Browsing by Subject "raski"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2015)Ruisleipä on keskeinen elintarvike suomalaisten ravitsemuksessa. Sen valmistuksessa käytetään yhä perinteistä juuritaikinaa eli raskia, joka sisältää maitohappobakteereja ja mahdollisesti hiivoja. Ruis sisältää runsaasti fruktaaneja ja lisäksi raskin fermentoinnin aikana muodostuu mannitolia. Fruktaani ja mannitoli imeytyvät huonosti ohutsuolesta, mutta suoliston bakteerit fermentoivat ne nopeasti. Nopeasti fermentoituvat substraatit saattavat aiheuttaa vatsaoireita jopa yli 10 % väestöstä. Opinnäytetyössä tutkittiin erään teollisen raskin fruktaani- ja mannitolimetaboliaa, raskimikrobistoa sekä raskimikrobiston fruktaaninhajottamiskykyä. Tutkimuskohteeksi valittiin BF-raski. BF-raskin fruktaanin, mannitolin ja pelkistettyjen sokerien pitoisuutta mitattiin raskituksen edetessä. Mittausten jälkeen käyttövalmiista BF-raskista eristettiin maitohappobakteerit ja niiden fruktaanin hajottamiskykyä testattiin kromogeenisillä maljoilla ja puhdasviljelmistä tehdyillä fermentaatioilla. Lisäksi valmistettiin BF-raskin kaltainen spontaani raski pienessä mittakaavassa ja mitattiin sen fruktaanipitoisuutta. Tutkimuksessa havaittiin, että BF-raskin raskitusprosessin aikana fruktaani ja prosessissa syntynyt mannitoli hävisivät. Yhdellä raskin maitohappobakteereista havaittiin olevan kyky kuluttaa tehokkaasti fruktaania ja geenit, jotka koodaavat solunulkoista fruktaanihydrolaasi-entsyymiä sekä FOS/fruktoosi-kuljetussysteemiä. Lisäksi siltä löytyivät mannitolin käyttöön tarvittavat geenit. BF-raskin kaltainen fruktaania kuluttava raskisysteemi saatiin aikaan myös spontaanisti pienemmässä mittakaavassa. Fruktaanivapaan ruisraskin avulla voidaan valmistaa niukasti fruktaania ja mannitolia sisältävää ruisleipää. Tällainen ’vatsaystävällinen’ ruisleipä voisi sopia perinteisestä ruisleivästä vatsaoireita saaville kuluttajille.
-
(2018)Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin rukiin tärkeimpiä leivontaominaisuuksia, pakastuksen vaikutuksia leivän laatuun sekä keinoja parantaa pakasteleipien laatua ja säilyvyyttä. Pakkasvarastoinnin aikana pakasteleipien laatu heikkenee leivän sisuksessa tapahtuvan kosteuden siirtymisen takia ja siksi vedensidontakyvyn hallinta on pakasteruisleipien valmistuksessa tärkeää. Kokeellisessa osiossa tavoitteena oli kehittää lisäaineeton pakasteruisleipä, jonka pakkasvarastoinnin aiheuttamat laatuvauriot ja säilyvyyden huononeminen saataisiin mahdollisimman hyvin ehkäistyä. Käytännössä pakasteruisleivän kauppalaatua heikentää sisuksen kovenemisen ja tilavuuden pienenemisen lisäksi kosteuden siirtymisestä ja jään sublimoitumisesta johtuva valkea rengas ruisleivän kuoren alla. Tutkimuksessa ruisleivän vedensidontakykyä pyrittiin parantamaan kolmen tutkimukseen valitun apuaineen; entsyymi-, mallas- ja hydrokolloidituotteen, lisäyksillä. Leivonnoissa valmistettiin yksinkertaisen reseptin mukaan neljä ruistaikinaa, joista kolmeen lisättiin yhtä tutkimukseen valituista apuaineista. Ruisleiville suoritettiin sekä paiston että neljän viikon pakastuksen (-18 °C) jälkeen painojen, tilavuuksien ja kovuuksien mittaukset sekä aistinvaraiset arvioinnit. Tutkimuksen pohjalta pakasteruisleipien laatua ja säilyvyyttä paransi eniten entsyymilisäys, joka mm. kasvatti ruisleipien ominaistilavuutta, happamuutta ja pakastuksen jälkeistä pehmeyttä. Käytetty entsyymi lisäsi kuitenkin merkitsevästi ruisleipien painohäviötä kasvattamalla taikinan löysyyttä. Valitun mallastuotteen käytön ei havaittu parantavan pakasteruisleipien laatua tai säilyvyyttä. Hydrokolloidilisäys puolestaan pienensi painohäviötä, mutta kovetti ruisleipien rakennetta. Voimakkaasti vettä sitova hydrokolloidi oli ainoa, joka ehkäisi valkean renkaan syntymistä pakasteruisleivissä renkaan muodostumista nopeuttavissa olosuhteissa (2 vko, -10 °C).
