Browsing by Subject "taimikonhoito"

Biological sprout control with Chondrostereum purpureum (Pers. ex Fr.) Pouzar was integrated to mechanized early cleaning. In this method, liquid with hyphae of C. purpureum was sprayed on the freshly cut stumps. C. Purpureum has been studied for biological sprout controlling since 1980’s. This species is a common basidiomycete saprophytic fungus found in Finland, and thus does not cause a biological risk. Early cleaning and pre-commercial cleaning of young forests have not experienced major innovations since the brush saw. Mechanizing of work has been thought to be a solution for increasing working costs. Chemical sprout control has been restricted to special targets, which addresses more interest on alternative biological methods. In this research, effectivity of biological stump treatment and factors affecting the results were investigated. Early cleaning was done in eight study sites during June–September 2014. Inside the sites, area was partly treated with mechanical cutting and by applying C. purpureum stump on freshly cut stumps, and partly with mechanical cutting only (a control treatment). 15 circular sample plots with a radius of one meter per treatment were founded in studied young forest stands (altogether 480). All stumps and saplings with a diameter over 5 mm were studied in 9-10/2015. The data includes altogether 2030 hardwood stumps. Stump mortality, number of living sprouts and the height of the sprouts were modelled for birch, rowan, aspen and willow. Results revealed that sprout control with C. Purpureum affected mortality, sprout number and height of birch sprouts. Mortality increased with time lag after treatment and with increasing stump diameter. The results showed that mortality level of 50 % was reached after two growing seasons. Sprout number increased with increasing stump basal area and decreased with time lag after treatment. Number of other saplings on the plot and soil moisture effected negatively on sprout number. Sprout height increased with increasing stump basal area and stump height. Number of other saplings and stumps on the plot affected birch sprout height negatively. Results of C. Purpureum stump treatment were weaker for other studied hardwood species (rowan, aspen, willow) and other factors affected more than biological sprout control. Effectiveness of sprout control in this study was weaker than in other studies presented recently. Time span of this study was considerably short and final results are seen some years after stump treatment. Another factor to consider is the spreading method used in this study. Stump treatment integrated to mechanized early cleaning of young conifer plantations need to be developed further so that this method would be profitable in practical silviculture.

Taimikonhoito on tärkeä osa puuntuotantoon tähtäävää metsätaloutta. Taimikonhoidolla (varhaisperkaus ja taimikonharvennus) pyritään turvaamaan kasvatettavan puuston kehitys. Taimikonhoito parantaa ensiharvennuksen kannattavuutta ja sen vaikutukset näkyvät puuntuotannossa läpi kiertoajan. Varhaisperkauksessa poistetaan tuotantopuuston kasvua häiritsevää muuta puustoa (yleensä lehtipuita) ja vesakkoa. Taimikonharvennuksessa tuotantopuusto harvennetaan kasvatustiheyteen ja samalla poistetaan ylimääräinen puusto. Merkittävin tekijä taimikonhoidon kustannustehokkuuden kannalta on poistettavan puuston määrä ja järeys. Tässä tutkielmassa testattiin Luonnonvarakeskuksen Metsä Groupille kehittämää mallia, joka ennusti taimikonhoidon poistuman määrän (kpl/ha) ja keskiläpimitan (cm) ennustemalliin syötettävien selittävien muuttujien perusteella. Tutkielmaan päätyi yhteensä 78 taimikonhoitokohdetta, joista puolet oli varhaisperkauskohteita ja puolet taimikonharvennuskohteita. Kohteista 53 sijaitsi kangasmailla ja 25 turvekankailla. Tutkimuskohteet