Browsing by Subject "sadon laatu"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Kiinnostus monilajisiin nurmiseoksiin on kasvanut Suomessa. Nurmipalkokasvit tuovat seoksiin lisäarvoa biologisen typensidonnan ja syöntiä lisäävien ominaisuuksiensa vuoksi. Seosten lajikoostumuksen ja sen muutosten tarkempi selvittäminen auttaa ymmärtämään kasvuolosuhteiden vaikutusta eri lajien menestymiseen seoksissa ja tämän seurauksia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka nurmipalkokasvit ylläpitävät satoa ja pysyvät nurmiseoksissa sekä miten ne vaikuttavat ruokinnalliseen arvoon ja typen hyväksikäyttötehokkuuteen. Tutkimus toteutettiin kolmivuotisena ruutukokeena, jossa oli mukana viisi nurmipalkokasveja (puna-, valko- ja alsikeapila sekä rehumailanen) sisältävää nurmiseosta. Seoksille annettiin typpilannoitusta 50 + 50 kg/ha/v, ne niitettiin kahdesti kesän aikana, ja sadon lisäksi määritettiin kasvilajikoostumus ja rehuarvot. Seosten satotasot vaihtelivat välillä 5400–8200 kg ka/ha. Kokeen aikana esiintyi kuivia jaksoja, jotka suosivat puna-apilaa ja erityisesti rehumailasta. Puna-apila oli apiloista satoisin, ja pysyi kasvustossa koko koejakson ajan. Alsikeapilasta ja valkoapilasta ei ollut satoa alentavaa haittaa. Rehumailanen ylläpiti satoa tässä kokeessa hyvin ja runsastui nurmen vanhetessa, vaikka mailasten menestyminen on Suomen oloissa vaihtelevaa. Apiloiden vaikutus rehuarvoihin oli vähäinen. Runsas rehumailasen osuus kasvustossa laski D-arvoa ja nosti sulamattoman kuidun sekä raakavalkuaisen pitoisuuksia. Madalletun typpilannoituksen ja biologisen typensidonnan vuoksi seosten keskimääräinen typen hyväksikäyttötehokkuus oli 1,22–1,56. Kokeen tulokset osoittivat, että kohtuullista typpilannoitusta ja kahden korjuun taktiikkaa käytettäessä nurmipalkokasvien osuus kasvustossa säilyi rehumailasta lukuun ottamatta maltillisena. Kaikki seokset olivat rehuarvojen perusteella sopivia märehtijöiden rehuksi, eikä mikään seos osoittautunut myöskään sadon määrän perusteella muita huonommaksi. Rehumailanen osoitti hyvän kuivuuden sietokykynsä ja piti satotasoa yllä parhaiten kuivina kesinä.
-
(2019)Kiinnostus rehumaissin (Zea mays L.) viljelyä kohtaan on kasvanut viimeisimpinä vuosina huomattavasti. Erityisesti maissin viljelystä ovat kiinnostuneet nautatilat, joilla maissirehu käytetäänkin usein rehuseoksessa yhtenä energiaa tuovana komponenttina. Oikea-aikaisesti korjatun maissirehun energia-arvo on korkea ja tämän vuoksi sadonkorjuun ajoittamisella on suuri vaikutus rehun laatuun. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sadonkorjuu tulisi ajoittaa, jotta maissirehu olisi parhaimmillaan paitsi sadon määrän kannalta myös laadullisesti. Tutkimus toteutettiin kenttäkokeena Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilalla kasvukaudella 2017. Ensimmäinen sadonkorjuu pyrittiin ajoittamaan siten, että kuiva-ainepitoisuus olisi noin 20% ja sitä seuraavat kolme korjuukertaa aina noin 14 vuorokautta edellisistä sadonkorjuista. Korjuukerrat olivat 120, 134, 156 ja 176 vuorokautta kylvöstä. Sadonkorjuun yhteydessä korjattu tuoremassa punnittiin, tuore- ja kuiva-ainesatojen laskemista varten. Lisäksi yhden metrin pituudelta kerättiin kasvit, joiden lukumäärä laskettiin sekä määritettiin yksittäisen kasvin kokonaismassa ja pituus. Lisäksi tähkien määrä laskettiin ja niiden massa punnittiin. Tähkien ominaisuuksien avulla määritettiin tähkien kehitysvaihe. Korjuuajankohta ei vaikuttanut maissin tuore- ja kuiva-ainesadon määrään. Sen sijaan laatuominaisuuksista primaariseen kuiva-ainepitoisuuteen ja tärkkelyksen pitoisuuteen korjuuajankohta vaikutti. Muihin sadon laatuominaisuuksiin korjuuajankohta ei vaikuttanut. Tärkein havainto tutkimuksessa oli, että sadonkorjuu ajoitetaan tähkien R3 kehitysvaiheen jälkeen. Rehun laadun kannalta on kuitenkin parempi, jos korjuu tehdään vielä myöhemmissä tähkän kehitysvaiheissa, sillä sato on laadultaan parhaimmillaan vasta R5 vaiheessa. Tähkien R3 kehitysvaiheen jälkeen laatuominaisuudet, kuten primaarinen kuiva-aine-, tärkkelys- sekä NDF:n pitoisuudet nousivat tähkien edelleen kehittyessä. Vastaavasti sadon sulavuus, sokerin– ja raakavalkuaisen pitoisuus laskivat korjuun ajoittuessa myöhempään ajankohtaan kasvukaudella. Optimaalisimmaksi sadonkorjuun ajankohdaksi näiden tulosten perusteella voi suositella tähkien R5 -kehitysvaihetta, sillä tällöin rehun laatu on parhaimmillaan.
Now showing items 1-2 of 2