-
(2019)Sourdough baking is a process used for thousands of years and it’s still used to this day. Sourdough is a mixture of flour and water that has been fermented with lactic acid bacteria (LAB) and yeasts and it’s used to leaven the bread. Some of sourdough LAB produce exopolysaccharides (EPS) from sucrose in their metabolism. Dextran, which consists of α-(1→6) linked glucosyl units is the most common EPS. EPS produced by LAB have been widely studied to have different positive impacts on bread texture. The aim of this thesis was to screen the sourdough samples for EPS producing LAB and to analyze the structures of those EPS as accurately as possible. In the experimental part LAB were isolated from the sourdough samples and grown on MRS agar containing sucrose. All EPS forming colonies were then isolated from the plates and purified to obtain pure strains. The EPS produced by the strains were hydrolyzed enzymatically by dextranase and glucosidase after which their monosaccharides and enzyme resistant oligosaccharides were analyzed by HPAEC-PAD. The structures of the EPS were also analyzed with NMR. 13 EPS producing strains were isolated from the sourdough samples. Based on the HPAEC-PAD results all samples were found to be dextran because the enzymes were able to hydrolyze them. From the enzyme resistant oligosaccharide chromatograms it was seen that there were four different chromatographic profiles so there were four different EPS structures. NMR results confirmed that all EPS were dextrans. The NMR results also confirmed that there were four different structures among the EPS samples. All EPS had α-(1→3) linked branches. Two samples also had α-(1→2) linked branches. This research gave information about the EPS production by the sourdough’s LAB and also the structures of those EPS.
-
(2024)Raskitus on vanha leivän leivontamenetelmä, jossa vesi-jauho-seosta fermentoidaan mik-robien avulla. Sillä on monia hyötyjä, kuten leivän vanhenemisen hidastuminen, kiven-näisaineiden biosaatavuuden parantuminen ja intensiivisempi maku. Raskituksella voi-daan myös parantaa leivän teknologisia ominaisuuksia, kuten vähentää sisuksen kovuutta ja suurentaa ominaistilavuutta. Raskitusta käytetään yleisesti ruisleivän leivonnassa, sillä rukiin α-amylaasin pitoisuus on korkea, ja raskittamisen aiheuttama pH:n lasku estää sen liiallista toimintaa leivonnan aikana. Kauraleivonta taas on kasvattanut suosiotaan vii-meisten vuosien aikana, mutta raskitus ei ole kauraleivonnassa vielä yleistä. Tämän tut-kielman tavoitteena oli tutkia, miten raskitus vaikuttaa ruis- ja kauraleipien teknologisiin ominaisuuksiin. Tutkimus toteutettiin leipomalla ruis- ja kauraleipiä erilaisten raskien avulla ja analysoi-malla niiden teknologisia ominaisuuksia. Ruisraskit valmistettiin kolmella erilaisella mikrobikombinaatiolla: SPC, C1 ja C2. Kauraraskien valmistukseen käytettiin yhtä mik-robikombinaatiota (C1), mutta raskin aktiivisena ainesosana toimi joko kauramaltaat tai idätetyt kauranjyvät. Tutkituista ominaisuuksista tärkeimmiksi lukeutuivat sisuksen ko-vuus ja leivän ominaistilavuus, sillä ne kertovat leivän laadusta. Sisuksen kovuutta tutkit-tiin rakenneprofiilianalyysillä ja ominaistilavuutta VolScan-laitteella. Näiden ominai-suuksien lisäksi selvitettiin myös leivän happamuus, kosteuspitoisuus sekä laskettiin pais-tohäviöt. Rakenneprofiilianalyysillä leivät tutkittiin yhden ja neljän päivän jälkeen lei-vonnasta, jotta voitiin tutkia raskin vaikutuksia leivän vanhenemiseen. Raskituksen huomattiin parantavan leipien teknologisia ominaisuuksia, koska leivän si-suksen kovuus väheni ja ominaistilavuus suureni. Leivän vanheneminen hidastui raskin käytön myötä. Ominaisuuksien parantuminen oli riippuvainen käytetyistä mikrobeista sekä raskin raaka-aineista. Nämä raaka-aineet olivat ruisleipien kohdalla jauhojen tyyppi ja kauraleipien kohdalla maltaat ja idätetyt jyvät. Kauraleivän kohdalla parantavaa vaiku-tusta teknologisiin ominaisuuksiin havaittiin myös prosessin parametrien ja lisätyn veden määrän muuttamisella.
Now showing items 1-4 of 4