Browsing by Subject "pakkausmerkinnät"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2014)Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kuluttajien suhtautumista pakkausmerkintöihin. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, koska sitä hyödyntäen haluttiin löytää pakkausmerkintöihin liitettäviä mielikuvia ja käsityksiä. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat kuluttajien luottamukseen pakkausmerkintöjä kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui neljästä osasta: 1. Pakkausmerkinnöistä ja niihin kohdistuvista ajankohtaisista asioista 2. Biehalin (1983) kuluttajien informaation etsintä teoriasta 3. Mediasta kuluttajien näkökulmasta 4. Freitag & Traunmullerin (2009) luottamuksen muodostuksesta aluekohtaisen logiikan mukaan. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista kuluttajaa Uudeltamaalta, joiden ikähaarukka on 30-63 –vuotta Tutkimuksen mukaan pakkausmerkinnät herättivät sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Terveellisyys oli tutkimuksen mukaan suurin motivaation lähde pakkausmerkintöjen lukemiseen. Pakkausmerkinöissä kiinnitettiin huomiota eniten ravinto-, alkuperämaa – ja lisäainemerkintöihin. Alkuperämaa merkintöjä käytettiin suomalaisten elintarvikkeiden tunnistamisen ja joidenkin maiden tai alueiden elintarvikkeiden kaihtamiseen. Suomalaiset elintarvikkeet nähtiin luotettavampana, puhtaampana ja parempana verattuna ulkomailta tuotuihin elintarvikkkeisiin. Tutkimuksen mukaan osa pakkausmerkintöjen informaatiosta ei ollut ymmärrettävää. Lisäaineet nähtiin negativisena tekijänä pakkausmerkinnöissä, koska niistä ei ollut haastateltavilla tarpeeksi informaatiota. Tiedon puute johti epävarmuuteen lisäaineita kohtaan, joka taas johti lisäaineita sisältävien tuotteiden kaihtamiseen. Tutkimuksen tulosten mukaan pakkausmerkintöihin rakentui pääasiallisesti henkilökohtaisten ja lähipiirin kokemusten kautta sekä mediasta saatujen tietojen perusteella.
-
(2022)Packaging is necessary in our society and the amount of packaging waste is expected to grow even more on Earth. Various packaging waste sorting symbols try to influence consumers’ waste sorting behavior positively. The aim of the study was to find out how the interviewees consider packaging waste sorting symbols as a way of communication. Also, the current packaging waste sorting symbols were compared with new Nordic recycling symbols. Consumer research was carried out with theme interviews, with a sample of 10 people from the circle of acquaintances. The research materials were analyzed by thematization. The interviewees felt that the new Nordic recycling symbols were more understandable and visually pleasing than the current packaging waste sorting symbols. Several interviewees understood the new Nordic recycling symbols in contrast to the current packaging waste sorting symbols. However, the Mobius loop symbol was recognized as a sign of recyclability in the following symbols: Green Dot, plastic recycling code (PET) and liquid packaging board. None of the interviewees actively looked at the waste sorting symbols on food packaging, but if they happened to look at them, the symbols could possibly help and promote the sorting of packaging waste. According to the interviewees, paying attention to packaging waste sorting symbols could be influenced by placing symbols on the packaging, with sufficiently large size and color. The packaging waste sorting symbols could be made more understandable by adding a short text to the symbol, by also using the same symbols in other context besides packaging and with educating people about their meaning. The most environmentally aware interviewees did not think that the new sorting symbols would increase their existing waste sorting activity.
-
(2023)Lisääntynyt puhe vastuullisuudesta ja kuluttajien kasvava kiinnostus vastuullista kuluttamista kohtaan ovat lisänneet yritysten viestintää ja mainostusta vastuullisuudesta. Erilaisten vastuullisuudesta kertovien viestien määrä on suuri ja väitteet voivat olla laajoja ja monitulkintaisia. Kuluttajien voi olla haastavaa tunnistaa luotettavat väitteet ja merkinnät. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin suomalaisten kuluttajien näkemyksiä elintarvikkeisiin liittyvästä vastuullisuusviestinnästä mainoksissa ja elintarvikepakkauksissa. Tutkielman viitekehyksenä toimi aikaisempi tutkimus kuluttajien suhtautumisesta vastuullisuusmerkintöihin, sekä vastuullisuuden määritelmän käsittely useasta näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus, koska tarkoituksena oli kerätä kuluttajien omia ajatuksia tutkittavasta aiheesta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluun osallistui kuusi suomalaista kuluttajaa, jotka olivat kiinnostuneita vastuullisuudesta. Vastuullisuuden määritelmä on moninainen ja täysin tarkkaa määritelmää vastuullisuudelle ei ole. Kuluttajien kuitenkin tulee saada tietoa vastuullisuudesta, vastuullisten ostopäätösten tueksi. Kuluttajat saavat tietoa muun muassa pakkauksista, mainoksista, opinnoista ja lähipiiriltä. Tutkielman tuloksissa havaittiin, että haastateltavat pitivät pakkauksia hyvänä tietolähteenä. Vastauksissa kuitenkin havaittiin epäluottamusta mainoksissa esitettyjä vastuullisuusväittämiä kohtaan. Vastaajat suhtautuvat epäilevästi yritysten itse tuottamaan vastuullisuusviestintään pakkauksissa. Voimakas vastuullisuusteemainen mainonta ja viestintä koettiin usein epäilyttävänä ja pelättiin viherpesun mahdollisuutta. Haastateltavat kuitenkin pitivät kolmannen osapuolen myöntämiä sertifikaatteja melko luotettavina. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vastuullisuus oli vaikea määritellä ja vastaajat olivat epävarmoja vastuullisuusmerkintöjen tarkoituksesta. Tämä voi johtaa siihen, että vastuullisia valintoja on vaikeaa tehdä. Haastateltavien aikaisemmilla tiedoilla, kuten ammatilla ja koulutuksella oli vaikutusta heidän näkemyksiinsä vastuullisuusviestinnästä.
