Browsing by Subject "laadullinen tutkimus"

Infant undernutrition with associated diseases is a leading cause of under-five deaths globally, causing 45% of child deaths. A critical point for the nutritional status of the infant is the time when the first foods are introduced in addition to breastfeeding, i.e. complementary feeding. Based on prior research, complementary feeding practices are inadequate in East Africa, including Uganda. Particular concerns are the not timely introduction of complementary foods and low dietary diversity of children under two years. Complementary feeding is a complex set of behaviours. Good complementary feeding comprises, in addition to nutritious food itself, the feeding moment, technique and style. The promotion of good complementary feeding practices therefore demands multiple approaches. The aim of this study was to explore complementary feeding perceptions and practices in the context of the Health Belief Model (HBM) and to gain understanding on how to promote health behaviour change for better complementary feeding. The study was carried out in the rural area of Kirewa, Uganda. All together 9 focus group discussions (FGD) were held for caretakers of children under two: mothers, fathers, grandfathers and grandmothers. A set of educational videos on infant care and feeding practices, the GloCal-videos, were used as a projective tool in the FGDs. In addition, one individual interview with the local health care worker was conducted. The data from the FGDs and the interview were analysed with a deductive content analysis method based on the HBM. The findings from this research demonstrate that complementary feeding practices among the study participants were suboptimal in relation to timing, dietary diversity, consistency and feeding frequency. The importance of complementary feeding as a health behaviour preventing malnutrition and stunting was not understood among these Kirewan caretakers. The findings from the HBM based analysis suggest messages about the susceptibility of children to detrimental consequences of poor feeding and their seriousness should be targeted to caretakers. Based on this study, the GloCal-videos may work as cues to action for better complementary feeding practices.

Kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat maailmanlaajuisena ilmiönä osana monien organisaatioiden strategiaa. Julkisten toimijoiden oletetaan pyrkivän toiminnassaan läpinäkyvyyteen ja kestävään toimintaan. Yhteiskuntavastuun huomioiminen on kuitenkin levinnyt hitaasti julkisen sektorin organisaatiossa. Valtiokonttori on vuoden 2021 syksyllä julkaissut ohjeistuksen vastuullisuusraportin laatimiseksi valtionhallinnon ministeriöissä, virastoissa ja laitoksissa sekä suositellut, että niissä laaditaan vastuullisuusraportti vuosittain. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia julkisen organisaation johdon ja kuluttajien näkökulmia organisaation vastuullisuuteen. Tutkimuksen kohteena on Ruokavirasto, jossa laadittiin ensimmäinen vastuullisuusraportti keväällä 2022. Työn teoreettinen tausta käsittelee kuluttajan luottamusta ja luottamuksen merkitystä julkisen sektorin vastuullisuudessa. Tutkielman avulla pyritään selvittämään Ruokaviraston johdon näkemyksiä viraston kestävyystoimintaan ja vastuullisuusraportointiin sekä kuluttajien käsityksiä Ruokaviraston kestävyystoiminnasta ja vastuullisuusraportoinnista. Lisäksi selvitetään kuluttajien kokemaa luottamusta Ruokavirastoa kohtaan. