Browsing by Subject "yhdyskuntajäte"

Työn tavoitteena on selvittää, miten valittujen sekajätteen käsittelyvaihtoehtojen yksikkö- ja nettoyksikkökustannukset käyttäytyvät laitoskapasiteetin suhteen. Lisäksi selvitetään, miten mahdollisesti tulevaisuudessa asetettava jätteenpolttovero voisi vaikuttaa käsittelyvaihtoehtojen kannattavuuteen. Keskeisenä tavoitteena on myös tuottaa yleisemmällä tasolla tietoa sekajätteen laitosmaisesta käsittelystä sekä eri vaihtoehtojen kustannuksista ja tuloista. Työssä tarkasteltavat käsittelyvaihtoehdot ovat arinapoltto, leijupetipoltto, mekaaninen käsittely ja kompostointi sekä mekaaninen käsittely ja mädätys. Työssä muodostetut yksikkö- ja nettoyksikkökustannuskuvaajat noudattelevat pääosin kasvavien skaalatuottojen mukaista muotoa. Vaihtoehdoille lasketut yksikkö- ja nettoyksikkökustannukset pienenevät laitoskapasiteetin kasvaessa. Poikkeuksena on arinapoltto, jonka yksikkö- ja nettoyksikkökustannukset lähtevät loivaan nousuun suurimmissa kapasiteettiluokissa noin 240 000 t/a jälkeen. Tulokset osoittavat, että jätteenpolttovaihtoehdot ovat nettoyksikkökustannuksiltaan noin 40 euroa mekaanis-biologisia käsittelyvaihtoehtoja edullisempia. Sekä jätteenpolttovaihtoehdot että mekaanisbiologiset vaihtoehdot ovat yksikkö- ja nettoyksikkökustannuksiltaan keskenään hyvin samansuuruisia. Herkkyystarkastelussa tehdyt muutokset eivät vaikuta merkittävästi tuloksiin. Jätteenpolttoveron vaikutusta tutkitaan työssä lisäämällä arinapoltto- ja leijupetipolttovaihtoehdoille lisäkustannuksiksi eri veron tasoja (6,6 e/t; 11,6 e/t; 55 e/t). Polttovero nostaa jätteenpolttovaihtoehtojen nettoyksikkökustannuksia, jolloin mekaanis-biologisten käsittelyvaihtoehtojen kilpailukyky paranee. Jätteenpolttoveron oletetut alemmat tasot (6,6 e/t ja 11,6 e/t) eivät vaikuta juurikaan tarkasteltavien vaihtoehtojen keskinäiseen järjestykseen. Korkein verontaso 55 e/t sen sijaan nostaa jätteenpolttovaihtoehdot nettoyksikkökustannuksiltaan mekaanis-biologisia vaihtoehtoja hieman kalliimmiksi. Kyseisellä veron tasolla on siis mahdollista, että sekajätteen käsittelyssä siirryttäisiin suosimaan mekaanis-biologisia vaihtoehtoja. Työn tulokset kuvaavat keskimääräisiä nettokustannuksia nimenomaisilla käsittelyvaihtoehdoilla. Jätehuollon ratkaisut ovat kuitenkin aina yksilöllisiä. Tästä syystä tuloksia ei voida yksinomaan käyttää harkittaessa jätehuollon ratkaisuja. Yhteiskunnallisesti optimaalista jätehuoltoa suunniteltaessa olisi huomioitava työn näkökulmaa laajemmin koko jätehuoltoketjun kustannukset sekä ulkoisvaikutukset.