-
(2010)Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia mehutuotteiden valintaan ja ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä, mehutuotteiden käyttöä sekä sitä, kuinka hyvin vastaajat tuntevat täysmehun ja mehujuoman eron. Lisäksi tutkittiin sitä, lukevatko kuluttajat mehutuotteiden pakkausmerkintöjä. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin kuluttajakäyttäytymistä ja elintarvikkeen valintaa. Tarkemmin käytiin läpi erilaajuisia ostopäätösprosesseja ja kuluttajan asenteiden vaikutusta tuotteen ostopäätökseen. Lisäksi tarkasteltiin kuluttajien pakkausmerkintöjen lukemista aiempien tutkimusten avulla. Aiheeseen liittyviä teorioita ja aiempia tutkimuksia käytettiin apuna kyselylomakkeen suunnittelussa. Tutkimusmenetelmänä oli Survey-kyselytutkimus. Aineiston analysoinnissa käytettiin ristiintaulukointia ja summamuuttujia. Aineisto kerättiin pääkaupunkiseudun päivittäistavarakaupoissa loppukevään 2009 aikana. Kyselyn aineisto sisältää 154 vastaajan tiedot. Vastaajat olivat pääkaupunkiseudulla asuvia mehutuotteiden käyttäjiä. Tutkimuksen tulosten mukaan vastaajat tiesivät suurin piirtein täysmehun ja mehujuoman eron, mutta vaikeampaa heille oli tunnistaa mehulajeja näiden välillä (nektari, mehu). Täysmehun kolme yleisintä kuvausta verrattuna mehujuomaan olivat, täysmehussa on enemmän hedelmää, se on suoraan hedelmästä ja että se on aidompaa. Mehujuomaa kuvattiin yleisimmin täysmehua laimeammaksi, makeammaksi ja sokerisemmaksi. Mehujuomiin suhtauduttiin kielteisemmin kuin täysmehuihin. Täysmehuja myös käytettiin huomattavasti useammin kuin mehujuomia. Mehutuotteiden valinnassa tärkeimpiä tekijöitä olivat maku, täysmehupitoisuus ja tuotteen helppokäyttöisyys. Suurin osa vastaajista koki tärkeäksi, että mehutuotteessa on korkea täysmehupitoisuus. Vastaajat olivat kiinnostuneita mehutuotteiden ravitsemuksellisista tekijöistä, sillä suurin osa vastaajista luki mehutuotteiden pakkausmerkintöjä. Mehutuotteissa haluttiin välttää erityisesti lisättyä sokeria. Suurempi osa miehistä kuin naisista koki mehutuotteen terveelliseksi juomavalinnaksi. Tulevaisuudessa mehutuotteisiin liittyvässä viestinnässä voisi selkeämmin tuoda esille sen, ettei täysmehuihin voida lisätä vapaasti sokeria ja lisäaineita.