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin kahdella haastattelukokonaisuudella. Ensimmäinen haastatteluosuus koostuu Ruokaviraston johdon kuudesta haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Toisessa osuudessa haastateltiin 10 kuluttajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelut litteroitiin ja aineistojen analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Ruokaviraston johdon haastattelujen tuottamasta aineistosta tunnistettiin kolme näkökulmaa, joiden kautta vastuullisuutta toteutetaan virastossa: 1) kriittinen näkemys, 2) realistinen näkemys ja 3) toiveikas näkemys. Kuluttajien haastattelujen tuottamaa aineistoa jäsennettiin neljän teeman avulla, jotka olivat 1) luottamus Ruokavirastoon, 2) vastuullisuus, 3) tietoa Ruokavirastosta ja 4) kuluttajien odotukset vastuullisuusraportoinnista. Tutkimus osoittaa, että vastuullisuus koetaan monin eri tavoin Ruokaviraston johdossa ja että kuluttajat odottavat Ruokaviraston olevan suunnannäyttäjä vastuullisuustoimissa. Ruokaviraston johto näkee vastuullisuuden olevan jo osa viraston ydintoimintaa. Johdon näkemyserot ilmenevät siinä, miten vastuullisuustyön tulevaisuus nähdään virastossa. Analysoinnissa tunnistettu kriittinen näkemys kuvaa vastuullisuutta ydintekemisenä, jota virastossa jo toteutetaan hyvin. Tällöin muut asiat priorisoituvat vastuullisuustyön kehittämisen edelle. Realistinen näkemys tiedostaa vastuullisuustyön tärkeyden, mutta myös sen kehittämisen rajoitteet. Toiveikas näkemys korostaa virastossa tehtyjen kestävien toimien onnistumisia, ja uskoo vastuullisuustyön kehittämisen jatkuvan virastossa. Tutkimus osoittaa, että Ruokaviraston johdossa vastuullisuustyötä halutaan kehittää kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta ja korostetaan viestinnän merkitystä. Tutkimuksessa kuitenkin tunnistettiin Ruokaviraston johdon kokemat haasteet viraston vastuullisuustoimille. Tunnistetut haasteet ovat resursointi, viestintä, viraston toimialan laajuus ja johdon yhteinen käsitys vastuullisuudesta. Viraston johto piti tarpeellisena rakentaa virastolle oma kestävän kehityksen ohjelma. Tutkimuksen perusteella organisaation vastuullisuus kiinnostaa kuluttajia. Haastatellut kuluttajat pitävät organisaatioiden kestävän kehityksen toimia ja vastuullisuusraportointia itsestäänselvyytenä, mutta he eivät jaksa perehtyä pitkiin raportteihin. Kuluttajat odottavat vastuullisuusviestintää sosiaalisen median kanaviin. Viestinnän toivotaan olevan ymmärrettävää ja nopeasti saatavilla olevaa. Tulosten perusteella kuluttajat odottavat esimerkiksi, että Ruokaviraston verkkosivuilla olisi helposti löydettävissä oma vastuullisuusosio. Tutkimuksen perusteella julkisen sektorin vastuullisuustoimet eivät vielä tavoita kuluttajia. Kuluttajat eivät suurelta osin tunteneet Ruokaviraston toimialaa, mutta luottamus Ruokavirastoon instituutiona on kuitenkin korkealla tasolla. Tutkimus osoittaa, että kestävän kehityksen toimet eivät yksinään riitä, vaan niistä tulee raportoida ja viestiä sidosryhmille. Sekä Ruokaviraston johto että kuluttajat ovat samaa mieltä siitä, että vastuullisuusviestintään tulisi panostaa ja raportointitapaa yhtenäistää. Viestintä on avainasemassa, jotta Ruokaviraston vastuullisuustoimet tulevat kuluttajien tietoisuuteen ja samalla edistetään YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

Paperiset kupongit ovat olleet varsin perinteinen myynninedistämisen muoto vähittäiskaupassa, mutta mobiililaitteiden kehittyessä ja niiden suosion kasvaessa perinteisten paperisten kuponkien merkitys myynninedistämisen muotona on vähentynyt. Mobiilikupongit ovat digitaalisia kuponkeja, joita vastaanotetaan ja hyödynnetään mobiililaitteen kautta. Tässä tutkielmassa mobiilikuponkeja tarkastellaan päivittäistavarakaupan kontekstissa, ja tutkimus on rajattu koskemaan päivittäistavarakauppaketju Lidlin Lidl Plus –etusovellusta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Lidl Plus -etusovelluksen kautta lunastettavien mobiilikuponkien käyttöä, sekä selvittää, millainen rooli mobiilikupongeilla on kuluttajan ostopolulla. