Browsing by Subject "taimikonharvennus"

Taimikonhoito on tärkeä osa puuntuotantoon tähtäävää metsätaloutta. Taimikonhoidolla (varhaisperkaus ja taimikonharvennus) pyritään turvaamaan kasvatettavan puuston kehitys. Taimikonhoito parantaa ensiharvennuksen kannattavuutta ja sen vaikutukset näkyvät puuntuotannossa läpi kiertoajan. Varhaisperkauksessa poistetaan tuotantopuuston kasvua häiritsevää muuta puustoa (yleensä lehtipuita) ja vesakkoa. Taimikonharvennuksessa tuotantopuusto harvennetaan kasvatustiheyteen ja samalla poistetaan ylimääräinen puusto. Merkittävin tekijä taimikonhoidon kustannustehokkuuden kannalta on poistettavan puuston määrä ja järeys. Tässä tutkielmassa testattiin Luonnonvarakeskuksen Metsä Groupille kehittämää mallia, joka ennusti taimikonhoidon poistuman määrän (kpl/ha) ja keskiläpimitan (cm) ennustemalliin syötettävien selittävien muuttujien perusteella. Tutkielmaan päätyi yhteensä 78 taimikonhoitokohdetta, joista puolet oli varhaisperkauskohteita ja puolet taimikonharvennuskohteita. Kohteista 53 sijaitsi kangasmailla ja 25 turvekankailla. Tutkimuskohteet sijaitsivat Metsä Groupin Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Rauman hankintapiireillä. Mallilla luotiin kohteille ennusteet poistuman määrästä ja keskiläpimitasta. Näiltä kohteilta mitattiin poistuman määrä ja keskiläpimitta maastossa. Maastossa mitattujen poistuman määrien ja keskiläpimittojen selittäviä tekijöitä tutkittiin. Tutkitut selittävät tekijät olivat taimikon ikä, metsä-, kitu- sekä joutomaat kangasmaiksi ja suot päätyypeiksi (korpi, räme ja avosuo) jakava alaryhmä, kasvupaikkatyyppi, maanmuokkausmenetelmä, uudistamismenetelmä, pääpuulaji, lämpösumma sekä maaperän kosteutta kuvaavat kosteusindeksit depth-to water (DTW) ja topographic wetness index (TWI). Selittävien muuttujien yhteyttä maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin selvitettiin yhden selittäjän regressioanalyyseillä. Lisäksi luotiin usean selittäjän regressiomalleja, joilla selvitettiin taimikon iän ja kasvupaikan olosuhteita kuvaavien selittäjien (kasvupaikan viljavuus, maaperän kosteus ja lämpösumma) vaikutusta maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin. Usean selittäjän regressiomallit luotiin erikseen kangasmaille ja turvemaille. Luonnonvarakeskuksen mallin tutkimuskohteille ennustamat poistuman määrät vaihtelivat n. 9000 kpl/ha ja 34000 kpl/ha välillä. Maastossa mitatut poistuman määrät vaihtelivat n. 4000 kpl/ha ja 39000 kpl/ha välillä. Mallin kohteille ennustamat poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 1,6 senttimetrin ja 3,1 senttimetrin välillä. Maastossa mitatut poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 0,8 senttimetrin ja 3,7 senttimetrin välillä. Usean selittäjän regressiomallit selittivät ainoastaan osittain maastossa mitatun poistuman määrän ja keskiläpimitan vaihtelua. Varhaisperkauskohteilla usean selittäjän regressiomalli selitti 10,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla ja turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 27,6 %. Taimikonharvennuskohteilla regressiomalli selitti kangasmaakohteilla 34,6 % poistuman määrän vaihtelusta ja vastaavasti turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 47 %. Molemmat työlajit sisältänyt regressiomalli selitti 16,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla. Turvemaakohteilla molemmat työlajit sisältäneen regressiomallin selitysosuus oli 43,2 %. Luonnonvarakeskuksen mallin ennustamat poistuman määrät olivat pääsääntöisesti maastossa mitattuja poistuman määriä suurempia, erityisesti varhaisperkauskohteilla. Varsinkin monilla lehtomaisten kankaiden ja tuoreiden kankaiden sekä turvekankaiden kasvupaikkatyyppien varhaisperkauskohteilla mitattiin maastossa alhaisia poistuman määriä. Monilla kohteilla oli runsaasti pintakasvillisuutta, joka saattoi selittää alhaiseksi jäänyttä luontaisen lehtipuuston määrää. Samojen kasvupaikkatyyppien taimikonharvennuskohteilla maastossa mitatut poistuman määrät olivat huomattavasti suurempia. Tämä havainto voi mahdollisesti selittyä sillä, että näillä kasvupaikkatyypeillä lehtipuiden vesominen ja vesojen kehitys on voimakkaampaa ravinteisuuden ja/tai kosteuden ansiosta. Malli myös aliarvioi poistuman määrän osalla kohteista. Maastossa mitatuissa poistuman määrissä oli enemmän vaihtelua kuin mallin ennustamissa poistuman määrissä. Maastossa havaittu poistuman määrien huomattava vaihtelu tukee aiempaa käsitystä siitä, että uudistusalalle luontaisesti syntyvän lehtipuuston määrä vaihtelee, eikä tätä vaihtelua voida selittää hyvin pelkästään kasvupaikan ominaisuuksia kuvaavilla selittäjillä ja kohteen aiemmilla käsittelyillä. Uudistusalalle muodostuvan lehtipuuston määrään vaikuttavat myös sääolosuhteet itämisajankohdan ja taimien varhaiskehityksen aikana sekä reunametsän etäisyys uudistusalasta. Mikäli nämä tiedot olisivat saatavilla, uudistusalalle luontaisesti muodostuvan lehtipuuston määrän ennustaminen voisi tarkentua.