Browsing by Subject "puuston tilajärjestys"

Männyn käytäväharvennuksesta on viime vuosina saatu paljon tutkimustietoa ruotsalaisilta ja suomalaisilta harvennuskokeilta, mutta kuusen systemaattista harvennusta on tutkittu hyvin vähän. Ajouratutkimuksen lisäksi Suomesta on tieteelle kuvattu vain yksi kuusen systemaattisen harvennuksen koesarja. Ajouratutkimuksen ja männyn käytäväharvennuksen tutkimustulokset eivät kuitenkaan ole sellaisenaan sovellettavissa kuusen systemaattisen harvennuksen mallintamiseen. Tässä työssä tutkittiin viiden erilaisen systemaattisen harvennuksen vaikutusta eteläsuomalaisen kuusikon kehitykseen kuvio- ja puutasolla vuosina 2000–2015. Aineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen kenttäkokeelta numero 111 mitattuja puutason tietoja. Aineisto koostui yhdeksästä koealasta, joille oli harvennettu viisi erilaista systemaattista tilajärjestystä. Tutkimuksen kontrollitasona toimivat samaan metsikköön tehdyt alaharvennuskoealat. Kuviotunnusten kehitystä tarkasteltiin numeerisesti ja graafisesti. Puutason tunnuksina tutkittiin yksittäisen puun pohjapinta-alan ja pituuden kasvua. Lisäksi tarkasteltiin runkojen soikeutumista, pituuden ja läpimitan suhdetta, latvuksen alarajan nousua sekä elävän latvuksen osuutta puun pituudesta. Puutason tunnuksia tutkittiin lineaarisella sekamallilla, jolla tunnusten kasvua mallinnettiin kolmella eri mittausjaksolla harvennuksen jälkeen. Puiden välistä kilpailua ja harvennuskäsittelyjen tilajärjestystä mallinnettiin spatiaalisilla kilpailuindekseillä, jotka laskettiin maastossa määritettyjen puiden sijaintien ja ominaisuuksien perusteella. Harvennuskäsittelyiden välillä ei ollut merkittävää eroa kuviotason kokonaistuotoksessa. Systemaattinen harvennus tuotti kuitenkin keskimäärin kymmenen prosenttiyksikköä pienempiä runkoja ja tukkisaanto jäi huomattavasti alaharvennusta alhaisemmaksi. Painotetuilla metsikkötunnuksilla kuviotason tulokset vastasivat aiempia kuusen harvennuksesta tehtyjä tutkimuksia. Puutasolla kova asymmetrinen kilpailu vaikutti etenkin pienempien puiden kasvuun. Alaharvennuksen seurauksena puiden latvusraja nousi merkittävästi verrattuna systemaattiseen harvennukseen, jossa latvusraja ei juuri noussut. Spatiaalinen kilpailutekijä kuvasi puuston kehitystä paremmin kuin ei-spatiaalinen. Kasvutilaa kuvaavien tunnusten selityskyky heikkeni mallissa 10 vuotta harvennuksen jälkeen. Puun koko oli merkittävin sen pohjapinta-alan kasvua kuvannut tunnus. Pituuskasvua selitti parhaiten spatiaalinen kilpailumuuttuja. Tutkimuksen tulosten perusteella kuusen systemaattinen harvennus toteuttaa alaharvennusta huonommin ensiharvennuksen perinteisiä tavoitteita puuston järeytymisen nopeuttamisesta. Systemaattisella harvennuksella ei ole vaikutusta puuston pituuskasvuun. Tutkimuksen aineisto oli poikkeuksellisen hyvin aihettaan palveleva: koealojen välillä ainoa merkittävästi poikkeava tunnus oli harvennuskäsittely. Sattuman vaikutus oli kuitenkin merkittävän suuri pienessä aineistossa. Lisätutkimusta erilaisilta kasvupaikkatyypeiltä ja menetelmän soveltuvuudesta koneelliseen korjuuseen tarvitaan.