Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "vaihtuva happamuus"

Sort by: Order: Results:

  • Liuha, Lea (2017)
    Kationinvaihtokapasiteetti (KVK) maaperässä perustuu savimineraalien, orgaanisen aineksen ja oksidien negatiivisesti varautuneisiin pintoihin, joista oksidien merkitys on vähäisin. Pintojen varaus on joko pysyvää tai variaabelia eli pH:sta riippuvaa. Suurin osa maan variaabelista varauksesta on orgaanisessa aineksessa, ja lähes kaikki pysyvä varaus on savimineraaleissa. Analysoidut KVK-arvot ilmoitetaan joko efektiivisinä (puskuroimaton) tai potentiaalisina (pH-puskuroitu) riippuen uuttoliuoksen pH-puskuroinnista. Efektiivisen ja potentiaalisen KVK:n välinen ero muodostuu variaabelista varauksesta ja sen suuruuden ilmaisee titrattavissa oleva vaihtuva happamuus. Maan efektiiviselle KVK:lle voidaan laskea likiarvo saveksen, orgaanisen aineksen ja pH-arvon mukaan. Teoriassa vaihtuvan happamuuden ja efektiivisen KVK:n avulla voidaan laskea potentiaalisen KVK:n arvo. Suomalaisten kivennäismaiden potentiaalisen KVK:n ja vaihtuvan happamuuden likiarvojen laskemiseksi määritettiin uudet yhtälöt käyttäen hyväksi vanhojen julkaisujen tulosaineistoja. Vaihtuvien kationien pitoisuuksien käyttökelpoisuutta laskennallisen KVK:n muuttujiksi tutkittiin. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin orgaanisen aineksen osuutta maan KVK-arvosta hapettamalla maan orgaaninen aines vetyperoksidikäsittelyllä, jonka jälkeen käsitellyistä ja käsittelemättömistä maista määritettiin kyllästysmenetelmällä KVK-arvot käyttäen neutraalia ammoniumasetaattia. Vetyperoksidikäsittelyn tehoa tutkittiin määrittämällä käsitellyistä ja käsittelemättömistä maista orgaanisen aineksen pitoisuudet hehkutushäviönä ja orgaanisen hiilen pitoisuudet kuivapolttomenetelmällä. Lisäksi happo- ja emästitrauksilla tutkittiin vetyperoksidilla käsiteltyjen ja -käsittelemättömien maiden pH-puskurointikykyä. Orgaanisen aineksen KVK-arvoksi saatiin keskimäärin 153 cmol(+) kg-1 , ja vaihteluväli oli 101 – 234 cmol(+) kg-1. Vetyperoksidikäsittely alensi maiden orgaanisen aineksen määrää keskimäärin 3,79 OM % (vaihteluväli 2,33 – 5,96 OM %) ja orgaanisen hiilen määrää keskimäärin 2,56 C % (vaihteluväli 1,46 – 4,81 C %). Vetyperoksidikäsittely happamoitti maita, mutta sen ei havaittu vaikuttavan merkittävästi pH-puskurointikykyyn, joka oli savimailla lähes kaksinkertainen karkeampiin maihin verrattuna. Saveksen ja orgaanisen aineksen määrät yhdessä pH-arvon kanssa olivat yhtälöissä tärkeimmät maan ominaisuudet, jotka vaikuttavat laskettavan KVK:n likiarvoon. Viljavuusanalyysin tuloksista saatavien alkali- ja maa-alkalimetallipitoisuuksien, orgaanisen aineksen määrän ja pH-arvon avulla voitiin laskea karkeampi likiarvo potentiaaliselle KVK:lle