Browsing by Subject "työaikainen ruokailu"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2014)Työaikainen joukkoruokailu on Suomessa perinteistä, minkä lisäksi työaikana nautittu lämmin lounas on monen suomalaisen aikuisen päivän ainoa lämmin ateria. Tästä huolimatta työaikaisesta ruoanvalinnasta, erityisesti yksilön valinnan näkökulmasta, tiedetään vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä yksilön työaikaiseen lounaanvalintaan vaikuttavista tekijöistä. Tähän pyrittiin tutkimalla, onko henkilökohtaisilla arvoilla, joiden katsotaan ohjaavan ihmisen toimintaa ja valintoja, yhteyttä työaikaiseen lounaan valintaan. Lounasruokailijoiden arvojen tutkimisessa hyödynnettiin Schwartzin (1992) arvoteoriaa. Arvojen ohella työaikaiseen ruoanvalintaan vaikuttavia tekijöitä pyrittiin kartoittamaan Furstin ym. (1996) ruoanvalinnanprosessin mallia, ruoanvalintamotiiveja sekä aikaisempia työaikaista ruokailua käsitteleviä tutkimuksia hyväksi käyttäen. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusotteella survey-kyselyn avulla. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat pääkaupunkiseudulla työssä käyvät henkilöt, joilla oli työpäivänsä aikana mahdollisuus henkilöstöravintolan käyttöön. Tutkimusnäytteen kooksi muodostui 126 vastaajaa, jotka ryhmiteltiin tutkittavien useimmiten nauttiman lounasmuodon perusteella henkilöstöravintolaruokailijoihin (n=82) ja eväsruokailijoihin (n=44). Tutkimuksessa lounasruokailijaryhmien välillä havaittiin eroja arvojen tärkeydessä, mutta arvojen ja lounaan valinnan väliltä ei kuitenkaan tämän tutkimuksen pohjalta voitu todeta löytyvän selvää yhteyttä. Tutkimuksessa tunnistettujen lounaanvalintamotiivien katsottiinkin tarjoavan arvoja enemmän tietoa eri lounasmuotoon päätymisestä. Tärkeimmiksi lounaanvalintamotiiveiksi tutkimuksessa osoittautuivat laatu, helppous, sosiaalisuus ja seura sekä terveellisyys ja painonhallinta. Vertailtaessa ruoanvalintamotiivien tärkeyttä lounasruokailijaryhmien kesken henkilöstöravintolaruokailijoiden havaittiin pitävän sosiaalisuus ja seura - sekä laatu-motiiveja lounaan valinnassa tärkeämpinä kuin eväsruokailijat, jotka taas arvostivat lounaan valinnassaan henkilöstöravintolaruokailijoita enemmän oma rauha - ja turvallisuus-motiiveja. Arvojen ja valintamotiivien yhtäaikaisella tarkastelulla pyrittiin saavuttamaan syvällinen kuva yksilön valinnan taustalla vaikuttavasta motivaatiorakenteesta. Tutkimuksen voidaan katsoa onnistuneen tässä pyrkimyksessä, sillä se tarjoaa uutta tietoa työaikaisesta ruoanvalinnasta, jota niin lounasruokailupalveluita tuottavat kuin hankkivat tahot voivat hyödyntää. Yksilön työaikaisen ruoanvalinnan tutkimista voidaan tämän tutkimuksen pohjalta jatkaa esimerkiksi keskittymällä lounasruokailijaryhmien työaikaisen ruokailun arvostuksessa havaitun eron tarkastelemiseen tai täydentämällä arvo-motiivi-ketjua lounaassa arvioitavia ominaisuuksia tutkimalla.
-
(2013)Rakennusalalla työaikaisen ruokailun järjestäminen on ollut vähäisempää kuin muilla aloilla. Rakennusala on fyysisesti raskasta työtä ja työntekijä tarvitsee ravintoa jaksaakseen ja pitääkseen yllä hyvän vireystason. Työaikainen ruokailu on aina ollut merkittävässä asemassa ihmisten arjessa, mutta se huomioidaan harvemmin työntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rakennusalan työnantajat kokevat työaikaisen ruokailun työntekijöidensä työhyvinvoinnin osana, ja millaisia vaikeuksia työpaikkaruokailun järjestämiseen liittyy, sekä kuinka työntekijät käyttävät annettuja ruokailuetuja. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin työaikaisen ruokailun merkitystä ja sen järjestämistä työhyvinvoinnin osana. Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen haastettelututkimus. Tutkimukseen otettiin Rakennusliiton alaisilta toimialoilta 8 työnantajaa, jotka olivat 10 – 99 työntekijän yrityksistä. Lisäksi haastateltiin 22 rakennustyöntekijää. Haastattelut suoritettiin marraskuussa 2012. Haastatellut rakennusalan työnantajat näkevät työaikaisenruokailun osana työntekijöidensä työhyvinvointia. Kahvi- ja ruokatauot koettiin jaksamisen kannalta tärkeiksi, mutta työaikainen ruokailu katsottiin järjestetyksi kun työmaalle oli järjestetty sosiaalitilat. Tutkimukseen osallistuneet työnantajat olivat sitä mieltä, että työntekijät syövät pääsääntöisesti eväitä ja tähän ruokailutapaan tyydyttiin. Työpaikkaruokailun järjestämistä vaikeuttivat työmaiden ja työntekijöiden liikkuvuus. Erityisalan ateriakorvaukseen oikeutetut työntekijät hakivat itse korvauksen verotuksessa tulonhankkimisvähennyksenä. Haastatteluissa ilmeni, että lounasseteleiden tai vastaavien käyttö oli harvinaista niillä rakennusalan työntekijöillä, jotka eivät olleet oikeutettuja erityisalan korvauksiin tai päivärahakorvauksiin. Tulosten perusteella pientenkin rakennusyritysten kannattaisi panostaa oman työhyvinvointiohjelman kehittämiseen ja laatia siitä kirjallinen mitattavissa oleva hyvinvoinnin johtamisen malli. Työaikaisen ruokailun merkitys on työkyvyn ylläpidossa suuri, sillä työvireyden edistämisen lisäksi ruokailulla on myös sosiaalinen merkitys. Rakennusyritysten tulee pyrkiä aktiiviseen yhteistyöhön työterveyshuollon sekä muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa työhyvinvoinnin kehittämisessä. Työhyvinvointi liittyy kiinteästi yritysten kilpailukykyyn.
Now showing items 1-2 of 2