Browsing by Subject "rainbow trout"

D-vitamiini on välttämätön rasvaliukoinen vitamiini, jonka tärkeimpiä fysiologisia tehtäviä on muun muassa ylläpitää veren kalsiumpitoisuutta ja vaikuttaa luuston vahvuuteen. Pääasiassa D-vitamiinia saadaan auringon valon avulla, kun ihon 7-dehydrokolesterolia syntetisoidaan kolekalsiferoliksi (D3-vitamiiniksi). Lisäksi D-vitamiinia saadaan myös ravinnosta. Kolekalsiferolia esiintyy eläinkunnan tuotteissa kuten eri kalalajeissa ja kananmunan keltuaisessa ja toista yleisintä D-vitamiinimuotoa, ergokalsiferolia (D2-vitamiinia), esiintyy sienissä. D-vitamiinipitoisuudet elintarvikkeissa ovat kuitenkin erittäin pieniä, ja se luo haasteita D-vitamiinianalytiikalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää aiempia menetelmiä herkempi ja nopeampi tapa määrittää D3-vitamiinipitoisuuksia kaloista, kun yleisesti D-vitamiinianalytiikassa käytössä olevaan nestekromatografiin yhdistetään massaspektrometri. Samalla tässä tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää perimän vaikutusta kirjolohien vaihteleviin kolekalsiferolipitoisuuksiin. Tutkimus toteutettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimeksi antamana. Tutkittavana oli sekä saman perimän omaavia kirjolohia että verrokki kirjolohia, joiden perimässä oli vaihtelua. Menetelmässä käytettiin yleisesti D-vitamiinianalytiikassa käytössä olevia esikäsittelymenetelmiä: saippuointia, uuttoa ja kiinteäfaasiuuttoa. Tarkoituksena oli kehittää määritysmenetelmä kvadrupolilentoaika-massaspektrometrille, mutta koska herkkyys tällä laitteella ei riittänyt näin pienille pitoisuuksille, jatkettiin menetelmän kehitystä kolmoiskvadrupolimassa-analysaattorilla. Näin saatiin määritettyä kirjolohien kolekalsiferolipitoisuudet, kun käytössä oli APCI-ionisaatiolähde ja MRM-menetelmä massa-analysaattorin pilkkoutumisreaktioissa. Kolmoiskvadrupolille kehitetyllä määritysmenetelmällä saatiin erinomainen toistettavuus. Tutkittujen kirjolohien kolekalsiferolipitoisuus oli noin 3 µg/100 g, mikä vastaa muiden tutkimusten tulostasoa. Vaihtelua eri kirjolohiryhmien välillä ei huomattu, mutta koska näytemäärä jäi tutkimuksessa melko pieneksi, on vaikea tehdä varmaa johtopäätöstä siitä, ettei perimällä olisi vaikutusta kirjolohien D3-pitoisuuksiin. Vaikka kolekalsiferolipitoisuudet saatiin hyvin määritettyä kirjolohinäytteistä, on menetelmässä vielä kehitettävää. Isot vaihtelut rinnakkaisissa sekä matalat takaisinsaantoprosentit viittaavat siihen, että kirjolohi näytematriisina on erittäin haastava. Esikäsittelyn eri vaiheisiin ja erityisesti kiinteäfaasiuuttoon tulisi vielä kiinnittää huomiota, jotta varmistettaisiin D-vitamiiniyhdisteiden kunnollinen eluoituminen ja näytteiden puhtaus niin, että näytemateriaalista tulevat häiriöt eivät vaikuttaisi määritykseen massaspektrometrillä.