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää kuluttajan ostopolkua entistä paremmin, ja sitä kautta esimerkiksi tarjota mobiilikuponkeja tarjoaville yrityksille uusia näkökulmia siihen, kuinka hyödyntää mobiilikuponkeja markkinointiohjelmissaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu myynninedistämiseen sekä ostopolkuun liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Teoria-osuudessa tutustutaan myynninedistämisen käsitteeseen, mobiilikuponkeihin myynninedistäjänä sekä ostopolkuun ja sen vaiheisiin. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2023 hyödyntämällä kahta aineistonkeruumenetelmää. Shop-along -menetelmällä kerättiin havaintoja mobiilikuponkien käytöstä myymälätilanteessa, ja puolistrukturoidulla haastattelulla pyrittiin avaamaan laajemmin muun muassa tutkimushenkilöiden suhtautumista mobiilikuponkeihin ja tarjouksiin yleisesti. Tutkimukseen osallistui 5 henkilöä, jotka käyttivät Lidl Plus -etusovellusta ja sen tarjoamia mobiilikuponkeja aktiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että mobiilikupongeilla voidaan vaikuttaa ostopolun muotoutumiseen ja niillä on oma roolinsa jokaisessa ostopolun vaiheessa. Ostotilannetta edeltävä mobiilikuponkien käyttö voi esimerkiksi ohjata kuluttajan asioimaan nimenomaan Lidl-myymälässä ja saada kuluttajan tekemään ostopäätöksiä jo ennakkoon. Ostotilanteen aikana kuluttaja saattaa olla jatkuvasti kosketuksissa Lidl Plus -sovellukseen, ja mobiilikuponkien käytöllä voi olla jonkin verran vaikutusta siihen, kuinka myymälässä liikutaan ja mitä hyllyvälejä kierretään. Ostotilanteen jälkeen kuluttaja voi arvioida ostokokemustaan. Ostotilanteen jälkeinen mobiilikuponkien käyttö sai tutkimuksen aikana tutkimushenkilön huomaamaan, että kuponki oli jäänyt lunastamatta, ja tästä seurasi pettymys. Toisaalta kuluttaja voi ostotilanteen jälkeen myös iloita saavutetusta raaputuskupongista. Mobiilikupongeilla on kuluttajan ostopolulla moninainen rooli, ja mobiilikupongeilla voidaan vaikuttaa asiakaskokemukseen. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotetaan, että etenkin ostotilannetta edeltävään mobiilikuponkien käyttöön tulisi kannustaa aiempaa enemmän.

Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat kaupan merkin tuotteet kuluttajien näkökulmasta. Kaupan merkit ovat kehittyneet muistuttamaan enemmän valmistajien merkkejä, jolloin niiden tutkiminen bränditeorioiden kautta on tarpeen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä brändipääoman ominaisuuksista kaupan omat merkit ovat onnistuneet luomaan. Tutkielma keskittyy kotimaassa toimiviin päivittäistavarakaupan omiin merkkeihin. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu brändipääoman teoriasta. Brändipääoma koostuu neljästä osa-alueesta, joita ovat tunnettuus, mielleyhtymät, koettu laatu ja brändiuskollisuus. Tutkielman lähtökohtana on kaupan merkki, joka on soveltanut erilaisia kaupan merkin strategioita ja strategioiden avulla onnistunut luomaan merkille brändipääomaa. Tutkielmassa käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkielman empiirisessä osuudessa tehtiin kuluttajatutkimus, jossa tehtiin yksilöllisiä haastatteluja. Kohdejoukko valittiin sukupuolen, iän, tulotason ja talouskoon perusteella, koska edustajia kustakin ryhmästä haluttiin saada yhtä suuri määrä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kaupan merkit ovat onnistuneet luomaan brändipääomaa tietyissä osa-alueissa. Kaupan merkki on onnistunut luomaan brändiuskollisuuden ensimmäistä tasoa. Brändipääoman osa-alueista tunnettuus oli selvästi vahvin ja yleinen mielikuva kaupan merkeistä oli positiivinen. Kaupan merkin tuotteiden laatua pidettiin myös hyväksyttävällä tasolla, mutta arviointiin on voinut vaikuttaa tuotteiden edullisempi ostohinta. Kaupan merkkien kohdalla hinnalla on edelleen suuri merkitys. Kaupan merkkien brändimielleyhtymä ja koettu laatu olivat tulosten mukaan heikoimpia. Brändipääoman vahvuus vaihteli myös eri tuotemerkkien ja tuotekategorioiden välillä.