sijaitsivat Metsä Groupin Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Rauman hankintapiireillä. Mallilla luotiin kohteille ennusteet poistuman määrästä ja keskiläpimitasta. Näiltä kohteilta mitattiin poistuman määrä ja keskiläpimitta maastossa. Maastossa mitattujen poistuman määrien ja keskiläpimittojen selittäviä tekijöitä tutkittiin. Tutkitut selittävät tekijät olivat taimikon ikä, metsä-, kitu- sekä joutomaat kangasmaiksi ja suot päätyypeiksi (korpi, räme ja avosuo) jakava alaryhmä, kasvupaikkatyyppi, maanmuokkausmenetelmä, uudistamismenetelmä, pääpuulaji, lämpösumma sekä maaperän kosteutta kuvaavat kosteusindeksit depth-to water (DTW) ja topographic wetness index (TWI). Selittävien muuttujien yhteyttä maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin selvitettiin yhden selittäjän regressioanalyyseillä. Lisäksi luotiin usean selittäjän regressiomalleja, joilla selvitettiin taimikon iän ja kasvupaikan olosuhteita kuvaavien selittäjien (kasvupaikan viljavuus, maaperän kosteus ja lämpösumma) vaikutusta maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin. Usean selittäjän regressiomallit luotiin erikseen kangasmaille ja turvemaille. Luonnonvarakeskuksen mallin tutkimuskohteille ennustamat poistuman määrät vaihtelivat n. 9000 kpl/ha ja 34000 kpl/ha välillä. Maastossa mitatut poistuman määrät vaihtelivat n. 4000 kpl/ha ja 39000 kpl/ha välillä. Mallin kohteille ennustamat poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 1,6 senttimetrin ja 3,1 senttimetrin välillä. Maastossa mitatut poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 0,8 senttimetrin ja 3,7 senttimetrin välillä. Usean selittäjän regressiomallit selittivät ainoastaan osittain maastossa mitatun poistuman määrän ja keskiläpimitan vaihtelua. Varhaisperkauskohteilla usean selittäjän regressiomalli selitti 10,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla ja turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 27,6 %. Taimikonharvennuskohteilla regressiomalli selitti kangasmaakohteilla 34,6 % poistuman määrän vaihtelusta ja vastaavasti turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 47 %. Molemmat työlajit sisältänyt regressiomalli selitti 16,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla. Turvemaakohteilla molemmat työlajit sisältäneen regressiomallin selitysosuus oli 43,2 %. Luonnonvarakeskuksen mallin ennustamat poistuman määrät olivat pääsääntöisesti maastossa mitattuja poistuman määriä suurempia, erityisesti varhaisperkauskohteilla. Varsinkin monilla lehtomaisten kankaiden ja tuoreiden kankaiden sekä turvekankaiden kasvupaikkatyyppien varhaisperkauskohteilla mitattiin maastossa alhaisia poistuman määriä. Monilla kohteilla oli runsaasti pintakasvillisuutta, joka saattoi selittää alhaiseksi jäänyttä luontaisen lehtipuuston määrää. Samojen kasvupaikkatyyppien taimikonharvennuskohteilla maastossa mitatut poistuman määrät olivat huomattavasti suurempia. Tämä havainto voi mahdollisesti selittyä sillä, että näillä kasvupaikkatyypeillä lehtipuiden vesominen ja vesojen kehitys on voimakkaampaa ravinteisuuden ja/tai kosteuden ansiosta. Malli myös aliarvioi poistuman määrän osalla kohteista. Maastossa mitatuissa poistuman määrissä oli enemmän vaihtelua kuin mallin ennustamissa poistuman määrissä. Maastossa havaittu poistuman määrien huomattava vaihtelu tukee aiempaa käsitystä siitä, että uudistusalalle luontaisesti syntyvän lehtipuuston määrä vaihtelee, eikä tätä vaihtelua voida selittää hyvin pelkästään kasvupaikan ominaisuuksia kuvaavilla selittäjillä ja kohteen aiemmilla käsittelyillä. Uudistusalalle muodostuvan lehtipuuston määrään vaikuttavat myös sääolosuhteet itämisajankohdan ja taimien varhaiskehityksen aikana sekä reunametsän etäisyys uudistusalasta. Mikäli nämä tiedot olisivat saatavilla, uudistusalalle luontaisesti muodostuvan lehtipuuston määrän ennustaminen voisi tarkentua.