-
(2024)Private label -tuotteet eli kauppojen omat tuotemerkit ovat yleistyneet vauhdilla viimeisten vuosien aikana. Tänä päivänä lähes jokaisesta kaupan tuotekategoriasta voidaan löytää kaupan omia tuotemerkkejä. Kuluttajat saavat runsaasti erilaisia ulkoisia vihjeitä tuotteista kun he käyvät kaupassa. Tuotteiden ulkoisilla vilhjeillä tarkoitetaan esimerkiksi tuotteen hintaa, pakkausta, tuotemerkin nimeä sekä erilaisia pakkausmerkintöjä. Näiden kaikkien ulkoisten vihjeiden perusteella kuluttajalle syntyy erilaisia mielikuvia tuotteista ja ne voivat olla sekä positiivisia-, että negatiivisia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisia mielikuvia kuluttajat muodostavat private label -tuotteista niiden ulkoisten tekijöiden perusteella. Tutkielman teoriaosuus pohjautuu vihjeiden käyttöteorian soveltamiseen jonka avulla pyritään selvittämään, mitä kuluttajat oikeastaan ajattelevat kauppojen omista tuotemerkeistä tänä päivänä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että kuluttajilla on ollut ennakkoluuloja ja negatiivisia mielikuvia kaupan omia tuotemerkkejä kohtaan ja mielikuvat ovat liittyneet erityisesti tuotteiden alhaisempiin hintoihin sekä siihen, että kaupan omien tuotemerkkien alhaisempi hinta on usein korreloinut suoraan kuluttajien kokemaan alhaisempaan laatuun. Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että kuluttajien mielikuvat ovat yleisesti suhteellisen positiivisella tasolla private label -tuotteita kohtaan. Kaupan omien tuotemerkkien alhaisempi hinta muihin brändeihin verrattuna ei esimerkiksi suoraan liittynyt siihen, että kuluttajat ajattelevat niiden olevan heikomman laatuisempia. Tuloksissa tuli ilmi, että suurin osa haastateltavista koki, että kaupan omien tuotemerkkien pakkaukset eivät ole visuaalisesti yhtä houkuttelevia kuin useiden muiden brändien. Haastateltavien mielipiteet kuitenkin erosivat siinä, että pitäisikö kaupan omien tuotemerkkien pakkaukset olla visuaalisesti houkuttelevia vai ei. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että alkuperämaa -merkintä vaikutti joidenkin tuotekategorioiden kohdalla kaupan omien tuotemerkkien mielikuvaan. Haastateltavien välillä oli kuitenkin eroja siinä, missä tuotekategoriassa kaupan omien tuotemerkkien alkuperämaalla on merkitystä.
-
(2011)Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella pakkausmerkinnän vaikutusta kuluttajan ostokäyttäytymiseen lisäaineita käsittelevässä elintarvikekriisissä Tutkittavia osa-alueita olivat ostoaikomus, asenteet, luottamus, informaatio ja havaittu riski. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin selvittämään, kuinka tärkeä ominaisuus lisäaineettomuus on ruoan valinnassa ja kuinka kiinnostuneita vastaajat ovat lisäaineettomuudesta kertovista pakkausmerkinnöistä. Tutkimus rajattiin koskemaan valmisruokaa, koska sen mielletään tutkimusten mukaan sisältävän paljon lisäaineita. Tutkimuksen teoriaosuus muodostui lisäaineita, elintarvikekriisejä, kuluttajan ostokäyttäytymistä ja pakkausmerkintöjä käsittelevästä kirjallisuudesta. Keskeisenä kuluttajakäyttäytymisen teoriana tutkimuksessa oli Izek Ajzenin luoma ”Theory of planned behaviour” eli ns. suunnitellun käyttäytymisen malli. Kuluttajan käyttäytymistä kriisitilanteesta mallinnettiin ns. SPARTA-teorian avulla, jossa luottamus ja havaittu riski on erotettu omiksi käyttäytymiseen vaikuttaviksi muuttujikseen. Teorian loppuosio käsitteli pakkausmerkintöjä ja niiden tehtäviä tuotteessa. Kirjallisuuden perusteella teoriaosion lopuksi tunnistettiin ne pakkausmerkintöjen tavoitteet, joita niille asetettiin kriisitilanteessa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta tutkimusmenetelmää: kokeellista ja survey-tutkimusta. Kokeellisessa osiossa pyrittiin tutkimaan, onko pakkausmerkinnällä tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kriisikäyttäytymisen osa-alueisiin. Tutkimuksen kuvaileva osio suoritettiin survey-menetelmän avulla. Aineisto kerättiin informoidun kyselyn avulla pääkaupunkiseudun ostoskeskuksissa syksyllä 2011. Aineisto koostuu 110 vastaajan tiedoista, jotka olivat 15–79 -vuotiaita. Aineiston analyysissä käytettiin useita tilastollisia menetelmiä, kuten Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa, ristiintaulukointia ja ?2 -riippumattomuustestiä ja Wilcoxonin mediaanitestiä. Lisäaineettomuus oli tärkeä ominaisuus ruoan valinnassa 66 % vastaajista. Lisäaineettomuus oli tärkeä valintaperuste erityisesti naisille, iäkkäämmille vastaajille ja heille, jotka liittivät lisäaineisiin suuremman riskin. Vastaajista 76 % oli kiinnostunut näkemään lisää lisäaineettomuudesta kertovia pakkausmerkintöjä. Naiset olivat merkinnöistä miehiä kiinnostuneempia. Lisäaineeton-pakkausmerkinnällä oli tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kuluttajan ostoaikomukseen, asenteisiin ja luottamukseen. Merkinnät lisäsivät ostoaikomusta ja luottamusta. Suurin vaikutus merkinnöillä oli asenteisiin, jotka paranivat. Havaittuun riskiin tai informaatioon pakkausmerkinnällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Now showing items 1-6 of 6