) ja puolistrukturoidun haastattelun (Semistructured Clinical Interview, SCID) perusteella. Lisäksi selvitettiin masennuksen ja muiden syömishäiriöiden esiintyvyyttä sekä lihavuuden tai ylipainon riskiä ahmintahäiriöisillä naisilla. Samalla selvitettiin diagnostisten tunnuslukujen avulla EDI-oirekyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä. Aineisto ja menetelmät: Nuorten Kaksosten Terveystutkimuksen (FinnTwin16) osanottajat eli Suomessa vuosina 1975‒ 1975 syntyneet kaksoset (N=5258, 2835 naista, 2423 miestä, vastausprosentti naisilla 87 ja miehillä 83) täyttivät syömishäiriöitä seulovan kyselylomakkeen, joka sisälsi kysymyksiä painosta ja syömiskäyttäytymisestä sekä syömishäiriöiden oireita mittaavan EDI-osion. Seulontapositiiviset naiset, heidän kaksossiskonsa ja satunnaisotos seulontanegatiivisia naisia kutsuttiin puhelinhaastatteluun, jossa diagnosoitiin puolistrukturoidun SCID-haastattelun avulla anoreksia nervosa, bulimia nervosa, ahmintahäiriö ja masennus DSM-IV-tautiluokituskriteereihin perustuen. Miehiä ei haastateltu. Epidemiologisten tunnuslukujen ja logistisen regression avulla kuvattiin ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyyttä ja ahmintahäiriön kliinistä kuvaa. Lisäksi EDI-kyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä selvitettiin herkkyyden ja tarkkuuden receiver operator curve (ROC) -analyysin avulla. Tulokset: Haastattelun perusteella 15 naista sai ahmintahäiriön DSM-IV-diagnoosin (esiintyvyys 0,5 %, ilmaantuvuus 30/100000 henkilövuotta). Muu syömishäiriötausta ahmintahäiriöisillä oli epätavallinen, mutta masennusta esiintyi noin kolmanneksella. Ahmintahäiriöisillä naisilla oli yli 10-kertainen riski (95 %:n luottamusväli 3,0–35,0) ylipainoon tai lihavuuteen (painoindeksi > 25kg/m2) verrattuna kohortin terveisiin. Yksittäisistä ahmintaoireista naisilla yleisimmät olivat tunnen syyllisyyttä ylensyötyäni (20 %), ahdan itseni täyteen ruokaa (13 %) ja syön silloin, kun olen poissa tolaltani (13 %). Miehillä yleisin ahmintaoire oli ahdan itseni täyteen ruokaa (17 %). Paras ahmintahäiriön seula ROC-analyysin perusteella oli EDI:n kolmen ala-asteikon kokonaispistemäärä (AUC-arvo 0,9, herkkyys 86 % ja tarkkuus 82 %). Johtopäätökset: Tulosten perusteella ahmintahäiriö oli harvinainen naiskaksosilla, mutta erilaiset ahmintaoireet olivat melko yleisiä sekä naisilla että miehillä. Masennuksen esiintyvyys sekä lihavuuden tai ylipainon riski ahmintahäiriöisillä olivat suurempia kuin terveillä. EDI-kysely soveltui hyvin ahmintahäiriön seulomiseen. Ahmintahäiriön matalan esiintyvyyden ja EDI-kyselyn seulontaominaisuuksien takia ahmintahäiriön seulominen kannattaa keskittää tiettyihin riskiryhmiin kuten masentuneet tai ylipainoiset nuoret naiset. Ravitsemusepidemiologisesta näkökulmasta ahmintahäiriön ja ahmintaoireilun välinen raja voidaan nähdä liian tiukkana, sillä ahminnan terveydelle aiheuttamia epäedullisia vaikutuksia esiintyy epäilemättä jo paljon ennen varsinaista ahmintahäiriödiagnoosia. Ahmintahäiriön tunnistaminen ja ehkäisy varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta sen aiheuttamia terveyshaittoja voidaan ehkäistä.